Tunnettu ihmisoikeusaktivisti ja Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu kirjailija Elie Wiesel kuoli 2. heinäkuuta New Yorkissa 87-vuotiaana pitkään sairastettuaan.
Eliezer ”Elie” Wiesel oli unkarinjuutalaista sukua ja syntynyt Marmatiei Sighetissä, Romaniassa 30. syyskuuta 1928.
Hän sai mainetta holokaustin uhrien muiston vaalijana kirjallaan Yö (1958), jossa hän kuvasi kokemuksiaan Auschwitzin ja Buchenwaldin keskitysleireillä 1944–1945.
Vaikka Yölle ei tahtonut löytyä aluksi edes kustantajaa, vuosien mittaan teosta myytiin kuusi miljoonaa kappaletta. Se käännettiin 30 kielelle.
Wiesel odotti yli kymmenen vuotta ennen kuin kirjoitti aiheesta, koska halusi varmistua sanojensa olevan sopivia. Kuolemanleireiltä selvinneille tutun dilemman hän summasi lauseeseen: ”Pelkäsin kieltä.”
Lähes koko sukunsa holokaustissa menettänyt Wiesel opiskeli 1940-luvun lopulla Pariisin Sorbonnessa kirjallisuutta ja filosofiaa. Hän työskenteli myös journalistina.
Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1963 saanut Wiesel oli vuosia professorina City College of New Yorkissa ja Boston Universityssä. Hän kirjoitti kymmeniä kauno- ja faktakirjoja kärsimyksestä ja vihasta sekä Euroopan ja Israelin historiaan liittyvistä juutalaisten kohtaloista.
Teoksista on suomennettu Hiljaisuuden juutalaiset (1975), Palavat ikkunat (1987), Viides poika (1989), Tuleen tatuoitu (1990) ja Sarastus (1992).
Oppi-isänään Wiesel piti ranskalaiskirjailija François Mauriacia, jolta omaksui näkemyksen kirjallisuudesta sillanrakentajana lapsuuden ja kuoleman välille.
”Unohtaminen ei ollut koskaan mahdollista. Muistaminen on jalo ja välttämätön teko”, Wiesel totesi saadessaan Nobelin rauhanpalkinnon työstään väkivallan ja rasismin vastustajana 1986. Hän perusti vaimonsa kanssa myös säätiön edistämään suvaitsevaisuutta.
Asemaansa arvostettuna mielipidevaikuttajana Wiesel käytti puhumalla usein uusien kansanmurhien estämisestä konfliktialueilla. Hänen tukensa Israelille ja sen kritisoidulle siirtokuntapolitiikalle oli silti vankkumatonta.
Kirjoita kommentti