Kaksi kenttätykkiä raahattiin Santahaminassa rantamäelle. Ne kohdistettiin vain puolen kilometrin päässä olevan Kuninkaansaaren varastorakennukseen. Pian kuului kuusi laukausta.
Suuriruhtinas Nikolai II:lle uskolliset joukot taistelivat kiivaasti Helsingin edustan saarilla loppukesästä 1906, lähes tasan 110 vuotta sitten. Sotilaat yrittivät kukistaa Viaporin kapinan. Vallankumouksellisten tavoite oli vallata nykyisen Suomenlinnan linnoitussaaret.
Valtauksesta oli määrä alkaa ketjureaktio, joka leviäisi merilinnoituksiin Pietarin edustalle Kronstadtiin ja Mustallemerelle Sevastopoliin. Venäjän keisarin kukistaminen kuitenkin epäonnistui. Syntyi toisenlainen ketjureaktio.
Santahaminan tykit sylkäisivät laukaukset Kuninkaansaaren varastoon. Yksi ammuksista osui maaliin. Pian yhteensä 57 tonnia ruutia alkoi räjähtää. Saari tuhoutui täysin, puolisataa ihmistä kuoli heti, ja kapinaliikkeen loppulaskenta alkoi.
Suomenlinnassa vieraili perjantaina joukko nimekkäitä talouden ja politiikan vaikuttajia Northern Light -konferenssin yhteydessä. Räjähdysherkkyys ja ketjureaktiot toistuivat brexitin täräyttämien johtajien ja asiantuntijoiden huolestuneissa ja pessimistissä äänenpainoissa. Eräs tutkija vertasi näkyvissä olevia yhteiskunnallisia muutoksia kaasuräjähdyksen vaaraan.
”Meidän pitää miettiä, miten elää uudenlaisessa maailmassa. On kuin talot olisivat täynnä kaasua. Jos yhdessä asunnossa syttyy kipinä, talo räjähtää. Ja räjähdys etenee talo talolta eteenpäin.”
Mikä täyttää talot kaasulla?
Pitkä taloudellinen epävakaus ja pysähtyneisyys luo epävarmuutta ja ruokkii nostalgiavetoista populismia. Se maalaa menneen maailman onnelaksi, jota ei ole koskaan ollutkaan. Jos kansalaisilla on vuosien ajan tunne, ettei heitä kuunnella eikä oma talous kehity, kaasuhana on jo puoliksi auki.
Neljäsosa äänestäjistä on aina ollut vihaisia, eräs vieraista muistutti. Ero nykyiseen on kuitenkin ollut, että poliitikot ovat pystyneet rakentamaan uskottavia näkymiä paremmasta. Usko poliitikkoihin ja vallanpitäjiin on nyt koetuksella länsimaissa. Se on koetuksella myös maissa, joissa talouskehitys on ollut suotuisaa. Perinteisten valtapuolueiden tavat puhutella kansalaisia ovat jäämässä ajastaan jälkeen. Samaan aikaan osa poliittisesta liikehdinnästä on ”heimoutumassa”. Se tarkoittaa identiteettejä pönkittävää ja pelkoja ruokkivaa kampanjointia, Donald Trump yhtenä esimerkkinä.
Venäjällä presidentti Vladimir Putin rakentaa nationalismin avulla kadoksissa ollutta yhteistä identiteettiä ja mobilisoi kansaa taakseen esimerkiksi tiedotusvälineiden hallinnan ja sosiaalisen median kautta. Sisäpoliittista viestiä vahvistetaan sotilaallisella voimankäytöllä.
Identiteettilähtöinen ja pelkoa hyödyntävä politiikka on jo selkeä toimintamalli, joka monistuessaan haastaa avoimen demokratian Euroopassa. Eliittivetoinen Euroopan unioni on sitäkin helpompi maalitaulu. Esimerkiksi Unkarissa pääministeri Viktor Orbán heiluttaa kansanvallan peruspilareita. Hän onkin todennut avoimesti, että maan on otettava oppia Venäjästä ja Kiinasta.
Kaasuhana voi aueta kokonaan, kun päälle lisätään kiihtyvä teknologinen murros. Sen arvioidaan mullistavan työmarkkinat.
Yhdysvalloissa lähes puolet ammateista on vaarassa kadota, käy ilmi Oxfordin yliopiston tutkimuksesta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos puolestaan arvioi tietokoneistumisen hävittävän kolmanneksen kotimaisista nykyammateista. Eniten se koskisi pienipalkkaisia aloja, mutta myös esimerkiksi rutiiniluontoista tietotyötä. Poliittiset seuraukset voivat olla vakavia.
Murros ei toivottavasti toteudu näin rajulla tavalla, sillä teknologia tuottaa myös uusia työpaikkoja.
Missä ovat hyvät uutiset, kysyi eräs osallistuja. Hän vastasi omaan kysymykseensä sarkastisesti: ”Ainakaan emme enää pelkää ydinsotaa.”
Sarkasmin ja pessimismin sijasta tarvitaan tekoja. Niitä ovat tarkkapiirtoisempi, ennakoiva yhteiskunnallinen suunnittelu sekä vahva koulutus- ja sosiaalipolitiikka, joilla varaudutaan kansalaisten kohtaamiin nopeisiin muutoksiin.
Jotta usko avoimeen demokratiaan säilyy, poliitikkojen ja muun eliitin on ymmärrettävä aloittaa muutos omasta itsestään. Toivo paremmasta rakentuu lupauksille, joille on katetta.
Kirjoita kommentti