Missä on missä?
Kun käsky on lausuttu, koirat säntäävät heti nuuskimaan nurmea.
Siiri ja sen pennunpentu Pepe ovat italialaisia vesikoiria, lagotto romagnolo -rotua, joka tunnetaan sienikoirana, erityisesti tryffelinhaistajana. Nyt ei kuitenkaan olla Italiassa, vaan Mukkulan kartanon puistossa Lahdessa.
Suomi on uusi tryffelimaa. Kun Siirin puoliso Ciro kaivoi esiin tryffelin Lahden Liipolassa vuonna 2006, se oli ilmeisesti ensimmäinen koiran tekemä tryffelilöytö Suomessa. Aiemmin näitä gourmetsieniä oli löydetty vain satunnaisesti maankäännön yhteydessä.
Nyt kotomaan kamaraa tonkii kymmenkunta koulutettua lagottoa.
Samalla tutkijat ovat vakuuttuneet, että tryffelit ovat Suomen luonnossa todella yleisiä. Maagisia maasieniä on löytynyt ympäri maata aina Oulun korkeudelle saakka.
Siiri on nuuskinut vasta hetken, kun se alkaa kuopia maata.
"Irti!" komentaa emäntä Jaana Lamppu-Blick.
Kun koira saa vainun, täytyy olla nopea, ettei sieni päädy löytäjän vatsaan.
Esa Blick kuopaisee maata tryffelihakullaan ja nostaa käteensä pienen kokkareen, jota ei äkkiseltään erottaisi mutapaakusta.
Kun sen halkaisee, paljastuu tryffelille luonteenomainen valkea kuvio eli marmorointi. Tuoksu on voimakas, jopa petroolinen.
Tryffelikulttuurin kotimaa on Italia, jossa sieniä etsitään kilpailuissa ja myydään huutokaupoissa. On hyvin tarkkaa, kuka tryffeleitä saa kerätä, mistä ja milloin. Vieraille koirille jätetään metsiin jopa myrkkysyöttejä.
Suomen luonnossa ei kasva Italian valkoisia tryffeleitä, vaan meillä yleisin laji on pohjantryffeli, kertoo sienitutkija, dosentti Seppo Huhtinen Turun yliopiston kasvimuseosta. Pohjantryffeli on italialaistryffeliä paljon pienempi ja aromiltaan voimakkaampi.
"Takaraivossa humahtaa", Huhtinen kuvaa tuoksua.
Tryffeleitä esiintyy pihoilla, pelloilla ja metsissä, savi- ja kalkkimailla. Yleensä tryffeli vaatii lähelleen puun, jonka juuristoon se kasvattaa rihmastonsa. Tryffelipuita ovat pähkinäpensas ja tammi, mutta sienelle kelpaavat myös paju, koivu, vaahtera, lehmus, haapa ja kuusi.
Tryffeleitä löytyy aivan maan pinnan alta noin 30 sentin syvyyteen asti. Paras satokausi on juuri nyt, syyskuun alusta routaan saakka.
Palkkioksi vaivannäöstään Siiri ja Pepe saavat kuivattua lihaa. Sitten
vaihdetaan etsintäpartiota. Auton peräkontista ampaisevat nartut Pala ja Bea.
"Homman pitää olla koirille kivaa. Ja välillä pitää tuulettaa nokkaa", selittää Jaana Lamppu-Blick.
Blickit kasvattavat lagottoja. Ehdollistamisen sienen tuoksuun voi aloittaa jo pentulaatikossa.
Tryffeleitä etsivät myös siat. Niitä ei tarvitse kouluttaa, sillä ne löytävät sienen luontaisesti. Possuissa on kuitenkin miinuksensa.
"Sika voi syödä sormen, eikä anna tryffeliä", sanoo Esa Blick.
Mitä tryffeleistä sitten tehdään? Ei ainakaan paisteta pannulla.
Ensin itiöemät pestään ja harjataan huolellisesti.
Tuoreeltaan sientä voidaan raastaa maustamaan vaikka pastaa, risottoa, munakasta tai salaattia. Siitä voi tehdä maustevoita, tryffelitahnaa tai aromatisoida sillä neitsytöljyä. Karjalanpiirakka tryffelimunavoilla toimii kuulemma hyvin.
Aromi säilyy noin viikon jääkaapissa, eikä tryffeli oikein toimi kuivattuna. Blickit ovat kuitenkin onnistuneet säilyttämään maun pakastamalla tryffelinmuruja voissa.
Esa Blick on siviiliammatiltaan taidemaalari ja Jaana Lamppu-Blick graafinen suunnittelija, mutta kuin sattuman oikusta heistä on tullut tryffeliyrittäjiä. He myyvät tryffelivalmisteitaan lahtelaisessa kahvilassaan Tryffdelissä, josta saa toisinaan myös tryffelillä maustettua lounasta. Nyt Blickit alkavat järjestää "tryffelisafareita" Mukkulan kokousvieraille.
Italiassa valkean tryffelin kilohinnat voivat olla 6 000–8 000 euroa. Blickien mukaan pohjantryffeli maksaa 3 000–4 000 euroa kilolta. Tuntipalkat eivät kuulemma ole kummoisia, kun ottaa huomioon koiriin ja etsintään käytetyn ajan.
"Kyllä tässä tarvii vähän hullu olla ja niin ollaankin", sanoo Jaana Lamppu-Blick.
Kirjoita kommentti