Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yksin asumista voi ajatella myös iloisena asiana

Viime vuosina yksin asuvien tilanteesta on uutisoitu paljon. Monessa uutisjutussa ja juttuihin liittyneissä netti­keskusteluissa aihetta on käsitelty ongelmana, kirjoittaa Jukka Happonen.

Pääkirjoitus
 
Jukka Happonen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n uutistuottaja kotimaan toimituksessa.

Tilastokeskus kertoi toukokuussa, että Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa ihmistä. Yksistään Helsingissä meitä on melkein 155 000. Se on enemmän kuin Jyväskylän asukasmäärä.

Viime vuosina yksin asuvien tilanteesta on uutisoitu paljon. Monessa uutisjutussa ja juttuihin liittyneissä nettikeskusteluissa aihetta on käsitelty ongelmana.

Yksin asuva voi tuntea yksinäisyyttä. Yksin asuminen voi olla vanhukselle vaarallista. Yksin asuvien määrän kasvaminen tarkoittaa perheiden määrän vähenemistä. Yksin asuvien määrän kasvaminen sotkee asuntomarkkinat.

Vähemmistäkin huonoista uutisista voisi säikähtää.

Yksi varma syy kirjoitusten sävyyn on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) parin vuoden takainen suuri selvitys yksin asuvien elinoloista ja terveydestä. Sen mukaan yksin asuvat voivat keskimäärin huonommin kuin parisuhteessa olevat.

THL:n esittämät tutkimustulokset on helppo hyväksyä, mutta osaa myöhempien kirjoitusten ongelmakeskeisyydestä on vaikea sulattaa.

Totta kai yksin asuva voi tuntea yksinäisyyttä, mutta eipä uhkaa perheväkivalta. Yli miljoona ihmistä välttää kinaamisen päivällispöydässä siitä, kumpi oli oikeassa. Yli miljoona ihmistä ei joudu tekemään kompromisseja siitä, miten kesäloman arvokkaat päivät käytetään.

Aihetta voi siis hyvin käsitellä myös ilon kautta, jos vain pysähtyy miettimään.

Tärkein yksin asuvien määrän kasvamiseen liittyvä hyvä asia on se, että lukumäärästä päätellen Suomessa voi varsin hyvin asua yksin.

Enää ei ole pakko hakea partneria saadakseen leivän pöytään tai ollakseen osa yhteisöä. Yksin asuva on ainakin teoriassa yhtä tärkeä kuin perheellinen tai parisuhteessa asuva ihminen.

Käytännössä tilanne voi olla toinen. Ministereistä ainoakaan ei taida asua yksin. Puolueohjelmissa esiintyvät sanat perhe ja parisuhde huomattavasti useammin kuin yksin asuva ja sinkku. Voisiko se johtua siitä, että näiden sanojen käytöllä voi vakuuttaa kaksi äänestäjää kerralla?

Mikä puolueista uskaltaa ottaa ensimmäisen ison askeleen ja huomioida meidät yksin asuvat tarmokkaammin? Meitä on siis pitkälle toista miljoonaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat