Opettajalta saatu huomio sai rakastuneen Willem Dafoen näyttelemään

Karlovy Vary

”On minun ongelmani, että tykkään tehdä elokuvia, joita on vaikea saada kaupaksi”, sanoo näyttelijä Willem Dafoe.

Tšekkiläisellä Karlovy Varyn elokuvafestivaalilla vieraillut yhdysvaltalaisnäyttelijä kävi pokkaamassa pääpalkinnon ansioistaan elokuva-alalla kesken Zack Snyderin Justice League -leffan kuvausten.

Supersankarielokuva saa ensi-iltansa vuonna 2017, eikä sitä liene vaikea myydä valkokankaille. Myös Spider-Man-elokuvat ovat käyneet kaupaksi. Niissä Dafoe on näytellyt pahista, Vihreää menninkäistä.

”Ne ovat viihdettä, jonka on tarkoitus saada unohtamaan murheet. Toivon, että niiden tekeminen auttaa saamaan esiin muita elokuvia, sellaisia, joiden on tarkoitus saada ajattelemaan”, Dafoe tunnustaa.

Sellainen elokuva on esimerkiksi Abel Ferraran ohjaama Pasolini (2014), joka kertoo rajoja rikkoneesta italialaisesta ohjaajasta Pier Paolo Pasolinista. Dafoe tekee Ferraran kanssa jo kuudetta elokuvaa.

Willem Dafoe syntyi Wisconsinissa pikkukaupungissa vuonna 1955. Lähipiirissä ei ollut ketään, joka olisi saanut elantonsa minkäänlaisesta taiteesta. Dafoe sanoo olleensa ujo lapsi, mutta kaikesta huolimatta hän innostui näyttelemisestä jo nuorena.

”Kolmannella luokalla olin rakastunut opettajaan – siis ihan oikeasti. Uskoin meneväni naimisiin hänen kanssaan. Opettaja sai minut näyttelemään. Siitä tuli huomiota, jota en muuten saanut ja josta pidin”, Dafoe muistelee.

Ura alkoi teatterista. Dafoe liittyi vuonna 1976 Wooster Groupiin, joka teki kokeellista teatteria. Hän oli mukana ryhmässä yli 25 vuotta, aina 2000-luvulle. Dafoe sanoo, että se muokkasi hänen käsitystään näyttelemisestä.

”Yhdistimme esityksiin videota jo varhain ja teimme hyvin fyysistä teatteria. Ajattelen itseäni pikemmin esiintyjänä, jopa tanssijana, kuin näyttelijänä. Roolitöissä ruumis tulee ensin ja psykologia vasta myöhemmin. Tehdessä selviää, mistä materiaalissa on kysymys.”

Läsnäolo on Dafoelle olennaista. Siinä auttavat kirveellä veistetyt teräväpiirteiset kasvot, joissa riittää karismaa.

Läpimurto elokuvissa tuli Oliver Stonen ohjaamassa Vietnam-kuvauksessa Platoon – nuoret sotilaat (1986). Dafoe sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Hän huomauttaa, että senkin elokuvan tekeminen oli vaikeaa. Ohjaaja oli vielä tuntematon, eikä mukana ollut tähtiä. Rahoituksen hankkiminen vei vuosia.

”Stone halusi kouluttaa meistä sotilaita. Vietimme kolme viikkoa pusikossa Filippiineillä. Siitä oli kyllä apua. Kuvauksissa tunsin aseeni oikeasti ja tiesin, miten väijytys järjestetään.”

Platoonin jälkeen Dafoen elokuvatöihin tuli parin vuoden tauko, uran pisin. Tuoreelle tähdelle sateli tarjouksia, mutta Dafoen mielestä ne kaikki olivat vääriä.

”Pidän ohjaajista, joilla on oma käsiala”, hän sanoo.

Yksi ensimmäisistä Platoonia seuranneista sopivista tarjouksista oli nimirooli Martin Scorsesen Kristuksen viimeisessä kiusauksessa (1988). Scorsese ei antanut roolia varten muita ohjeita kuin katsoa Pasolinin Matteuksen evankeliumi.

”Scorsese halusi tehdä työväenluokkaisen Jeesuksen. Taustani ei ole ollenkaan uskonnollinen, mutta totta kai kaikilla länsimaalaisilla on mielessään kuva Jeesuksesta ristillä. Kun ristillä sitten oikeasti roikkuu alasti kuvausryhmän edessä, kuka vain pääsee sisälle rooliin.”

Elokuva aiheutti melkoisen kohun, mitä Dafoe ei osannut odottaa. Hän tietää kaksi tapausta, joissa se esti roolin saamisen. Eräs studio kielsi ottamasta häntä mukaan länkkäriin, eikä hän kelvannut myöskään uskonnollisen yhteisön rahoittamaan elokuvaan.

Kumpikaan ei tunnu harmittavan Dafoeta. Sittemmin hän on näytellyt muun muassa David Lynchin, Wes Andersonin ja Lars von Trierin elokuvissa. Von Trier on ohjannut Dafoeta kolmesti. Suurin rooli oli Antichristissa (2009).

”Von Trier antoi Antichristin keskeneräisen käsikirjoituksen minulle luettavaksi ja otti minut, kun halusin mukaan. Hän on herkkä, ja hänellä on fobiansa. Sikäli hän voi olla vähän vaikea tyyppi, mutta ohjaajana hän on yksi parhaista.”