Kahvilassa kuusivuotias Oivi Kauppila osoittaa vitriinissä olevaa kakkupalaa ja kysyy äidiltään:
”Onko tuo vegaaninen?”
Ei ole. Kakku sisältää maitoa, joten se jää ostamatta. Oivi saa vegaanisesti leivotun korvapuustin ja pillimehun. Lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä, ja korvapuusti tekee kauppansa.
Oivi ja nelivuotias pikkuveli Eeri ovat olleet syntymästään asti vegaaneja, eli he eivät käytä lainkaan eläinperäisiä tuotteita sen enempää ruuassa kuin esimerkiksi vaatetuksessakaan. Lasten äiti Elina Kauppila, 36, on ollut vegaani 12 vuotta ja hänen puolisonsakin 8 vuotta.
Lasten ruokavaliota ei tarvinnut paljon pohtia.
”Tuntui järjettömältä, että lapset eivät olisi vegaaneja. Se oli ilmiselvä valinta.”
Kauppilat asuvat Helsingin Hermannissa. Perheen tuttavapiiristä enemmistö on vegaaneja tai kasvissyöjiä. Siksi Oivi havahtui vasta kolmevuotiaana siihen, että kaikkien ihmisten ruokavalio ei olekaan samanlainen.
”Lapset tiesivät kyllä, että esimerkiksi leijona syö lihaa. Mutta he olivat yllättyneitä kuullessaan, että niin tekee osa ihmisistäkin. Lapset olivat järkyttyneitä, kun sukujuhlissa pitopöydässä oli kokonainen suuri lohi. He kysyivät, onko se ihan oikea kala”, Elina kertoo.
Lapset ovat lipsuneet tiukasta ruokavaliosta vain muutaman kerran vahingossa – viimeksi vappuna, kun pitsatilaukset menivät sekaisin. Silloin Oivi huomasi itse, että lautasella on jotakin outoa.
”Juusto oli ihan kuvottavaa. Söin pitsasta pelkät reunat”, hän virnistää.
”Päiväkodissa synttärijuhlissa meni joskus vahingossa jogurttirusinoita, mutta isompia määriä eläinperäistä ruokaa lapset eivät ole syöneet koskaan”, Elina sanoo.
Helsingin kaupunginhallituksessa keskusteltiin toukokuussa siitä, pitäisikö kaupungin päiväkodeissa tarjoilla vegaaniruokaa. Tiukan äänestyksen jälkeen kaupunginhallitus päätyi esittämään, että vegaaniruuan tarjoilu käynnistetään määräaikaisena kokeiluna osassa päiväkodeista.
Ennestään kaupungin päiväkodeista on saanut lakto-ovo-vegetaarista kasvisruokaa, eli sellaista, jossa on kasvisten lisäksi maitoa ja kananmunaa.
Vegaaniruokavalio vaikutti Kauppilan perheessä lasten päiväkodin valintaan. Oivi ja Eeri Kauppila ovat viettäneet päivät yksityisessä Päiväkoti Alppiruusussa, jossa moni lapsi on kasvissyöjä ja heistä osa vegaaneja.
Kauppilan mukaan aiemmin vegaaniruokavalio huomioitiin päiväkodissa hyvin. Noin kerran viikossa kaikille lapsille tarjottiin vegaaniruokaa.
Nyt päiväkoti on myyty, ja vegaanilasten päivähoitomaksua aiotaan nostaa. Kauppila ei vielä tiedä, aikovatko he vaihtaa päiväkotia.
Elina Kauppila ryhtyi ensi kertaa kasvissyöjäksi teini-iässä, kun hän kiinnostui eläinten oikeuksista.
”Palasin sekasyöjäksi, kun minulle kerrottiin viheliäisiä valheita, että anemiani johtuisi lihattomuudesta”, hän tuhahtaa.
”Parsakaalista saa rautaa”, Oivi täydentää, ja äitiä hymyilyttää.
Myöhemmin Elina luopui lihasta uudelleen ja siirtyi 24-vuotiaana kokonaan vegaaniseen ruokavalioon. Tällä kertaa tärkein syy oli terveydellinen, mutta pian mukaan tuli myös etiikka.
”Tietoisuus iski pahasti vasten kasvoja: Käytämme hyväksemme eläimiä saadaksemme tuotteita, joita emme tarvitse.”
Kauppilan mukaan häneltä on kyselty ruokavaliosta raskausajasta asti. Vakiokysymykset koskevat proteiinin, kalsiumin ja raudan saantia. Kyselyt ovat loppuneet, kun neuvolakäynneillä lasten kehittymistä mittaavat käyrät ovat olleet kohdallaan ja lapset ovat olleet terveitä.
”Vegaaneilta kysellään aina ruokavaliosta, vaikka monen sekasyöjän ruokavalio voi koostua eineksistä.”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viralliset lapsiperheiden ravintosuositukset muuttuivat tammikuussa, jolloin mukaan tuli myös vegaaninen lautasmalli. Suositusten mukaan huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Vegaanin täysipainoinen ateria koostuu kolmesta ruokaryhmästä: juureksista, perunasta tai viljalisäkkeestä, tuoreista ja kypsistä kasviksista sekä kasviproteiinista.
Suositusten mukaan vegaaniperheiden tulee saada ravitsemusterapeutin ohjausta, koska vegaaniruokavalion noudattaminen vaatii erityistä asiantuntemusta ja vegaaniruokavalioon sopivia valmisteita ja niiden monipuolista käyttöä.
Suomen markkinoilla ei ole vegaaniruokavalioon sopivaa tavanomaiseen käyttöön tarkoitettua äidinmaidonkorviketta, joten silloin, kun ei imetetä, vegaaniruokavalion noudattaminen alle vuoden iässä on ravitsemuksellinen riski. Vegaanilapsen kasvua seurataan neuvolassa, ja lapsi ohjataan ravitsemusterapeutille siinä vaiheessa, kun hän siirtyy perheen ruokavalioon.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ravitsemusasiantuntijajärjestö American Dietetic Association (nykyisin Academy of Nutrition and Dietetics) totesi jo 1990-luvulla vegaaniruokavalion sopivan kaikissa ikävaiheissa.
”Vegaanin on huolehdittava ruokansa monipuolisuudesta sekä B12- ja D-vitamiinin ja jodin saannista. Kun peruspalikat ovat kunnossa, tämä sopii kaikenikäisille”, sanoo vegaaniravitsemukseen perehtynyt ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen.
Mutta saako vanhempi rajata lapsen ruokavaliota eettisistä syistä – ja mitä jos lapsi haluaakin syödä toisin?
Johanna Kaipiainen on vegaani, kuten ovat hänen lapsensakin. Hänen mielestään ei ole moraalinen ongelma, jos vanhemmat päättävät lapsensa ruokavaliosta.
”Jokainen vanhempi päättää, mitä hänen lapsensa syö. Onhan sekaruuan syöminenkin valinta.”
Kaipiaisen mielestä eettiseen vakaumukseen perustuva ruokavalio rinnastuu esimerkiksi uskonnolliseen vakaumukseen. Harva kyseenalaistaa sen, että muslimit kieltävät lapsiltaan sianlihan.
Lapsen oikeuksiin perehtynyt apulaisprofessori Suvianna Hakalehto Itä-Suomen yliopistosta toteaa, että lapsenhuoltolain mukaan huoltajalla on oikeus päättää lapsen kasvatuksesta ja muista henkilökohtaisista asioista.
”Päätöstä tehdessään hänen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.”
Mannerheimin lastensuojeluliitolla ei ole varsinaista ohjeistusta lasten ruokavalioista. Johtava asiantuntija Esa Iivonen sanoo Hakalehdon tapaan, että vanhempien tulee kuulla ja kunnioittaa lapsen näkemyksiä.
”Mitään kategorisia ikärajoja esimerkiksi ruokavaliokysymyksissä ei ole. Vanhempien tehtävä on ohjata lasta terveelliseen ruokavalioon. Jos lapsi haluaa syödä lihaa tai noudattaa kasvisruokavaliota, vanhemman olisi mahdollisuuksien mukaan ja lapsen ikä huomioiden hyvä kunnioittaa sitä. Mutta ei lapsi voi ilmoittaa esimerkiksi syövänsä pelkkiä sipsejä.”
Entä pystyykö vegaanilapsen elimistö käsittelemään lihaa, jos hän päättääkin maistaa sitä?
”Elimistö sopeutuu lihaan vähitellen. Jonkin aikaa menee totutellessa”, Johanna Kaipiainen sanoo.
Elina Kauppilan lapsille ei ainakaan vielä ole tullut kapinavaihetta.
”Saa nähdä, miten teini-iässä käy. Lapset saavat itse päättää syömisistään, kun vanhenevat.”
Joskus ruokavalio aiheuttaa perheessä harmia.
”Esimerkiksi viime kesänä kaikki muut seurueessamme saivat kioskilta jäätelöä ja lapset pettyivät. Mutta sitten menimme ostamaan kaurajäätelöä kaupasta.”
”Sopivaa karkkia pitää joskus etsiä tosi kovasti”, Oivi lisää.
Jos lapset kutsutaan esimerkiksi kaverin synttäreille, äiti kertoo etukäteen heidän ruokavaliostaan. Usein hän myös tarjoutuu tekemään tarjolle jotakin kaikille sopivaa herkkua.
”Kun joku kysyy asiaa lapsilta, he yleensä vastaavat, että me ei syödä mitään eläintä”, Elina kertoo.
Oivin lempiruoka ei vegaaniudesta huolimatta poikkea valtavirrasta. Se on erään kasvisravintolan kanahampurilaista muistuttava Angry Chick -burgeri.
Lihantuottajien Lihatiedotusyhdistyksen kyselyn mukaan kuusi prosenttia suomalaisista ei syönyt lihaa vuonna 2015. Vuonna 2014 osuus oli prosentin pienempi. Toisaalta samaan aikaan lihankulutus kasvoi hieman. Vegaaniruokavaliota noudattavien osuudesta ei ole luotettavaa arviota.
Elina Kauppila arvioi, että meneillään on vegaanibuumi. Sen näkee esimerkiksi ruokakaupassa.
”Koko ajan tulee lisää uusia tuotteita. Olin 11 vuotta syömättä juustoa, mutta nyt erilaisia vegaanisia juustoja on valtavasti.”
Myös ravintoloiden tarjonta on parantunut.
”Ihan hiljattain sain Joensuussa elämäni parhaan vegaanisen ja gluteenittoman pitsan.”
Monet uusista vegaanituotteista tulevat ulkomailta. Se ei haittaa Kauppilaa.
”Kuitenkin 98 prosenttia tuontisoijasta käytetään eläinten rehuksi, vaikka se kelpaisi suoraan ihmisravinnoksi.”
Elina Kauppila julkaisi vuonna 2013 yhdessä Inna Somersalon kanssa vegaanikeittokirjan Makumetkuja murusille. Piirroksilla kuvitettu kirja on suunnattu erityisesti perheille, joissa laitetaan ruokaa yhdessä lasten kanssa.
Myös Kauppiloilla kokataan usein yhdessä. Lapset tekevät mielellään esimerkiksi pähkinöillä höystettyä parsakaalisalaattia.
”Itse ajattelen, että veganismi on tehnyt meidät onnellisemmiksi. Toimimme tavalla, jonka uskomme olevan oikea. Se ei ole vähäpätöinen asia.”
Kirjoita kommentti