Maija Itkosta pännii, kuinka tutkimus on sysätty sivuraiteille yritystoiminnassa.
”Suomessa tehdään valtavan hienoa ja syvällistä tutkimusta, laitetaan siihen hirvittävät määrät rahaa, aikaa ja talentteja, mutta sitten firmoissa tätä tutkimusta ei ole oikeastaan olemassa, eikä sitä tajuta käyttää.”
Gold & Green Foods -yrityksen toimitusjohtaja on innovaatioiden ammattilainen. Itkonen on puskenut kaupallisiksi tuotteiksi asti jo kaksi päällepäin aivan erilaista keksintöä – latauspöydät ja nyhtökauran. Tuotteita yhdistävät kuluttajatrendien haistelu ja perinpohjainen tutkimus.
Itkosen perustama langatonta latausteknologiaa kehittävä Powerkiss-yritys myytiin Yhdysvaltoihin vuonna 2013. Syyskuun alussa suomalainen elintarvikejätti Paulig osti enemmistön nyhtökauraa valmistavasta Gold & Greenistä.
Jo kahdesti kultaan iskenyt Itkonen uskoo, että Suomella on kaikki aseet innovaatioiden tekemiseen: korkeasti koulutettu työvoima, osaamista arvostava kulttuuri, mainio startup-pöhinä ja vakaa liiketoimintaympäristö.
”Mutta jostain syystä yhdessä tekeminen on hankalaa. Meidän firmassa on manifestimeininki päällä tästä aiheesta.”
Pienten ja suurten yritysten pitäisi Itkosen mielestä tehdä rohkeammin yhteistyötä eikä vain kilpailla keskenään.
”Suuryrityksillä voisi esimerkiksi olla rahastoja, joita startupit voisivat hyödyntää. Samalla aloitteleva yritys saisi ison yrityksen kanavat käyttöön.”
Ruotsalaisella huonekalujätillä Ikealla on Greentech-sijoitusyhtiö, joka kanavoi riskipääomaa aloitteleviin ympäristöalan yrityksiin.
Myös lukuisilla suurilla teknologiayhtiöillä, kuten Nokialla, Microsoftilla ja Googlen emoyhtiöllä Alphabetilla, on omat riskirahastonsa, jotka ostavat osuuksia kekseliäistä startup-yrityksistä.
Teollisuudessa rahastot ovat kuitenkin harvinaisia.
”Innovaatioita nimen omaan tarvittaisiin prosessiteollisuudessa. Esimerkiksi bioalan startupien on tosi vaikeaa päästä edes kokeilemaan ajatustaan. Pelkän prototyypin rakentaminen voi vaatia miljoonan euron laitekannan. Suuryrityksillä edellytykset olisivat valmiina.”
Itkonen puhuu kokemuksesta. Nyhtökauran testaamiseen sopivat laitteet löytyivät Kiinasta asti.
”Meille on ollut megatärkeää, että yksi perustajistamme on kiinalainen. Olemme saaneet siitä vuosien pompun.”
Itkonen perusti Gold & Greenin viime vuoden huhtikuussa yhdessä kauratutkija Reetta Kivelän ja palkokasvitutkijan Zhong-Qing Jiangin kanssa. Vuotta myöhemmin kaupallinen tuotanto käynnistyi Järvenpäässä, ja nyt syksyllä yritys löysi uuden kodin Pauligin kainalosta.
Soutamista ja huomaamista Itkonen ei siedä vaan tekee päätökset ripeästi.
”Epävarmuus yrityksissä on tajuttoman aika vievää, turhauttavaa ja luottamusta nakertavaa. Parempi on toteuttaa päätös ja katsoa, hengittääkö potilas. Jos ei, niin sitten kokeillaan jotain uutta.”
Harmaanruskeasta hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen. Nyhtökaura on kuin muinaisen Kreikan ambrosiaa, jumalille varattua ruokaa, jota kuolevaiset näykkivät vain mielikuvituksissaan.
250 gramman paketin hinta vaihtelee Itkosen mukaan vajaasta neljästä eurosta jopa kymmeneen euroon. Osa kauppiaista on hoksannut, että hurjan kysynnän pitäisi heijastua hintoihin. Kiskurihinnoittelu pitää sitä paitsi paketit hyllyssä pidempään.
”Pieni osa kauppiaista ei vain viitsi sanoa, että nyhtökaura on loppu. Mieluummin sanovat, että tuolla hyllyssä sitä on – käykää hakemassa”, Itkonen hymähtää.
Kyynisimmät pitävät nyhtökauran toimitusongelmia markkinointitemppuna, mutta tosiasiassa pieni startup ei vain kyennyt kasvattamaan tuotantoa samassa tahdissa kysynnän kanssa. Itkoselle tärkeä tuotekehityskin jäi ennen Paulig-kauppaa heitteille.
”Tuotanto on imenyt kaikki resurssit, koska porukka tahtoo lisää nyhtökauraa. Haluamme silti ehdottomasti tehdä uusia tuotteita. Se on meille henki ja elämä.”
Paulig on luvannut aloitella nyhtökauran vientiä ulkomaille jo ensi vuonna.
Nyhtökaura suunniteltiin jo laboratoriovaiheessa globaaliksi tuotteeksi. Gold & Green on jo suojannut nyhtökauran kansainväliset tavaramerkit pulled oats ja pulled havre. Jälkimmäisen nimen keksivät ”coolit toimittajat” Ruotsissa, Itkonen kertoo.
”Siinä ei ole mitään tolkkua, että tekisimme ensin täällä Suomessa jotain ja vasta sitten miettisimme, voisiko tämä ehkä mennä kaupaksi jossain muussa maassa.”
Itkonen toivoo, että suomalaisyritykset pitävät riman korkealla. Muutkin voivat ”tehdä nyhtökaurat”.
”Vaikka testaisi vain jotain pientä labran pöydällä, majakkana pitää olla koko ajan se, että tämän voi tehdä isosti. Meillä oli nyhtökaurassa kaksi päätavoitetta: näyttää, että kasviproteiineista voi kehittää tuotteen, jota ihmiset haluavat ostaa ja jota voi teollisesti valmistaa isossa mittakaavassa.”
Kompromissit ovat Gold & Greenissä pannassa. Itkonen, joka on koulutukseltaan teollinen muotoilija, pitää tinkimättömyyttä tärkeänä osana nyhtökauran muotoilua.
”Me halusimme tehdä nyhtökauran niin, että kuluttaja ei joutuisi tekemään eettisiä, ekologisia, ravitsemuksellisia tai toiminnallisia kompromisseja. Vain ilman kompromisseja voi saada aikaan aitoa lisäarvoa.”
Vaikka Itkosen molemmat hittiyritykset myytiin, itsenäisyys on hänelle yrittäjyydessä tärkeää. Hän on törmännyt sellaisiinkin sijoittajiin, jotka aiheuttavat puistatuksia.
”Muutamista olen ajatellut, että ’herranjumala, jos tuo tulisi meille, syntyisi todella pahoja ongelmia’.”
Hän kehaisee nyhtökauraan uskoneita enkelisijoittajia. Enkelisijoittaja on yksityishenkilö, joka ostaa siivun listaamattomasta yrityksestä ja yleensä tarjoaa verkostojaan sekä asiantuntemustaan yrityksen käyttöön.
Nyhtökauraan mukaan lähtivät yritysmaailman ja Itämeren suojelun tehopari Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta, Fazerin ruokapalvelujen entinen toimitusjohtaja Iris Karjula, hallitusammattilainen Ainomaija Haarla sekä lakitoimisto Fondian perustaja Mårten Janson.
”He vain liehuttivat lippua ja kannustivat, että me vedetään ihan sairaan hyvin. Usko ei heiltä loppunut.”
Parhaat rahoittajat ottavat tsemppaajan roolin, Itkonen sanoo. Aloittelevien yrittäjien ei pidä huolia rahaa sellaisilta tahoilta, jotka tallovat kunnianhimoiset ajatukset liiskaksi.
”Jos sijoittaja ei usko yrittäjän tiimiin, hän on sijoittanut täysin väärään paikkaan. Ei ulkopuolisen pidä ohjata yritystä.”
Jos tutkimustiimi joutuu jatkuvasti ramppaamaan johdon luona myymässä ajatuksiaan, innovaatiot jäävät syntymättä.
”Se tappaa kaiken.”
Maija Itkosen innovaatioresepti
1. Arvolähtöisyys: ”Pitää uskaltaa tarttua isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Sitä ei voi feikata, eikä viherpesumeininki toimi. Me lähdimme omilla keinoillamme pelastamaan maapallon ruokatuotanto-ongelmaa. Meillä oli myös Suomi-näkökulma. Halusimme tehdä tuotteen kotimaassa ja kaurasta.”
2. Tutkimuslähtöisyys: ”Liian usein firmoissa suostutaan hyödyntämään vain sellaista tutkimusta, joka on niin vakiintunutta, ettei siinä ole enää mitään uutta. Meillä tutkimus on täysin integroitu kaikkeen tekemiseemme. Tuotteilla on todella korkea rima. Maailmassa ei voi olla mitään referenssiä, joka olisi liian kova meille.”
3. Designlähtöisyys: ”Muotoilija miettii, mikä voisi tehdä kuluttamisesta ja elämisestä parempaa. Hän huomaa myös kuluttajan piilossa olevat tarpeet ja ymmärtää megatrendejä. Nyhtökaurassa menimme vege-, proteiini- ja kaurabuumin risteyskohtaan. Muotoilu on mukana kaikessa yrityksen toiminnassa. Tuotteen tekeminen loppuvaiheessa vähän kauniimmaksi on muotoilun irvikuva.”
Kirjoita kommentti