Oksentaminen on tuskin kenenkään mielestä kovin miellyttävää, mutta joitakin ihmisiä ajatuskin pelottaa niin paljon, että se haittaa tavallista elämää. Myös jonkun muun ihmisen pahoivointi voi olla herättää joissakin ihmisissä jopa paniikinomaista pelkoa.
Kun oksentamispelko alkaa rajoittaa elämää, voidaan jo puhua fobiasta eli emetofobiasta, kertoo HUSin syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskanen.
Emetofobia voi ilmetä Meskasen mukaan hyvin eri tavoin. Henkilö voi pelätä itse oksentavansa, oksentavansa muiden nähden tai ahdistua siitä, että muut oksentavat. Emetofobiaan liittyy tiivisti myös valtava pelko oksennustaudista.
Normaalia on hänen mukaansa esimerkiksi karttaa ruotsinlaivoja norovirusepidemian takia. Näin teki moni muutama viikko sitten, kun Silja Symphonyllä jylläävä norovirus kirvoitti paljon keskustelua.
Emetofobiasta kärsivälle ajatus oksentamisesta tai oksennustaudista voi kuitenkin olla niin ahdistava, että laivalle ei uskalleta lähteä enää koskaan.
Oksentamista sairaalloisesti pelkäävien määrää ei ole Meskasen mukaan juurikaan tilastoitu, mutta ilmiö voi pahimmillaan rajoittaa elämää huomattavasti.
Emetofobiasta kärsivä joutuu välttelemään paikkoja ja tilanteita, joissa voi tulla huonovointiseksi ja oksentamaan. Liikennevälineet kuten laivat ja bussit eivät tule kysymykseen, ja ruoka-aineiden parasta ennen -päiväyksiä tarkastetaan pakonomaisesti.
”Oksennuspelosta kärsivät välttävät tyypillisesti tiettyjä helposti pilaantuvia ruoka-aineita, kuten majoneesia tai äyriäisiä. Esimerkiksi huvipuistoon ei voi mennä ollenkaan, koska siellä olevien laitteiden takia jollekin lähellä olevalle voi tulla huono olo”, Meskanen valottaa.
Pelko voi vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Joillekin naisille ajatus raskauspahoinvoinnista voi olla niin ahdistava, että lastenhankintaa lykätään tai ainakin harkitaan pitkään. Oksennustaudin sairastanutta läheistä emetofobiasta kärsivä voi vältellä vielä kuukausia taudin jälkeenkin.
”On tapauksia, joissa äiti ei esimerkiksi voi hoitaa omia oksennustautisia lapsiaan pelon takia. Tai jos puoliso tulee baarista ja oksentaa, oksennuspelkoisen voi olla pakko lähteä pois asunnosta.”
Emetofoobikon käytös voi tuntua järjenvastaiselta, mutta siitä ei Meskasen mukaan saisi loukkaantua. Pelosta kärsivä ei missään nimessä toimi ilkeyttään.
”Kyseessä on aivan samantyyppinen pelko, kuin se että jotkut saavat paniikin nähdessään hämähäkin. Pitäisi yrittää suhtautua ymmärtävästi ja kannustaa siihen, että pelkoon voi hakea hoitoa ja että siitä voi oppia pois”, Meskanen toteaa.
Kuten muistakin peloista, emetofobiasta voi päästä eroon kognitiivis-behavioraalisella terapialla. Siinä foobikko altistetaan pikkuhiljaa pelon kohteelle. Ensin keskustellaan aiheesta, sitten edetään mielikuvaharjoituksiin. Hoidon edetessä voidaan jo katsoa esimerkiksi Youtube-video oksentamisesta.
”Tärkeää on saada tilanteet ja asiat, joita on vältellyt, takaisin osaksi elämää. Monesti vasta hoidossa huomaa, kuinka paljon asia on rajoittanut elämäää”, Meskanen sanoo.
Kirjoita kommentti