Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeen on puhuttu paljon populismista. Se on ymmärrettävää, sillä eroa ajaneen kampanjan johto vältteli asiakysymyksiä, keskittyi tekemään maahanmuutosta pääaihetta ja pahimmillaan suoranaisesti valehteli.
Asiaa on silti hyvä katsoa myös toisesta suunnasta. EU-eroa vaatineiden voitto on nimittäin myös osoitus siitä, miten voi käydä, jos ihmisistä tuntuu, etteivät heidän huolensa ja näkemyksensä pääse esiin poliittisen järjestelmän kautta.
Tämä kävi selväksi, kun haastattelin kansanäänestyksen jälkeen kymmeniä ihmisiä Keski- ja Pohjois-Englannissa. Yllättävän moni EU-eron puolesta äänestänyt sanoi kokevansa, että äänellä oli nyt ensimmäistä kertaa vaikutusta äänestyksen lopputulokseen.
Britannia on jaettu pieniin vaalipiireihin, joista kustakin valitaan eniten ääniä saanut ehdokas kansanedustajaksi. Huomattava osa vaalipiireistä on ”varmoja”, toisin sanoen konservatiivit tai työväenpuolue on pitänyt paikkaa vuosikymmeniä.
”Varmoissakaan” vaalipiireissä voittaja ei välttämättä saa lähellekään puolia äänistä.
Sama näkyy koko maassa. Viime vuoden vaaleissa konservatiivit saivat yli puolet parlamenttipaikoista, vaikka he keräsivät vain 36,9 prosenttia äänistä. Iso osa äänistä menee siis tavallaan hukkaan. Vaalipiirin valtapuolueen vastustajat eivät välttämättä edes käy äänestämässä, kun tietävät sen turhaksi.
Näin on ollut esimerkiksi Stoke-on-Trentissä. Siellä on tunnettu ärtymystä ja voimattomuutta jo 1970-luvulla alkaneesta rakennemuutoksesta, joka vei perinteisestä teollisuuskaupungista teollisuuden ja perinteisiä työpaikkoja. Työväenpuolue on kuitenkin aina ollut tarpeeksi vahva saamaan ehdokkaansa läpi kaupungin kolmessa vaalipiirissä, vaikka viime vaaleissa kaikissa piireissä voittajaa vastaan äänesti 60 prosenttia.
Kesäkuun viimeisenä torstaina Keski-Englannin Stoke-on-Trentissä 69,4 prosenttia äänestäneistä halusi Britannian eroavan EU:sta.
Moni eron puolesta äänestäneistä kertoi siellä yllättyneensä tuloksesta. Tarkoitus oli ollut vähän tönäistä eliittiä, johon he siis laskivat koko parlamentin. Kukaan ei silti sanonut katuvansa.
Sitten kävi kuten usein käy. Kun tönäisyä ei ole harjoitellut, tulee tuupattua kovaa.
Kirjoita kommentti