Helsingin Sanomissa on keskusteltu lääketieteen pääsykokeista (HS 21.6., 23.6. ja 1.7.). Haluaisin tuoda vielä esille lääketieteen pääsykokeen ongelmallisuuden hakijan näkökulmasta.
Hain tänä vuonna kolmatta kertaa lääketieteelliseen, ja opiskelupaikka jäi taas saamatta. Olen kuitenkin jokaisena hakuvuotenani suoriutunut kokeessa niin, että olisin päässyt johonkin Suomen yliopistoista opiskelemaan lääketiedettä, ja tänä vuonna olisin päässyt kaikkiin muihin yliopistoihin paitsi hakukohteeseeni Helsingin yliopistoon.
Suoriutumiseni on siis ollut jo kolme vuotta sitä tasoa, että jos yliopistoihin olisi yhteishaku lääketieteessä, kuten suuressa osassa muita vastaavia koulutusaloja, olisin päässyt joka vuosi opiskelemaan.
Nyt valmistaudun kuitenkin neljänteen hakukertaan, ja turhat välivuodet siis lisääntyvät jatkuvasti.
Ihmettelen, ketä tämä nykyinen järjestelmä palvelee. Opiskelemaan eivät nyt pääse puhtaasti taitavimmat, vaan ne, jotka ovat sattuneet valitsemaan kunakin vuonna hakuvaiheessa oikean kohteen.
Lisäksi ruotsin kielen taito antaa käsittämättömän valintaedun: tänä vuonna Helsingin yliopistossa suomenkielisen ja ruotsinkielisen linjan piste-ero oli lähes 30 raakapistettä.
Nykyinen järjestelmä ei siis todellakaan palvele hakijoita, koska monilla jää osaamisestaan huolimatta opiskelupaikka saamatta.
Myöskään yliopistojen kannalta järjestelmä ei ole järkevä, koska vähiten haluttuihin yliopistoihin pääsee sisälle välillä huomattavasti pienemmillä pisteillä kuin suositumpiin yliopistoihin.
Nykyinen systeemi on turhauttava ja tuottaa hakemiseen myös pakollista taktikointia ja lisästressiä hakukohteen suhteen.
Toivon todella, että lääketieteessä siirrytään pian muilla aloilla hyväksi havaittuun, yliopistojen yhteiseen hakujärjestelmään.
Turhautunut hakija
Kirjoita kommentti