Tampere
Museon jokainen säilytyskaappi on nimetty rakennuksessa käyneen vieraan mukaan. Laitan reppuni numero seitsemään, Tarja Halosen nimikkokaappiin. Selitetekstin mukaan hän tuhlasi kaikki rahansa museokaupassa.
Kaikki muukin on toisin. Videolla V. I. Lenin muistelee neuvostoimperiumin kaatumista, vaikka siinä vaiheessa todellinen Vladimir Iljitš Uljanov oli ollut vainaja jo lähes 70 vuotta.
Yhdessä vitriinissä on neuvostoliittolaisen vankileirin pienoismalli, toisessa pahamaineisen NKVD-poliisin upseerin nahkatakki ja kolmannessa Mato Valtosen Leningrad Cowboys -yhtyeestä tutut spittarit.
Kierroksen lopuksi kävijä voi poseerata moottoripyörän selässä. Sivuvaunuun on istutettu Lenin-vahanukke ja toisella puolella seisoo Josif Stalin, hänkin vahaa.
Eikös tämän pitänyt olla Suomen paperinmakuisin propagandamuseo, Lenin-museo? Paikka, jossa itävieraat ja camp-elämysten hakijat kävivät ihailemassa vitriiniin sijoitettua kopiota Leninin koulutodistuksesta?
Kaikki on pantu uusiksi, kertoo Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio. ”Kun aikaisemmin museo keskittyi myötäsukaisesti Leninin elämään ja tekoihin, nyt tarina on laajempi: se tarkastelee Neuvostoliiton ja Suomen itäsuhteiden historiaa.”
Ote on kriittinen ja objektiivinen, eikä maiden historian vähemmän hohdokkaita hetkiä lakaista piiloon. ”Keskeinen lähtökohta on ollut, että emme halua jäädä kiinni peittelystä, pehmentämisestä ja vääristelystä. Tosin vanhastakaan näyttelystä oli vaikea löytää virheitä, mutta se, mitä siitä oli jätetty pois, oli ratkaisevaa”, sanoo Kallio.
Uuden Lenin-museon elämyksellisestä tyylistä tulee mieleen DDR:n arkea valottava DDR Museum Berliinin keskustassa, eikä Kallio yhteyttä kiistäkään. ”Olemme koettaneet tehdä museosta hyvän teatteriesityksen: sellaisen, joka itkettää ja naurattaa samalla kertaa.”
Toisin sanoen uusi Lenin-museo on kuin bändi, jolla on tuttu nimi, mutta jossa ei ole yhtään alkuperäisjäsentä.
Miksi Tampereen työväentalossa on Lenin-museo? Sille on hyvät perustelut. Rakennuksessa Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran joulukuussa 1905.
Seuraukset olivat kauaskantoiset. Hämeenpuiston varrella sijaitsevassa kivitalossa kaksikko päätti tehdä vallankumouksen, perustaa Neuvostoliiton ja tuupata samalla Suomea kohti itsenäisyyttä.
Näyttelyssä Tampereen-tapaamisten tarkoitusta ei sievistellä. Täällä vallankumoukselliset eivät keskustelleet maatalouspolitiikasta tai kansallisuuskysymyksiä – kuten ennen annettiin ymmärtää – vaan suunniteltiin muun muassa pankkiryöstöjä.
”Stalinin työ oli kartuttaa puolueen kassaa. Esimerkiksi vuoden 1907 Tbilisin pankkiryöstö oli Stalinin ja hänen porukkansa järjestämä. Tällaisilla teoilla puolue pystyi asumaan Sveitsissä. Lisäksi he tekivät kidnappauksia ja harjoittivat kiristystä”, kertoo Kallio.
Vaaraa ja jännitystä on koettu myös tässä työväentalossa. Kun latvialainen bolševikki Jan Tshokke kumppaneineen ryösti Venäjän valtionpankin Helsingissä helmikuussa 1906, ryöstäjät pakenivat Tampereelle.
Ryöstösaalis piilotettiin rakennuksessa konsertoimassa olleen vallankumouksellisille myötämielisen pianistin flyygeliin. Tshokke saatiin kiinni tulitaistelun jälkeen, mutta suuri osa saaliista saatiin kuljetettua Saksaan.
Vuonna 1946 perustettu Lenin-museo oli aikoinaan kummajainen millä tahansa mittarilla. Aatteen ihmisille se oli pyhiinvaelluskohde, mutta monille muille se oli Suomen vihatuin museo, kertoo Kallio. Perustamisen takana oli sodan jälkeen muuttunut ulkopoliittinen tilanne. Maiden välejä oli tärkeä parannella, ja museohanke sai tukea pääministeri J. K. Paasikiveltä ja Valvontakomissiolta.
Tamperelaiset kommunistit olisivat halunneet nimeksi Lenin–Stalin-museon, mutta Moskovasta ohjeistettiin tiputtamaan Stalin-nimi pois. Päätöksen takana oli todennäköisesti Stalin itse. Kuka muu olisi uskaltanut tiputtaa jälkiosan pois?
Ensimmäiset vuodet museo sai toimia neuvostokommunismin showroomina, mutta myöhemmin Stalinin kuoltua siitä tuli tärkeä ulkopoliittinen työkalu.
”Yöpakkashallituksen jälkeen Urho Kekkonen alkoi korostaa Leninin roolia Suomen itsenäistymisessä. Lenin oli Suomen ystävä, Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Neuvostopäättäjät tuotiin kuulemaan tätä tarinaa Lenin-museoon.”
Kun neuvostoliittolaisten kotijumalaksi kohottamaa Leniniä pidettiin erehtymättömänä, itänaapureiden oli vaikea kyseenalaistaa johtajansa päätöstä. Kekkosen keksintö pelasi suomalaisten pussiin. ”Kekkonen oli taitava siteeraamaan Leniniä. Vaikeissa neuvottelutilanteissa hän osasi vetää Lenin-kortin esiin”, sanoo Kallio.
Vuonna 2016 on kulunut 25 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta. Pelkästään se velvoittaa Suomen ja Neuvostoliiton kimuranteista suhteista kertovan museon olemassaolon.
”Meillä oli vieraina matkailualan opiskelijoita, joilta kysyimme kuka oli Lenin, eikä kukaan tiennyt. Neuvostoliitosta oli yksi kuullut.”
Takavuosikymmeninä uusi Lenin-museo olisi epäilemättä leimattu neuvostovastaiseksi.
”Olemme olleet tarkkoja siitä, ettei näyttelyä voi tulkita venäläisvastaiseksi. Lähtökohta on yhteisen historian tekeminen ymmärrettäväksi. Kerromme samaa tarinaa. Ja sitä, että rajan toisella puolella olevilla kävi helkkarin huono tuuri.”
Kirjoita kommentti