Kun Britannian itsenäisyyspuolueen Ukipin tarina alkoi 1990-luvun alussa, eurooppalaiseen yhteisöön suhtauduttiin erittäin myönteisesti. Ainakin jos asiaa vertaa nykytilanteeseen.
Vuonna 1991 tehdyn eurobarometri-mielipidekyselyn mukaan 12 jäsenmaan kansalaisista lähes 70 prosenttia piti maansa jäsenyyttä yhteisössä hyvänä asiana. Päinvastaista mieltä oli vain kahdeksan prosenttia haastatelluista. Jopa perinteisesti nuivasti hankkeeseen suhtautuneista briteistä 67 prosenttia tuki maansa jäsenyyttä.
Sittemmin Brysselin yli on lipunut lukuisia tummia pilviä ja Euroopan unionin kannatus on kansalaisten mielissä romahtanut. Kehitykseen on lukuisia syitä.
Aiemmin EU:n kannatusta ovat syövyttäneet esimerkiksi unionin laajentuminen, eurokriisi, surkea taloustilanne ja viime vuonna yllättänyt suuri pakolaismäärä. Kaikki nämä ovat muokanneet maaperän otolliseksi EU-vastaisille populistipuolueille kuten Ukipille. Populistien on ollut helppo syyttää ongelmasta kuin ongelmasta ”Brysseliä” jopa valheilla.
EU:ta vastustavien populistien voittokulku on nyt henkilöitynyt Ukipin maanantaina eronneeseen puoluejohtajaan Nigel Farageen. Hän on ollut karismaattinen suunsoittaja, kuten populistipuolueiden puheenjohtajilla on tapana olla. Farage on toiminut innoittajana muille kaltaisilleen Euroopassa, ja esimerkiksi Suomessa perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on pitänyt miestä ”ystävänään”.
Brittien äänestettyä juhannuksena EU-eron puolesta Ukipin hengenheimolaiset riemuitsivat Faragen voitosta. Äänestystulos valoi populisteihin uskoa, että heidän asiansa on nyt kuultu.
Toisaalta ainakin Suomessa EU-jäsenyyden kannatus on vain kasvanut brittiäänestyksen jälkeen. Maaliskuussa HS:n teettämässä mielipidekyselyssä suomalaiset kannattivat EU-jäsenyyttä luvuin 56–30. Äänestyksen jälkeen Iltalehden teettämässä tutkimuksessa kannatus oli noussut 68 prosenttiin. Jäsenyyttä vastusti vain viidennes.
Kun brittien äänestystulos oli selvillä, Farage nimesi päivän itsenäisyyspäiväksi. Faragen ja muiden eurooppalaisten EU:ta vastustavien populistipuolueiden ilakointi saattaa kuitenkin jäädä lyhyeksi.
Brittien äänestystulos ei heikentänyt yksin EU:ta vaan myös Britanniaa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Mahdollista esimerkiksi on, että Britannia ei olekaan tulevaisuudessa enää niin iso, jos Skotlanti haluaa irtaantua kuningaskunnasta ja pysyä EU:n jäsenenä. Tällöin Faragen julistama ”itsenäisyyspäivä” saisi aivan toisenlaisen merkityksen.
On myös hyvin mahdollista, että Britannia vielä kärsii erostaan taloudellisesti. Tällöin syyttävä sormi osoittaisi brexitin asiamiehiä kuten Faragea.
Farage pääsi suunsoitolla pitkälle, mutta kun varsinaisen työn eli Britannian ja EU:n erittäin vaikeiden eroneuvotteluiden pitäisi alkaa, Farage ilmoitti erostaan. Faragen ero kertoo paitsi vastuuttomuudesta myös siitä, ettei populistilla näytä olevan mitään vastauksia annettavana Britannian tulevaisuudesta. Juuri tällaisista katteettomista lupauksista populismissa on kyse, ja siksi se on tuhoisaa.
Vaikka brittien kansanäänestystulos lisäsi synkkyyttä Euroopassa, siitä saattaa seurata jotain myönteistäkin. Kenties Britannian äänestyksestä oppineena EU:n jäsenmaiden hallitukset ja kansalaiset miettivät seuraavan kerran kahdesti, ennen kuin hyppäävät kohti tuntematonta.
Kirjoita kommentti