Oppisopimusopiskelijoista vain viidesosa on alle 25-vuotiaita. Osuus ei ole kasvanut, vaikka valtion tavoite on siirtää nuorten ammattiopinnot yhä enemmän työelämään.
Oppisopimuksella opiskelevien kokonaismäärä on romahtanut lähes viidenneksellä muutamassa vuodessa.
”Suurin haaste on löytää työnantajia, jotka sitoutuvat nuorta kouluttamaan”, sanoo Maija Aaltola, Espoon seudun koulutuskuntayhtymän rehtori.
Yhteishaussa kysyttiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, onko hakija kiinnostunut kouluttautumaan oppisopimuksella. Suurin osa oli kiinnostunut.
”Käytännön toteutus ei kuitenkaan ole helppoa. Työpaikka pitää itse etsiä. Osa saattaa luulla, että kun on ilmaissut kiinnostuksensa, työpaikka odottaa valmiina”, toteaa Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän Keudan oppisopimuskeskuksen projektipäällikkö Tarja Peitsaho.
Peitsahon mukaan oppisopimuksella koulutettavat nuoret sijoittuvat useimmiten perheen tai tuttavan yritykseen.
Jemina Lampela, 18, opiskelee merkonomiksi isänsä yrityksessä Erätukku Oy:ssä Oulussa.
”Menin peruskoulun jälkeen lähihoitajakoulutukseen, mutta se ei napannut.”
Lampelan työpaikkakouluttaja, myymäläpäällikkö Kari Väänänen opettaa nuorta tulokasta päivittäisissä työtehtävissä.
”Jo ensimmäisen vuoden aikana huomaa selkeän muutoksen. Itsevarmuus asiakastilanteissa on ihan eri luokkaa kuin alussa.”
Nykyistä oppisopimusjärjestelmää on arvosteltu siitä, ettei se palvele nuoria.
”Sitä ei markkinoida yläkoulussa, vaan siihen pitää aina erikseen hakeutua, ja jos siihen hakeutuu kesken opintojen, opinnot joutuu keskeyttämään”, Aaltola luettelee.
Oppisopimuksen imago ja toteutus ovat Peitsahon mielestä ristiriidassa.
”Verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan meiltä puuttuu oppisopimuskulttuuri. Ajatellaan, että sinne menevät ne, jotka eivät jaksa istua koulun penkillä. Toisaalta se nimenomaan vaatii itsenäistä vastuunottoa.”
Työnantajat sitoutuisivat kouluttamaan nuoria, jos se olisi helpompaa. Prosessia pidetään liian monimutkaisena, sitouttavana ja kalliinakin.
”Suomessa pienin palkka on noin 1 400 euroa. Mitä nuorempi opiskelija on, sitä vähemmän hänellä on työelämätaitoja ja sitä suurempi riski työnantajalle on sitoutua pitkään sopimukseen. Koulutuskorvaus toki kompensoi kuluja, mutta työnantaja joutuu tarkkaan pohtimaan, ottaako sitä kasvatuksellista vastuuta, joka nuoren kouluttamiseen liittyy”, Aaltola toteaa.
Hän huomauttaa, että esimerkiksi Saksan mallissa alkupalkka on pienempi ja se kasvaa sitä mukaa, kun taidot karttuvat.
Suomessa avuksi on nyt räätälöity koulutussopimus, josta opetus- ja kulttuuriministeriö vastaanotti vastikään selvitysmiesten esityksen.
Koulutussopimus korvaisi nykyisen tutkintoihin kuuluvan työssäoppimisen ja toimisi samalla palkattomana esivaiheena ennen varsinaista oppisopimusta.
Selvitysmiehenä toiminut Aaltola korostaa, että ”nyt tuodaan kynnys mahdollisimman alas”.
”Koulutussopimuksen kautta saamme mätsättyä työelämää ja opiskelijoita yhteen ilman, että heti tarvitsee sitoutua kolmeksi vuodeksi”, Aaltola korostaa.
Kari Väänänen toivottaa mallin tervetulleeksi.
”Oppisopimuksen kyselijöitä alkaa taas ilmaantua kesän jälkeen. Ei sellaista päätöstä voi tehdä muutamassa minuutissa, joten esivaihe ilman sitoumuksia on tarpeen.”
Väänäsellä itsellään oppisopimusohjattavia on ollut muutama – kaikki yhtiön perheestä ja suvusta.
Valtio on yrittänyt synnyttää viime vuosina lisää oppisopimuksia maksamalla korotettua koulutuskorvausta.
”Alkupalkasta puolet on maksettu valtion toimesta, mutta ei se ole auttanut. Yleinen taloustilanne heijastuu vahvasti siihen, kuinka innokkaita yritykset ovat nuoria kouluttamaan”, opetusneuvos Mari Pastila-Eklund opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoo.
Pastila-Eklund muistuttaa, että yrityksiä ei ole luotu toteuttamaan koulutusta, vaan luomaan tulosta.
”Meillä on perinteisesti opiskeltu koulun penkillä tutkintoja, jotka ovat varsin laajoja. Oppisopimus taas on toiminut elinikäisen kouluttautumisen välineenä.”
Koulutussopimuksen lopullista mallia Pastila-Eklund ei lähde ennakoimaan. ”Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista on joka tapauksessa pyrkimys lisätä.”
Elinkeinoelämän keskusliitto EK suhtautuu koulutussopimukseen myönteisesti, SAK epäröiden.
”Jos se toimii oppisopimuksen esivaiheena, se on myös opiskelijan etu. Jakson aikana voi tehdä päätöksen, onko ala lopulta ´mun juttu´”, johtaja Riikka Heikinheimo EK:sta sanoo.
”Kuinka paljon kasvatuksellisia velvoitteita yrityksille voi kasata?”, Heikinheimo pohtii. Hänen mielestään opettajien tulisi jalkautua aktiivisemmin yrityksiin.
Aaltola on vakuuttunut, että näin tulee käymään.
”Ammattiopettajan työ muuttuu toisennäköiseksi, yhä enemmän työpaikoilla tapahtuvaksi ohjaamiseksi.”
Aaltola uskoo, että uuden mallin kautta nuoret saisivat paremmin raivattua tiensä työpaikoille, oppisopimuksiin ja lopulta työsuhteisiin. Nykyään se on usein kohtuuttoman vaikeaa, kuten Jemina Lampela tietää.
”Yhdellä kaverilla ei ollut suhteita mihinkään yritykseen. Hän kiersi pyörällä pakkasessa parikymmentä paikkaa, kunnes tärppäsi yhdessä remonttifirmassa. Jos jaksaa olla näin sinnikäs, työnantaja varmasti ymmärtää, että kyseessä on motivoitunut työntekijä”, Lampela kertoo.
Perhe toppuutteli, poika piti oman päänsä
Vanhemmat toppuuttelivat kaksi kertaa, ja kaksi kertaa Oskari Parikka, 20, piti oman päänsä.
Ensin oli kyse oppisopimuksesta, jonka Parikka päätti solmia.
”Porukat yrittivät, että koulunpenkille. Sanoin niille, että minä päätän itse ja te olette mukana tai ette ole. He miettivät hetken ja totesivat, että kyllä se on oikea paikka.”
Parikka pääsi oppisopimuksella mopoautokorjaamoon, eikä joutunut edes käyttämään perinteisiä suhteita.
”Olin ollut siellä ensimmäisen kerran työharjoittelussa kasiluokalla ja sen jälkeen iltatöissä, kesätöissä ja harjoittelijana. Pitäähän sitä touhuta, eikä vain odottaa, että kaikki tulee tarjottimella pöytään.”
Ajatus oppisopimuksesta syntyi ammattistarttivuoden aikana. Ammattistarttiin Parikka päätyi nostamaan koulunumeroitaan, kun ovet ajoneuvoasentajalinjalle Järvenpäähän eivät avautuneet.
”En niitä numeroita hirveästi nostanut, mutta hyvin mulle kävi kuitenkin.”
Kun Parikka oli työskennellyt oppisopimuksella puolitoista vuotta, tuli vanhemmille toinen tuskainen paikka. Poika halusi mopoautokorjaajana yrittäjäksi.
”Minulla oli ajatus, että haluan aloittaa jonkin oman jutun, ja päätin lähteä kokeilemaan, miten homma toimii. Porukoitten kanssa meni samoin kuin oppisopimuksen kanssa. He olivat ensin sitä vastaan, että ei siitä tule mitään. Sanoin taas, että olette mukana tai ette ole.”
Vanhemmat ovat itsekin yrittäjiä ja omistavat fysikaalisen hoitolaitoksen Vantaan Pähkinärinteessä. ”Kyllä he ovat jeesailleet välillä”, Parikka kiittää.
Jälkikäteen Parikka ymmärtää vanhempiensa epäröinnin oppisopimuksen suhteen.
”Monikaan ei ollut kuullut koko oppisopimuksesta. Sain siinä täysin samat paperit kuin koulusta. Aika monet asiat osaan paremmin kuin toiset, jotka ovat käyneet koulunpenkillä saman koulutuksen. Mulla on aina ollut se, että tekemällä oppii. Ihmisten tekemiä laitteita nämä kaikki ovat.”
Parikka arvelee, että koulunpenkiltä käsin hän tuskin olisi aloittanut yritystään.
”Töissä ollessa olen tutustunut sellaisiin ihmisiin, jotka ovat kannustaneet hommaan ja jeesailleet alkuun.”
Mopoautokeskus Parikalle on jo muodostunut oma asiakaskuntansa.
Mopoautokorjaamoita ei ole kovin paljon, joten Parikan sadan neliön hallissa Järvenpäässä on riittänyt kävijöitä. Hiljaisempina aikoina Parikka on tehnyt keikkatöitä rakennustyömailla.
Parikka on ehtinyt kouluttaa työharjoittelijoitakin. Yksi heistä saa työpaikan siksi aikaa, kun Parikka lähtee armeijaan. Yrityksen takia toiveissa oli lähipaikka Santahaminasta, mutta lähtö tulee kauemmas Vekaranjärvelle Kouvolan taakse.
Ennen armeijaan lähtöä Parikka ehtii valmistua. Koulussa ei ole tarvinnut juuri vierailla.
”Olen tehnyt tehtäviä ja antanut näyttöjä, joita Sipoossa autokorjaamoa pitävä kaverini on käynyt arvioimassa. Itse olen tekemällä oppinut.”
Autoala on vienyt Parikan mukanaan myös vapaa-ajalla. Pihassa on itse rakenneltu ralliauto, jolla on jo ajettu ensimmäinen kilpailu Keravalla.
”Hyvin se meni, kerran käytiin katolla. Seuraaviin kisoihin Sastamalaan lähdetään pian.”
Kirjoita kommentti