Tahto, yhtenäisyys ja sydän ovat piirteitä, jotka ovat jääneet futiskeskustelussa paitsioon monien vuosien ajan. Viime vuosina keskustelun ytimessä ovat olleet pallonhallinta, taito sekä pelin taktiset aspektit kuten peliasennot ja erilaiset tilanteenvaihdot.

Nämä kisat ovat jo tässä vaiheessa näyttäneet, että tahto, yhtenäisyys ja sydän ovat ominaisuuksia, jotka kuitenkin ratkaisevat, toteutuvatko joukkueiden taktiset suunnitelmat. On ollut itse asiassa jopa virkistävää nähdä, kuinka joukkueurheilulle tyypilliset piirteet ovat hallinneet estradia vuosien tauon jälkeen.

Kreikan Euroopan mestaruutta voidaan pitää edellisenä esimerkkinä vastaavasta – ja sekin muistetaan valitettavasti puolustusvoittoisuudesta, vaikka sitä voisi pitää juuri kollektiivin voimannäytteenä. Kreikka pelasi muita suuremmalla sydämellä ja järjesti yhden kisahistorian isoimmista yllätyksistä.

Tahto ja yhtenäisyys näyttäytyvät usein puolustusvoittoisuutena, jolloin niiden tietynlainen kauneus unohtuu. Pelaaminen joukkueelle, vaikka se tarkoittaisikin ylimääräisten juoksuaskeleiden ottamista, on kaunista katseltavaa. Tästä parhaimpia esimerkkejä ovat kisoissa olleet niin Islanti, Unkari, Wales, Irlanti kuin Pohjois-Irlantikin. Pelaajat eivät kentällä mieti, että ”minun ei kuulu juosta tuohon palloon, koska se on joukkuekaverini tehtävä”. Päällimmäisenä mielessä on joukkueen kokonaisvaltainen etu.

Hyvä esimerkki laiskasta ja ylimielisestä suhtautumisesta puolustamiseen oli Cristiano Ronaldon puolustaminen Unkarin 3–2-maaliin johtaneessa tilanteessa. Epäselväksi jäi purkiko Ronaldo tilanteen jälkeisellä riehumisellaan turhautumista omaan puolustamiseensa vai joukkuekavereidensa tekemisiin – vastausta tähän ei saatu, koska hän kieltäytyi vastaamasta toimittajien kysymyksiin pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Niin sanottujen ennakkosuosikkien (lähinnä viittaan Espanjaan ja Englantiin) lepsuilu lohkovaiheessa aiheutti sen, että käytännössä kaikki eurooppalaisen futiksen suurmaat ovat samalla puolella kaaviota. Tämä tarkoittaa sitä, että monta suomalaistenkin suosikkimaata putoaa kisoista jo hyvissä ajoin ennen finaalia. Toisaalta se myös mahdollistaa jonkun pienemmän maan etenemisen jopa finaaliin asti.

Mieleen muistuu Englannin vuonna 1996 isännöimät EM-kisat. Silloin finaalissa kohtasivat Saksa sekä yllättäjä Tshekki. Ottelun lopputulos oli pienen pojan mielestä väärä – saa nähdä miten tällä kertaa käy.

-Kynämies

Kottilat testasivat: Näin vaikea on osua pilkulta tolppaan

Kottilat: Ennakkosuosikeilla kivinen tie EM-finaaliin