Enää ei ole helppoa olla suomalainen ulkomailla. Nokia Tune ei soi missään, ja Angry Birds -elokuvastakin tykkäsivät suomalaisten lisäksi lähinnä natsit.
Vähemmästäkin kansallisylpeys katoaisi. Syytä ei olisi, sillä lähestulkoon kaikkialla, missä on kaupunginkokoisia kaupunkeja, on todennäköisesti myös Koneen liukuportaita. Koneen erittäin hienoja suomalaisia liukuportaita!
On vain muutama ongelma. Liukuportaiden Nokia Tunea ei ole, on oltava liki liukuporrastehtailija osatakseen nimetä edes maineikkaimpia mallinimiä, ja mikä kaikkein traagisinta meidän suomalaisten kannalta: liukuporrasdesignin finessit eivät taida kuulua globaaliin yleissivistykseen.
Kynnyksessä on usein logo, mutta siihen ei tule aina kiinnittäneeksi huomiota. Onko suomalaisille matkaajille muita keinoja huomata sinivalkoisen hetken mahdollisuus noustessaan yläilmoihin? Että nyt mennään Koneen kyydillä, eikä minkään Schindlerin tai Otisin?
Tarvitaan ammattiapua.
”Niissä on eri merkkien välillä huomattavia design-eroja”, sanoo Koneen liukuporrastarjoomasta vastaava johtaja Tuukka Pakkala.
”Jos yhden sanoisin, niin se on liikennevalot ja kulkusuuntamerkit. Koneella ne on Koneen designin näköiset.”
”Koneen design” taas näyttää siltä, että valokyltti on lasikaiteessa suunnilleen reiden korkeudella eikä alhaalla teräspalkissa. Liikennevalot vaaditaan, jos portaissa on ryömintänopeus. Mutta jos sitä ei ole, ei ole välttämättä valojakaan. Mitä sitten tehdä?
”Etupelti, eli se kohta josta käsikaide menee sisään, on viime vuosina ollut Koneella suurin piirtein samanlainen”, Pakkala selittää ja lähettää kuvakaappauksen.
Koneen malleissa pää todella on suorakaidemainen ja funktionalistinen, kun taas vaikkapa Schindlerin pellit ovat leikkaukseltaan kaarevat ja hienostelevat aerodynaamiset. Otisin malleissa reiän päällä taas on erillinen lippa.
Eli vilkaisu peltiin, askel portaalle ja sitten Suomi nousuun! Puoli metriä sekunnissa, mutta silti.
Kirjoita kommentti