Visby
Kun Ruotsin pääministeri Stefan Löfven nousi tällä viikolla kuusituhatpäisen yleisön eteen Almedalenin politiikkaviikolla, oli äänessä heikko johtaja.
Kaukana olivat ajat, joina sosiaalidemokraattien kannatus pysytteli turvallisesti 40 tai jopa 50 prosentin tuntumassa. Sitä oli Ruotsin demareiden todellisuus, kun Olof Palme puhui Visbyssä 1968 kuorma-auton lavalla, ja Almedalen-viikko sai alkunsa.
Löfven itse aloitti puoluejohdossa 2012, kun alle 30 prosentin lukuja kuvattiin kriisinä ja edellinen johtaja sai siksi lähteä. Nyt tuo taso on uusi normaali, ja Visbyn vilinässä näytti yhä selvemmin siltä, ettei kyse ole väliaikaisesta notkahduksesta.
”Nykyisellä tyylillä riskinä on, että kannatus laskee edelleen tai että he pysyvät tällä tasolla. He puhuvat perinteisistä sosiaalidemokratian ideaaleista kuten tasa-arvosta ja solidaarisuudesta, mutta tarjoavat hyvin vähän uudistuksia”, sanoi Löfvenin puhetta paikalla seurannut valtio-opin professori Jonas Hinnfors Göteborgin yliopistosta.
Ymmärtääkseen sosiaalidemokraattien heikentymistä on katsottava laajemmalle Eurooppaan. Kyse ei ole vain hallitusvallan painosta.
Sosiaalidemokraattisten puolueiden valta on supistunut kaikkialla Euroopassa.
Yksi syy on työn luonteen muutos. Vakituinen palkkatyö on vaihtunut globalisoituneessa maailmassa yhä enemmän yrittäjyyteen ja erilaisiin joustaviin työnteon malleihin. Puolueilla on ollut vaikeuksia sopeutua.
Lisäksi oikeistopopulistiset puolueet ovat ottaneet vahvan aseman eurokriisin ja pakolaiskriisin vuosina. Euroopan sosiaalidemokraatit ovat viime vuosina menettäneet noin kolmanneksen tuestaan. 70 vuoteen maanosan perinteinen vasemmisto ei ole vedonnut yhtä pieneen osaan maanosan äänestäjiä, laski The Economist -lehti hiljattain. Hinnfors toteaa, että merkittävää on Ruotsissa ollut muun muassa se, että hyvinvointivaltion suuret rakennuspalikat saatiin valmiiksi jo vuosikymmeniä sitten. Jäljellä olevat uudistukset ovat pieniä tai kalliita. Äänestäjille on vaikeaa tarjota kattavia parannuksia.
”He puhuvat enemmän kuin tekevät. He puhuvat miljardien sijaan miljoonista.”
Ruotsissa edellinen käänne tapahtui 2014 vaaleissa, kun maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit otti yhä vahvemman aseman valtiopäivillä. Enemmistöjen muodostamisesta perinteisen vasemmisto- tai oikeistoblokin varaan tuli yhä vaikeampaa. Ruotsiin tuli historiallisen heikko punavihreä hallitus. Löfven joutui taistelemaan, että hän sai edes budjettinsa läpi ja pysyi vallassa. Jokaisen uudistuksen tekeminen vaatii nyt ponnistuksia.
Nyt, vaalikauden puolivälissä, mikään ei viittaa siihen, että tilanne helpottuisi pian.
Ruotsidemokraatit on vakiintunut noin 17 prosentin kannatuksellaan yhä selvemmin kolmanneksi blokiksi perinteisen oikeiston ja vasemmiston välissä. Muut puolueet eivät edelleenkään hyväksy yhteistyötä sen kanssa, sen äärioikeistolaisen taustan takia.
Käytännössä Löfvenin ratkaisuksi on jäänyt siksi rakentaa vähemmistöasemastaan laajoja oikeiston ja vasemmiston rajan ylittäviä sopimuksia.
Tällä vaalikaudella niitä on tehty 15 aina energiapoliittisesta sovusta pakolaispoliittiseen sopuun. ”Blokkipolitiikka on lamauttavaa ja tyhmentävää ja kuuluisi historian tunkiolle”, Löfven julisti nytkin Almedalenissa.
Yhteistyö ja vanhoista jakolinjoista luopuminen on nyt sosiaalidemokraateissa arvossa.
”Meidän on kyettävä tekemään töitä pragmaattisemmin kuin aiemmin, me ruotsalaiset olemme hyvin pragmaattisia kuten te suomalaisetkin”, sanoi Almedalenin vilinässä 14-vuotiaasta puolueeseen kuulunut kansanedustaja Åsa Lindestam.
Kiinnostavaa on myös, kuinka sosiaalidemokraattien äänestäjäkato näkyy poliittisena ja retorisena muutoksena: Ruotsissa puolue astuu kentälle, joka ei ole sen ominta.
Se on koettanut tarttua ruotsidemokraattien viime aikoina ajamiin aiheisiin. Se on kiristänyt maahanmuuttolinjaansa. Almedalenissa Löfven halusi tarttua lähiöiden ongelmiin, rikollisuuteen ja väkivaltaan poliisia kohtaan.
Muutos näkyy silti myös eräänlaisen uudenlaisen kansallisen identiteetin nostamisena politiikan keskiöön.
Kansainvälisyyteen nojaaville sosiaalidemokraateille ruotsalaisuus ei ole ominta aluetta. Nyt näyttää kuin puolue haluaisi ottaa Ruotsin takaisin nationalistisilta ruotsidemokraateilta.
Ajatus tiivistyy ”Ruotsin mallissa”, sosiaalidemokraattien nykyisessä retorisessa lempilapsessa, joka Almedalenin lavallakin koristi julisteita. Käsite ei nykykäytössään tunnu viittaavan vain perinteiseen ajatukseen laajan hyvinvointivaltion ja markkinatalouden kombinaatiosta sekä työmarkkinoiden toiminnasta. Kyse on myös ruotsalaisesta tavasta olla.
”Ruotsissa me kättelemme ihmisiä”, päätti Löfven hiljan, kun muslimipoliitikon kättelemättömyydestä nousi kohua.
Sama ääni oli kellossa Almedalenissa. ”Ruotsissa me emme vihaa verkossa. Ruotsissa me emme kiihota ryhmiä toisiaan vastaan. Ruotsissa me pidämme yhtä.”
Kirjoita kommentti