Sairaanhoidon opettaja, kasvatustieteiden maisteri Pirjo-Liisa Santalainen os. Nordström kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Espoossa 28. toukokuuta 68-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 18. elokuuta 1947.
Pirjo-Liisa Santalainen muistetaan tulisieluisena sairaanhoitajien ammattiylpeyden ja korkeatasoisen koulutuksen puolestapuhujana. ”Nurse kerran, nurse aina, sielun syvintä sopukkaa myöten” oli hänen intohimoinen mottonsa.
Lauseeseen sisältyi sairaanhoitajan ammatin suuri ja tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä potilaiden hyvän ja ihmistä arvostavan hoidon toteuttamiseksi. Sen merkitystä Santalainen jaksoi korostaa kaikissa eri yhteyksissä sekä opettajana että ystävien tapaamisissa.
Santalainen toimi lehtorina yli kolmekymmentä vuotta Helsingin kaupungin terveydenhuolto-oppilaitoksessa, mikä myöhemmin liitettiin osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulua. Hän opetti sairaanhoitajiksi valmistuvia hoitotyön koulutusohjelmassa, työelämässä olevia osastonjohtajia johtamisen ja kehittämisen erikoistumisopinnoissa sekä viimeisinä työvuosinaan myös ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa.
Etenkin johtamisen ja lähiesimiestyön opetus oli Santalaisen sydäntä lähellä. Johtajan merkitys potilaiden hyvän hoitokulttuurin luojana oli hänelle itsestään selvää. Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa. Santalaisen opetuksen ja ajatusten jäljet näkyvät ja tuntuvat tänäkin päivänä monissa työyhteisöissä.
Santalaisen syvällinen kiinnostus strategiseen johtamiseen ja ihmissuhteisiin teki hänestä erinomaisen sparraajan sekä aviomiehensä Timon johtamista käsittelevien kirjojen asiantuntevana kriitikkona että ystäväkeskusteluissa.
Näitä keskusteluja moni meistä jää kaipaamaan.
Opettajakollegat arvostivat Santalaisen laaja-alaista osaamista, energisyyttä ja auttamishalua.
Ystävänä hän oli luotettava myötäeläjä sanan parhaassa merkityksessä. Hänen seurassaan voimaantui, tuli hyvä olo.
Santalaiselle tärkeitä olivat perhe ja perheen yhteiset traditiot monine ulkomaanjaksoineen sekä oma ammatillinen kehittyminen, harrastukset ja ystävät.
Alppien jylhissä maisemissa sijaitseva Sveitsin koti ”Kotkanpesä” oli hänelle suuri voimanlähde, mistä ystävätkin saivat nauttia. Opettajakurssikaverit jäävät kaipaamaan Pirjo-Liisan intohimoisia puheita hyvästä hoidosta elokuun siirtolapuutarhamökkitapaamisissa.
Kirjoita kommentti