Kuinka moni voi lukea romaanimittaisen kuvauksen mummolansa synnystä? Minä voin. Aikuinen lukija tarkastelee taloa aivan eri silmin kuin vaarinsa ja mummonsa luona käymässä ollut lapsi.
Olen edennyt Iijoki-sarjassa nyt 1950-luvun alkuun. Oman katon alla -nimisessä osassa vaarini Kalle Päätalo pääsee, kuten nimestä voi päätellä, asustamaan itse rakentamaansa omakotitaloon Tampereelle.
Kirjan ideana on kuvata rakennusprosessia, mutta Päätalo ei olisi Päätalo jos tämä tapahtuisi turhan suoraviivaisesti! Olen lukenut ensimmäiset parisataa sivua, mutta talo on edennyt vasta siihen pisteeseen, että luvat on hankittu ja materiaalit tilattu. Kohta päästään kuitenkin itse asiaan – toivottavasti!
Tämä vuonna 1950 valmistuva rintamamiestalo tullaan tuntemaan osoitteensa mukaisesti nimellä Kirvestie 22. Se jää vaarini ja hänen ensimmäisen vaimonsa eron jälkeen lopulta Kalle ja Leena Päätalon kirjailijakodiksi. Tässä talossa äitini ja tätini kasvoivat samalla, kun vaarini kirjoitti teoksiaan. Talon ohi ovat ajaneet vuosien saatossa varmasti tuhannet vaarini kirjojen ihailijat.
Minulle tärkeintä kuitenkin on, että taloa kutsuttiin vuodesta 1992 eteenpäin myös Vilja Päätalon mummolaksi. Vaikka talo myytiin pois vaarini kuoleman jälkeen vuonna 2000, mietin sitä yhä lämmöllä. Muistan pihakeinun, kellarin jäätelöntäyteisen pakastearkun ja vaarini sähköurut, joita oli kiva rääkätä sulosointuja soittamalla.
Muistoissani ovat myös mummoni tekemä herkullinen lihakeitto ja se, kuinka pelasimme hänen kielloistaan huolimatta jalkapalloa sisätiloissa. Lyhyesti sanottuna muistan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa uteliasta lasta.
Kirvestie 22:n yläkerrassa sijaitsi myös vaarini kuuluisa työhuone, mutta se ei minua erityisemmin kiinnostanut. Ihastustani ei herättänyt myöskään se fakta, että vaarini rakensi talon omin käsin. Nykyään pidän niitä kyllä todella kiinnostavina asioina!
Olen iloinen, kun saan lukea, millaisella työllä ja intohimolla mummolani on aikanaan rakennettu. Vielä parempaa on kuitenkin se, että tuo kaunis ja kiehtova talo on minulle ensisijaisesti vain ja ainoastaan lapsuuden mummola.
Blogi
Päätalo-fanien pyhiinvaelluskohde on minulle vain ihana mummola
Vilja Päätalo
Vilja Päätalo
Kirjoittaja on englanninopiskelija, joka lukee vaarinsa Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa.
Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki rajaton lukuoikeus:
Onko sinulla jo tunnukset?
Ei voimassaolevaa lukuoikeutta
Vilja Päätalo
Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.
Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.
Kolumnit
-
Jussi Niemeläinen Pori Jazzeilla alkoholi ei lopu enää keneltäkään kesken
-
Tero Hakola Mestarihiihtäjä jäi kiinni dopingrikkeestä – näin toimii uljas norjalainen ”reilu peli”
-
Laura Saarikoski Kaksi Amerikkaa, kahdet faktat
-
Rosa Meriläinen Vanhemmuus ei ole ylivertainen henkisen kasvun väline – äitiys muutti vain muiden suhtautumisen minuun
-
Taru Tujunen Ihmiset ansaitsevat muutakin kuin populistista huutelua – tarvitsemme vision ja tavan osallistua siihen
Blogit
-
Lujasti lempeä Lähtöjen ja tulojen hetkillä tiivistyy rakkaus
-
Kiusauksessa Pavut ja kvinoa tekevät kasvisburgerin pihvistä ryhdikkään – ja maustekimara kruunaa makunautinnon
-
Kielenvievää Kesäkurpitsa on parasta nauhoina – ja viinillä höystettynä
-
Juoksu Treeni puolessa tunnissa – viisi nopeaa vaihtoehtoa
-
Juoksublogi Näin kehität juoksuvoimaa: Kolme mäkijuoksutreeniä
Kirjoita kommentti