Ensimmäinen hikoilukohtaus tuli, kun Joosua Visuri loikoili tyttöystävänsä kanssa sohvalla ja katseli elokuvaa. Huoneen lämpötila ei ollut muuttunut, mutta 22-vuotiaan Visurin olo oli kuin saunan lauteilla.
Personal trainerina työskentelevä Visuri oli havainnut jo aiemmin, että jotain tavallisesta poikkeavaa oli meneillään. Yleensä niin iloisen nuorukaisen mieli oli mustana harva se päivä.
Sydän hakkasi normaalia kovempaa, ja jo muutaman punnerruksen tekeminen hengästytti. Se tuntui kummalliselta, sillä tavallisesti Visuri saattoi kuntoilla ongelmitta kymmenenkin tuntia viikossa.
Lopulta entinen aamuvirkku ei jaksanut edes nousta sängystä. Unta olisi riittänyt iltapäivään saakka, vaikka Visurilla oli aiemmin ollut tapana nousta kukonlaulun aikaan. Toisinaan herätyskello oli soinut jo neljältä yöllä, jotta hän ehtisi aamukuudeksi vetämään treenejä muille.
Oireilun alkaessa Visuri aloitteli uraansa yrittäjänä, kuvasi treenivideoita sosiaaliseen mediaan ja kuntoili päivittäin. Stressaava tilanne ajoi hänet ylikuormitustilaan, jota arkipuheessa usein nimitetään ylikunnoksi.
”Suorituskyky meni täysin. Se ei tapahtunut mitenkään pikkuhiljaa, vaan seinä tuli vastaan hyvin äkkiä. Sitä oli kuitenkin vaikea itse huomata, kun oli kova meno päällä ja koko ajan kiirettä”, Visuri muistelee.
Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ylikunto ei ole vain huippu-urheilijoita vaivaava ongelma. Siihen voi ajautua kuka tahansa, jonka arki on muuttunut liian vauhdikkaaksi.
Aloittelevalla kuntoilijalla ongelmaksi saattaa muodostua treenin määrän tai intensiteetin liian äkillinen kasvattaminen.
”Ylikuntoon voi joutua, jos urheilun ja muun elämän aiheuttamat kuormitukset ylittävät potilaan sopeutumiskyvyn”, tutkija Esa Hynynen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta selittää.
Raskas treeni ja esimerkiksi töiden, opiskelun tai ihmissuhteiden aiheuttama stressi kasaavat rasitusta elimistöön. Pieninä annoksina se ei vielä ole kovin vaarallista, mutta tilanteen pitkittyessä ylikuormittumisen riski kasvaa. Liian niukka ruokavalio ja lyhyet yöunet pahentavat asiaa entisestään.
Hälytyskellojen tulisi soida siinä vaiheessa, kun ennen niin hyvältä tuntunut treeni ei enää kulje. Ylikuormitustilassa palautuminen kestää selvästi tavanomaista kauemmin ja lihaskivut ovat jatkuva riesa.
Kylkiäisinä voi tulla keskittymisvaikeuksia, vatsavaivoja ja uniongelmia. Yksi nukkuu liikaa, toinen ei saa lainkaan unta.
Ylikuntopotilaiden väsymys on poikkeavan kovaa, eikä siitä pääse eroon tavanomaisella määrällä lepoa. Pahasti ylikuormittunut potilas ei jaksa tehdä enää juuri mitään. Silloin tavallisesta arjesta voi tulla painajaista.
”Kokonaisuus on vinksahtanut: kroppa on säästöliekillä tai käy ylikierroksilla. Samankaltaiset oireet ovat tyypillisiä myös burn out -potilaille”, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, dosentti Arja Uusitalo sanoo.
Hikoilukohtausten säikäyttämä Joosua Visuri hakeutui lääkärin pakeille. Vastaanotolla hänet passitettiin verikokeisiin – mutta vasta perusteellisen haastattelun jälkeen. Pelkkä rutiinitarkastus ei riittänytkään, vaan lääkäri halusi tietää kaiken Visurista hänen lapsuudestaan lähtien.
Juuri niin olisi tehnyt myös Uusitalo. Hän kohtaa ylikuntopotilaita viikoittain. Tilan diagnosoimiseen eivät pelkät kliiniset testit riitä.
”Lääkärin täytyy osata kysyä oikeat kysymykset. Haastattelen potilaani seikkaperäisesti: miten he treenaavat, millaiset ovat oireet ja mitä muuta heidän elämässään on meneillään.”
Ylikuntoa muistuttavia oireita saattavat aiheuttaa erilaiset sairaudet ja puutostilat, esimerkiksi anemia tai astma. Siksi niiden mahdollisuus on syytä sulkea pois ennen lopullisen diagnoosin tekemistä.
Jos muita sairauksia ei löydy ja syylliseksi osoittautuu ylikuormitus, tuomio on selvä: pakkolepo alkaa välittömästi. Tavoitteellinen harjoittelu korvataan rauhallisilla aktiviteeteilla, kuten kävelyllä tai luonnossa samoilulla.
Joillekin riittää muutama rauhallisempi viikko, mutta moni joutuu unohtamaan treenit usean kuukauden ajaksi.
Joosua Visuri määrättiin kolmeksi kuukaudeksi liikuntakieltoon.
”Hyvä ettei itku tullut siellä lääkärin huoneessa istuessa. Olen aina saanut paljon energiaa päivääni siitä ajatuksesta, että illemmalla pääsen treenaamaan. Nyt oma elämä ei tunnu kovin tutulta”, Visuri pohtii.
Moni ylikuntopotilas käy läpi samanlaisia ajatuksia. Intohimoiselle liikkujalle pakkolepo voi aiheuttaa kriisin.
”Olen sanonut potilailleni, että harjoitusohjelmasi koostuu nyt levosta ja toipumisesta. Ympäristöä kannattaa muuttaa siten, ettei mikään muistuta urheilusta. Siitä ei ole apua, että mennään kentän laidalle katsomaan ja murehtimaan asioita”, Uusitalo sanoo.
Joosua Visurin kolmen kuukauden liikuntakielto on venähtänyt lähemmäs yhdeksää.
Personal trainerin työn vuoksi hän ei ole kuitenkaan voinut vetäytyä urheilumaailmasta kokonaan.
”Totta kai on välillä rankkaa seurata sivusta, kuinka asiakkaat saavat liikunnasta hyvää fiilistä ja kehittyvät, kun itse menee vain toiseen suuntaan.”
Liikuntahimo juontaa juurensa lapsuuteen saakka. Aamuisin, ala-astekavereiden vielä nukkuessa, Visuri suuntasi jalkapallokentälle treenaamaan sisäsyrjäsyöttöjä ja nilkkapotkuja.
Katsellessaan tsekkiläisen keskikenttäpelaaja Pavel Nedvedin saavutuksia televisiosta Visuri päätti, että hänkin pelaisi vielä ammatikseen.
Tavoitteellista harjoittelua kesti kaksitoista vuotta. Urheilulukiossa ollessaan Visuri treenasi kymmenisen kertaa viikossa, hurjimpina aikoina vielä enemmän. Jalkapallon SM-sarjassa laiskottelulle ei ollut sijaa.
Kun Visuri oli kahdeksantoista, vasen polvi petti. Nuori mies vetäytyi jalkapallomaailmasta, nilkutteli kainalosauvoineen kuntosalille ja keskittyi treenaamaan ylävartaloaan.
Muutama vuosi sitten Visuri löysi kehonpainoharjoittelun, jossa treenataan oman vartalon painoa hyväksi käyttäen. Samoihin aikoihin hän pääsi mukaan Tikis-nimisen treenimedian tekijätiimiin. Tikis-Jopena tunnettu Visuri esittelee taitojaan Youtube-videoilla, joita katsovat kymmenet tuhannet ihmiset.
”Olen tietynlainen keulakuvahahmo, ja minulla on paljon seuraajia sosiaalisessa mediassa. Tietenkin haluan tehdä heille siistejä videoita.”
Ylikuntopotilaita saattaa löytyä myös videoita katselevien joukosta. Omaan vartaloon ja elämäntyyliin kohdistuvista paineista on vaikea päästä eroon, kun ne seuraavat sosiaalisen median myötä kotiin saakka.
Ylikuormituksesta kärsiviä yhdistää usein pedantti luonteenlaatu ja pyrkimys virheettömyyteen. Silloin liikunta saattaa muuttua hyvän olon lähteestä vaaralliseksi kuormittajaksi.
”Ylikunto on tavoitteellisen ihmisen ongelma. Varmaankin vaikeampaa on saada motivoitunut, kovasti treenaava henkilö pysymään sohvalla kuin patistaa sohvaperuna liikkeelle”, Esa Hynynen pohtii.
Intohimoisen treenaajan kalenteri on usein liian täynnä. Joustavuutta ei löydy, vaan salille on päästävä, vaikka liian lyhyet yöunet tai orastava flunssa tekisivät olon veteläksi.
”Ihmiset suorittavat päiväänsä eivätkä pysähdy kuuntelemaan itseään. Ylikunto iskee, kun ei osata levätä väsymyksestä huolimatta”, Arja Uusitalo sanoo.
Niin kävi myös Joosua Visurille. Lyhyitä yöunia hän paikkaili nukkumalla välillä pidempään, mutta akkujen satunnainen lataaminen ei riittänyt.
Vasta totaalinen pysähdys sai Visurin kuuntelemaan kehoaan. Nykyään hän varoittaa myös asiakkaitaan ylikuormituksen vaaroista.
”Millaisella fiiliksellä heräät aamuisin? Odotatko töihin pääsyä vai tuskastutko, kun taas pitää lähteä? Kannattaa myös tarkkailla, miltä päivän mittaan tuntuu. Jos kaikki pienetkin jutut ärsyttävät, voidaan ehkä ajatella, että on aika kova stressitilanne.”
Arja Uusitalon mukaan ylikuormitustilalla saattaa olla positiivisiakin vaikutuksia. Kun vaikeudet on selätetty, on potilaalla mahdollisuus kasvaa entistä paremmaksi urheilijaksi, joka muistaa pitää myös lepopäiviä.
Joosua Visurin liikuntatauko jatkuu vielä, mutta urheilemaan pääseminen siintää jo haaveissa. Unelmien treenikin on tiedossa.
”Joku oikein tiukka kuntopiiri se olisi. Sellainen, joka saa sykkeet korkealle, vähän poltetta kurkkuun ja hien virtaamaan.”
Juttua varten on haastateltu myös liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukkaa.
Kirjoita kommentti