Historian saatossa tuberkuloosi on levinnyt nopeasti sotien aikana, eikä Syyrian sota ole tästä poikkeus. Kansalaisten aliravitsemus ja kehon jatkuva stressitila yhdistettynä puutteellisiin terveydenhuoltopalveluihin ja heikkoihin asumisoloihin lisäävät taudin tartuntariskiä ja leviämistä. Syyrian sisäisten pakolaisten ja naapurimaihin paenneiden elinolosuhteet ovat kuin tehty tuberkuloosin leviämiselle.
Suuri osa Syyrian terveyspalveluista ja tieverkostosta on vaurioitunut pitkittyneen sodan aikana, ja sairaalamatkat ovat paikoin pitkiä ja vaarallisia. Miltei puolet maan vajaasta kahdestatuhannesta terveyskeskuksesta on tuhoutunut joko täysin tai osittain. Aleppon ja Homsin alueilla sairaalahoitoon on erityisen vaikea päästä. Työ on hankalaa kaikkialla Syyriassa, sillä myös turvallisena pidetyillä alueilla on epävakaita pesäkkeitä.
Syyrialaiset lääkintäalan ammattilaiset ja vapaaehtoiset ympäri maan työskentelevät turvallisuutensa uhalla pitääkseen yllä tuberkuloosin hoidon vaatimia terveyspalveluja. He kuljettavat lääkkeitä potilaille jopa Isisin hallinnoimilla alueilla.
Kaaoksen keskellä on saavutettu vaikuttavia tuloksia. Tartunnan havaitsemisprosentti, joka oli ennen sodan puhkeamista 87, on pysynyt 77 prosentissa. Tämä on olosuhteisiin nähden suuri luku. Kaikkiaan 55 laboratoriota yhdeksässä maakunnassa on kunnostettu, ja niiden käyttöön on annettu tarvittavaa teknistä koulutusta. Näin varmistetaan, että tauti voidaan diagnosoida ympäri maata.
Tuberkuloosin leviämistä vastaan kamppailevat yhteistyössä muun muassa YK:n kehitysohjelma UNDP, Maailman terveysjärjestö WHO ja Syyrian Punainen Puolikuu, jolla on hyvät, maanlaajuiset yhteydet terveyspalveluihin, vapaaehtoisiin ja kansalaisjärjestöihin. Työtä rahoittaa maailmanlaajuinen terveysrahasto, joka keskittyy hivin, aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan (Global Fund to Fight Aids, Tuberculosis and Malaria).
Tuberkuloosiepidemian leviämisen vastainen yhteistyö aloitettiin jo ennen sodan syttymistä, ja työ on tärkeää Syyrian pitkäaikaisen kehityksen kannalta. UNDP ja sen yhteistyökumppanit tekevät läheistä yhteistyötä paikallisten terveyspalveluiden ja lääkintäalan ammattilaisten sekä vapaaehtoisten kanssa huolimatta ympärillä olevasta tuhosta. Näin pyritään takaamaan välttämättömien terveyspalveluiden toiminta kaaoksen keskellä.
Esimerkiksi Irakin sodassa tehtiin toisin: konfliktin syttyessä humanitaarisen tuen avulla perustettiin väliaikaisia terveyspalveluja sen sijaan, että olisi tuettu ja ylläpidetty paikallista ammattitaitoa ja teknistä osaamista.
Tämän lähestymistavan nähdään vahingoittaneen Irakin terveyspalveluiden uudelleenrakentamista ja pitkäaikaista kehitystä. Paikallisten terveyspalveluiden tukeminen onkin kauaskantoisin tapa ehkäistä tuberkuloositartuntoja Syyrian kaltaisella kriisialueella.
Suurta huolta aiheuttaa riittävän hoidonsaannin takaaminen. Tavoitteena on, ettei yksikään tuberkuloosipotilas menehdy sisäisen pakolaisuuden tai maasta pakenemisen ja riittämättömän hoidon takia.
Tuberkuloosin hoito vaatii yhdeksän kuukauden päivittäisen lääkityksen lisäksi säännöllisiä kontrolleja. Kun miljoonat syyrialaiset joutuvat lähtemään kodeistaan ja pakenemaan jopa rajojen yli, monien potilaiden hoito keskeytyy, mikä lisää lääkkeille vastustuskykyisiä bakteerikantoja.
Useille lääkkeille vastustuskykyisten tuberkuloosikantojen hoitaminen on monimutkaista ja kallista. Niiden yleistyminen ei ole uhka ainoastaan Syyriassa vaan ympäri maailmaa.
Tuberkuloosiepidemian hallitseminen on epävakaalla pohjalla Syyrian kriisialueella. Avustusresursseja ja tukea ei ole varaa vähentää – päinvastoin on löydettävä uusia ratkaisuja avun perille viemiseksi.
Toistaiseksi syyrialaiset ovat onnistuneet YK:n ja Global Fundin avulla hillitsemään epidemian leviämistä. Heidän työnsä vaatii kuitenkin jatkuvaa tukea ja lisäresursseja.
Maksamme suuren hinnan tulevaisuudessa, jos katseet käännetään nyt pois akuutista avuntarpeesta.
Håkan Björkman
Kirjoittaja johtaa YK:n kehitysohjelman UNDP:n terveyden ja kehityksen yksikköä.
Kirjoita kommentti