Terve taas, lukijat, tässä Torsti. Viime palstalla puhuttiin Rooman klubin Kasvun rajat -raportista. Keijo Perälä muistutti, että alkuperäinen raportti on suomennettu ja saatavissa useista kirjastoista.
Tein lyhyen matkan Välimeren rannalle. Palatessani jouduin turvatarkastuksessa kovaan syyniin. Käsimatkatavaroiden läpikäynnin jälkeen virkailija pyysi minua ojentamaan käteni ja pyyhkäisi niitä pienellä paperilapulla sekä kämmenen että rystysten puolelta. Mikä oli tämä temppu? Otettiinko minusta ehkä dna-näyte?
– Hämmentynyt matkustaja
Turvatarkastuksen lappukokeessa etsitään räjähdeainejäämiä. Paperilapulla pyyhkäisyllä pyritään siis selvittämään, oletko käsitellyt äskettäin räjähdysaineita. Paperi kerää iholtasi ja muilta tutkituilta pinnoilta pienen pieniä molekyyliluokan kappaleita. Pyyhkäisyn jälkeen paperi pannaan skanneriin, joka tarkistaa, ettei seassa ole jäämiä vaarallisista räjähteistä.
Räjähdysainejäämätestejä on tehty EU:n suuremmilla lentokentillä syyskuusta alkaen. Ensi vuoden alusta ne tulevat pakollisiksi kaikilla EU:n matkustajalentokentillä. Jokaista matkustajaa ei testata, vaan kokeita tehdään pistokokeina sekä tarpeen vaatiessa.
Lentokenttien turvatarkastuksissa ei oteta dna-näytteitä. Näytteistä ei olisi hyötyä, sillä turvatarkastusten tietoja ei tallenneta. Niiden tarkoitus on ainoastaan varmistaa, ettei koneeseen pääse vaaraa aiheuttavia tavaroita.
Ostin kymmenen vuotta sitten puunvärisen antiikkisängyn 1800-luvulta. Sängyssä oli madonreikiä, mutta siinä ei selkeästi enää ”asunut” kukaan. Syksyllä panimme sängyn puoleksi vuodeksi äitini vinttikomeroon, ja kuusi viikkoa sitten muutimme uuteen kotiin, jonne sänky tuli mukana. Vintillä olonsa aikana sänkyyn oli tullut uusia reikiä ja tuoretta valkoista, purumaista ainetta niiden ympärille! Onkohan kyseessä tupajumi? Ja miten siitä voi päästä eroon? Nyt sänky on ulkovarastossa. Vaarannammeko tällä nyt myös naapureiden tavarat?
– Anna Leikkari
Kyseessä on luultavasti äitisi vintiltä tullut tupajumi tai joku muu puunsyöjä. Keskuslämmitetyt tilat ovat niille yleensä liian kuivia, mutta vintillä on ilmeisesti ollut niille sopivan kosteaa.
Myös ulkovarasto voi olla puunsyöjille otollinen. Tuokaa siis sänky mieluummin sisään. Valitettavasti se ei kuitenkaan riitä tappamaan sänkyyn jo päässeitä tuholaisia.
Tikkaremmin konservaattorin mukaan paras tapa päästä tuholaisista eroon olisi sängyn pakastaminen. Kansallismuseo esimerkiksi pitää kaikkia kokoelmiin liitettäviä huonekalujaan viikon verran -35 asteen lämpötilassa.
Käytännössä tämän järjestäminen voi olla hankalaa. Kansallismuseo on tosin suunnitellut kaikille avointa pakastuspalvelua, mutta se tuskin toteutuu vielä tämän vuoden aikana.
Seuraavaksi paras vaihtoehto olisi viedä sänky saunaan. Noin 5–6 tuntia 80 asteen lämpötilassa pitäisi tappaa sitkeimmätkin puunsyöjät. Saunan lämpö saattaa kuitenkin avata myös vanhoja liimauksia. Jos sängyssä on liimattuja liitoksia tai koristeita, sitä ei ehkä kannata kuumentaa.
Kolmantena vaihtoehtona on myrkytys. Tuholaistorjuja ehdotti tavallisesta kaupasta saatavaa nestemäistä muurahaismyrkkyä, jota laitettaisiin jokaiseen uuteen reikään mahdollisimman syvälle injektioruiskulla. Tämän jälkeen reiät voi sulkea esimerkiksi maalarinteipillä. Näin on helppo seurata, onko jossain reiässä vielä elämää tai ilmestyykö niitä uusia.
Miten Saksassa, Italiassa ja Japanissa suhtaudutaan toisen maailmansodan veteraaneihin? Kerätäänkö kuntoutukseen rahaa, kuten Suomessa? Saavatko he veteraanieläkettä?
– Juha Kangas
Toisen maailmansodan häviäjävaltioissa suhde sotaveteraaneihin on erilainen kuin esimerkiksi Suomessa, kertovat Torstin italialaiset, japanilaiset ja saksalaiset tuttavat.
Japanissa tai Saksassa veteraaneja ei muisteta paraatein, ja Italiassakin juhlitaan maan vapauttamista natsimiehityksestä. Japanissa ja Saksassa toiselle maailmansodalle on muistopäivä, mutta siinä ei juhlita niinkään veteraaneja, vaan muistetaan uhreja kaikkialla.
Saksassa ei koskaan puhuta esimerkiksi sankarivainajista, eikä kuolinilmoituksissa tai muistokirjoituksissa yleensä mainita, vaikka edesmennyt olisi ollut veteraani. Myös Italiassa tällaiset maininnat ovat harvinaisia.
Kaikki kolme maata kuitenkin maksavat veteraaneilleen erillistä eläkettä ja ovat pyrkineet pitämään huolta myös sodassa vammautuneista, leskistä ja orvoista. Esimerkiksi Saksassa sodan jälkeen sekä yritykset että julkinen sektori velvoitettiin lailla työllistämään sodassa vammautuneita.
Italiassa on kansallinen veteraanijärjestö, joka pyrkii ajamaan veteraanien asiaa. Japanissa ja Saksassa veteraaneilla on vain pienempiä, vähemmän institutionalisoituneita muistojärjestöjä.
Samanlaisia kansalaiskeräyksiä veteraanien hyväksi kuin esimerkiksi Suomessa ei järjestetä muualla.
Torstin tikkaremmi Facebookissa: facebook.com/torstintikkaremmi/.
Kirjoita kommentti