Vastikään yläkoulun aloittaneen Santeri Mennan viikko sai synkän alun, kun hänen uudenkarhea ja arvokas polkupyöränsä varastettiin kaupan edustalta Helsingin Vallilassa maanantai-iltana.
Pyörävarkautta seurasi kuitenkin tapahtumasarja, jonka käänteet ovat kaikkea muuta kuin negatiivisia. Kaiken pani alulle Santerin äiti Sari Menna, joka julkaisi heti tapahtumailtana sosiaalisessa mediassa saatetekstillä varustetun valokuvan varastetusta pyörästä:
”Mies lähti autolla Alepan luokse katselemaan, jos pyörä löytyisi jostain lähistöltä sieltä. Samaan aikaan minä naputtelin asiasta Facebookiin ja ajattelin, että jos vaikka kymmenenkin ihmistä jakaisi viestiä eteenpäin”, Menna kertoo.
Sosiaalisessa mediassa alkoi kuitenkin kuplia ja läikehtiä hurjasti. Onhan varastelu jo lähtökohtaisesti tuomittavaa toimintaa, mutta kommentoijien kierroksia kiihdytti entisestään se, että varastetaan lapselta.
Nettikansa jakoi Mennan Facebook-päivitystä eteenpäin lähes 5 000 kertaa.
”Oli ihan käsittämätöntä, kuinka ison huomion tämä asia sai somessa”, Menna sanoo.
Samalla alkoi myös spekulointi siitä, minne yli tuhannen euron arvoinen pyörä on mahdollisesti päätynyt. Syyttävä sormi kääntyi erityisesti kohti päihdeongelmaisten asuntolaa, joka sijaitsee saman Mäkelänkadun varrella kuin rikospaikka.
”Siin mäkelänkadulla on se nistien laitos siin mustan härän huudeilla et ne varmaan pöllii suht herkästi tsygiä”, pohti eräs kommentoija.
”Omani löytyi tosta mäkelänkadun asuntolan pihasta.. kannattaa käydä kurkkimassa pihalle”, vinkkasi puolestaan toinen keskusteluun osallistunut.
Pyöräpolemiikki ja ilmassa leijuneet epäilyt havaittiin myös Sininauhasäätiön ylläpitämässä asumisyksikkö Pessissä, joka tarjoaa katon päihde- ja mielenterveysongelmaisten pään päälle. Asuntolan työvalmentaja Sami Nieminen tulosti pyörän kuvan ja näytti sitä asukkaille tiistaina.
”Sanoin, että nyt olisi mahdollisuus tehdä hyvää. Tällainen nuori poika on maksanut omista rahoistaan kalliin pyörän, ja se pitäisi nyt saada takaisin. Siinä oli useampi kaveri, ja pojathan liikuttuivat tästä hommasta”, Nieminen kertoo.
Keskiviikkona tapahtui läpimurto: yksi asuntolan asukkaista huomasi pyörän lojuvan pensaassa parin korttelin päässä Alepasta. Hän myös ilmoitti asiasta Niemiselle.
”Tämä on mielestäni aika uskomaton suoritus sinällään, että sosiaaliturvan varassa elävä päihdeongelmainen antaa tällaisen tipsin [vinkin] – tietäen, että pyörä maksaa yli tuhat euroa”, Nieminen toteaa.
Pyörä oli täysin ehjä ja yhä lukossa. Santeri ja Sari Menna kävivät hakemassa pyörän keskiviikkona iltapäivällä.
Menna kirjoitti maanantai-iltana Facebookiin, että hän maksaa pyörän löytämiseen johtavasta vihjeestä sadan euron löytöpalkkion. Asuntolan asukkaat eivät Niemisen mukaan olleet tietoisia löytöpalkkiosta, vaan kiinnostuivat asiasta pyyteettömästi.
Nieminen ei ihmettele sitä, että alun perin asuntolan väen epäiltiin liittyvän tapaukseen täysin päinvastaisessa roolissa. ”Eiväthän nämä mitään enkeleitä ole”, hän kuvailee.
”Kun tässä on näiden ihmisten kanssa touhunnut ja tehnyt töitä, niin löytyy sieltä ihan inhimillistä toimintaa myöskin. Tämä oli niin sanottu erävoitto.”
Pyörän etsintään osallistuneet Pessin asukkaat haluavat Niemisen mukaan pysyä pois julkisuudesta.
Kirjoita kommentti