”Puolilääkärinä” en ole mitään – huikeat lukukausimaksut ja vuosien opiskelu ulkomailla menivät hukkaan

Helsingin Sanomissa on keskusteltu lääketieteen pääsykokeista. Nostan esiin ”puolilääkäreiden” aseman.

Puolilääkäreillä tarkoitan itseni kaltaisia aikaisemmin lääketiedettä muussa EU-maassa opiskellutta henkilöä, joka on syystä tai toisesta joutunut lopettamaan opintonsa. Hänellä ei ole paljoa toivoa päästä jatkamaan opintojaan Suomeen.

Tällainen henkilö ei ole lääkäri, hoitoavustaja, lähihoitaja tai sairaanhoitaja – hän ei ole mitään. Vuosien opiskelu ja huikeiden lukukausimaksujen uhraaminen ovat menneet hukkaan.

Yritin vuosia päästä opiskelemaan lääkäriksi Suomessa, mutta aina tulin hylätyksi. Olen aina halunnut opiskella lääketiedettä enkä ole antanut luki- ja kirjoitushäiriönkään lannistaa itsenäni.

Lopulta uhrasin varani ja sosiaaliset suhteeni muuttamalla ulkomaille tultuani hyväksytyksi siellä lääketieteelliseen. Opin uusia kieliä, hankin uuden kansainvälisen kaveriverkoston, ja elämä oli hetken hyvin. Rahat loppuivat, terveys petti, ja opinnot loppuivat: minusta tuli puolilääkäri.

Mitä tulevaisuudessa voitaisiin tehdä, jotta kaikista Suomen ”puolilääkäreistä” saataisiin uusia kielitaitoisia ja kansainvälisiä lääkäreitä?

Puolilääkäri