Matkalla Ikeaan 7-vuotias kertoo takapenkiltä uutisen: ”Tiesittekö, että toisella ukillani on ikea-allergia. Hän ei käy lainkaan Ikeassa, hän saa siitä rakkuloita”, lapsi ilmoitti.
Sanoin ymmärtäväni hyvin. Tällä meidän perheen ukillakin oli ennen sama tauti. Se saatiin kuriin nykyaikaisella hoidolla – siedättämällä.
Vaikka ei se helppoa ollut.
Aluksi mies ei suostunut Ikeaan lainkaan, ajatuskin teki pahaa. Ensi käynnit olivat kamalia. Niin lyhyitä, ettei mitään ehditty katsella eikä ostaa. Joskus nappasin kassan vierestä paketin lautasliinoja, ettei tarvinnut tyhjin käsin poistua.
Sitten mies päätti itse, että ostetaan Ikeasta sängyt, kun niitä oli testissä kehuttu. Hyppäsin vauhdissa autosta, ryntäsin sisään ja jätin miehen parkkeeraamaan. Makkariosastolla heittäydyin kiireesti selälleni joka sängylle ja koemakasin kaikki. Kun mies ehti paikalle, olin valinnut parhaan. Sitten mentiin suorinta tietä ulos sivuille vilkuilematta.
Tauti on yleinen. Siskoni mies pysyy autossa. Sisko tekee ostokset ja hoivaa miestä pehmiksillä ja hodareilla. Kyllä kannatti tulla mukaan!
Ikea-allergikot kuvailevat monia oireita: paniikkia, näppylöitä, sydämentykystä, hikoilua, katastrofiajatuksia, rukoilunhalua, kurkunkuristusta, voimattomuutta ja moninaisia tunnereaktioita, joista ärtymys, kiukuttelu ja raivokohtaukset ovat tyypillisimpiä.
Ikea jopa lisää kipuja. Yhtäkkiä kävely voi olla niin vaikeaa, ettei Ikean kiertäminen onnistu.
Jotkut väittävät, etteivät vain tykkää käydä kaupoissa. Silti autokaupat tai antikvariaatit ovat ehkä mieluisia. Onkin hyvä miettiä ikea-allergian todellisia syitä: ihmispaljous ja tungos, pakollinen, ohjattu reitti, varastomiehen rooli, estetiikka, väärä tyyli ja halpatuotanto, identiteettikysymykset, rahanmeno, ruotsalaisuus, meteli, huono ruoka... Myös valta-asetelma on tärkeä. Kuka kodin sisustuksesta päättää, kuka syrjäytyy?
Aniharvoin selitys on narsismi. Eikä kannata kaivella lapsuuden traumoja. On edettävä ratkaisukeskeisesti:
Sopeutumisjakso. Meillä mies meni välillä suoraan ravintolaan ja liittyi mukaan vasta varastolle siirryttäessä.
Motivointi. Ensin houkuttelivat cd-hyllyt ja kokkivehkeet.
Oikea seura. Anopille mies itse esitteli taloa. Ja kun 7-vuotias halusi kiivetä kerrossänkyyn, ei ollut mihinkään kiire.
Jopa siskoni mies on kerran pojantyttären kanssa käynyt Ikeassa, mutta sitä ei saa kertoa kellekään. Ettei maine mene.
Kaikki miehet eivät inhoa Ikeaan menemistä, ainakaan synnynnäisesti. 7-vuotias oli jo herätessä innoissaan lähdössä sinne.
Toisaalta naisten ikea-allergia on helposti alidiagnosoitu ja jää huomaamatta. Omaishoitaja voi itsekin sairastua.
Olihan se järkytys. Että kun mies alkoi viihtyä Ikeassa, tajusin itse ahdistuvani. Se hirvittävä lihapullajono.
Kertasin muotitekniikat. Syvähengitys, tietoinen läsnäolo, mielikuvaharjoitukset, näkökulman vaihto. Aina voi kuvitella, että kaiteilla eristetty ruokajono onkin mökkilaituri ja hiki puskee pintaan, koska on kesä.
Asenne ratkaisee. Ikeassa voi nähdä myös onnellisia ihmisiä ja rakastuneita pareja!
Miehelle en ainakaan tunnusta, että allergia tarttui. Kuolisi naurusta.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu Hyvä Terveys -lehdessä.
Kirjoita kommentti