Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Urho Kekkosen kuukivet eivät olleetkaan kuukiviä

Unto Hämäläinen HS

Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat koko 1960-luvun siitä, kumpi suurvalloista ennättäisi ensimmäisenä Kuuhun.

Tämä kilpailu oli niin suunnattoman merkityksellinen, että avaruuteen lähteviä lentäjiä piti kutsua eri nimillä. Amerikkalaiset olivat astronautteja, ja neuvostoliittolaiset olivat kosmonautteja.

Tätä nimityskäytäntöä noudatettiin tietenkin kuuliaisesti myös Kekkosen Suomessa.

Kilpailu ratkesi 20. heinäkuuta 1969, kun amerikkalaiset astronautit Neil Armstrong ja Edwin Aldrin astuivat Kuun pinnalle.

Jo seuraavassa marraskuussa Yhdysvallat lähetti uuden miehitetyn avaruusaluksen Kuuhun.

Onnistuneen lennon jälkeen presidentti Richard Nixon päätti, että Apollo 12:n miehistö lähtisi vielä toiselle pitkälle matkalle.

Astronauttien piti tehdä maailmanympärimatka ja viedä Nixonin henkilökohtaiset terveiset vierailumaiden valtionpäämiehille.

Kierroksen kohteet oli valittu huolella, koska Nixon halusi tehdä amerikkalaista propagandaa ja hieroa samalla hieman suolaa kuukilpailussa hävinneen kilpakumppanin haavoihin.

Suomeen astronautit saapuivat perjantaina 27. helmikuuta 1970. Heitä kohdeltiin yhtä kunnioittavasti kuin korkeita valtiovieraita, vaikka tilanne oli Suomelle tietenkin mutkikas.

Opetusministeri Johannes Virolainen ja ylipormestari Teuvo Aura olivat kukkien kanssa lentokentällä vastassa, ja vieraat kiidätettiin tapaamaan presidentti Urho Kekkosta.

Astronautit Charles Conrad, Richard Cordon ja Alan Bean toivat Kekkoselle Nixonin henkilökohtaiset terveiset ja antoivat lahjaksi pieniä kiviä, joiden he sanoivat olevan peräisin Kuusta.

Kivien luovutuksesta otettiin valokuva, jossa olivat mukana muiden muassa Johannes Virolainen, astronauttien puolisot ja presidentin adjutantit.

Astronautit ennättivät olla Helsingissä vain päivän ja jatkoivat sitten matkaansa Bukarestiin. Romania oli sosialistinen maa mutta amerikkalaisille sopiva vierailukohde, koska se pyristeli Neuvostoliittoa vastaan.

Kekkosen kuukivet.
Kekkosen kuukivet.

Ilmeisesti Kekkonen ei kuukivistä paljon piitannut, sillä hän pani lahjan eteenpäin ja antoi kivet saman tien presidentinlinnan vahtimestarille Nils Karille.

Kari antoi kivet vuorostaan Heikki Rannalle, hyvälle ystävälleen, joka oli vuokrannut Karilta omakotitalon Helsingin Tapanilasta.

Ranta työskenteli siihen aikaan tuotantopäällikkönä Partekilla.

Kivirasia jäi Rannan perheelle, ja lopulta sen sai Rannan tytär Päivi Tähtinen.

”Olin kymmenvuotias, kun isä sai nämä kivet. Muistan hyvin, että isä kertoi kivien alkuperästä ja siitä, miten Nisse oli lahjoittanut ne hänelle. Minulla ei ole syytä epäillä, ettei tarina pitäisi paikkaansa”, Päivi Tähtinen kertoo.

Tämän vuoden alussa Päivi Tähtinen päätti kuitenkin ottaa hieman enemmän selvää kivistä ja kävi Geologian tutkimuskeskuksessa tutkituttamassa niiden alkuperää.

Tutkimuksissa todettiin, etteivät kivet olleet kuukiviä, mutta eivät ne olleet rautamalmiakaan, joten jäi arvoitukseksi, mitä ainetta kivet oikein olivat. Kivillä on kuitenkin arvonsa, ja sen takia Tähtinen säilyttää niitä pankin kassakaapissa.

Geologian tutkimuskeskuksesta muistutettiin, ettei kuukiviä olisi siihen aikaan saanut edes viedä pois Yhdysvalloista.

Kivien alkuperä jää siis arvoitukseksi, mutta onnistuiko Nixon jymäyttämään Kekkosta?

Tuskinpa vain. Kekkosella taisi olla omat poliittiset manööverinsä mielessä, kun hän kiitteli Nixonia lahjoista ja osoitti astronautteja kohtaan mitä suurinta ystävällisyyttä.

Kekkonen nimittäin valmisteli astronauttien tapaamisen aikaan tärkeää vierailua Yhdysvaltoihin. Vierailu toteutuikin seuraavana kesänä, jolloin Kekkonen pääsi tapaamaan Nixonin Valkoisessa talossa. Hän sai näin tilaisuuden kasvotusten selittää Suomen tekemää aloitetta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen järjestämisestä.

Ja kuten muistamme, Etyk-kokous järjestettiin viisi vuotta myöhemmin. Siitä tuli Kekkosen uran huipennus.

Oikaisu 4. heinäkuuta kello 12.25: Kirjoituksessa kerrottiin, että Urho Kekkosen vuonna 1970 amerikkalaisilta astronauteilta saamat kuukivet olisivat kulkeutuneet Tamminiemestä. Museon opas Mervi Saarenmaa kuitenkin kertoo, että ne ovat yhä Tamminiemessä. Kirjoituksen kuukivet ovat olleet Tamminiemessä mutta eivät ole samoja kiviä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!