Brahmsin suomalainen kaksoisolento Leif Segerstam säveltää toisin

Klassinen Leif Segerstam ja Turun filharmoninen orkesteri. Brahms, Segerstam (Alba). ★★★

Johannes Brahmsin ensimmäisestä sinfoniasta on aivan tarpeeksi erinomaisia levytyksiä, mutta tässä levyssä on jotain poikkeuksellista.

Brahmsin suomalainen kaksoisolento Leif Segerstam ja Turun filharmoninen orkesteri yhdistävät cd:lle myös Segerstamin sinfonian nro 288 lisänimeltään Letting the FLOW go on...

Brahmsia Segerstam johtaa lavein tempoin, mutta ryhdikkäästi. Useimmissa tämän sinfonian lempilevytyksissäni Georg Szellistä ja Clevelandin orkesterista lähtien ollaan minuuttikaupalla nopeampia, mutta kyllä tämäkin ote toimii.

Turun filharmoninen orkesteri on kovasti parantanut otteitaan tällä vuosituhannella. Soiton puhtaus ilahduttaa.

Vaikka Segerstam on Brahmsin kaksoisolento, hän on säveltäjänä Brahmsin vastakohta. Brahms pohti vuosikymmeniä ennen kuin uskalsi jatkaa sinfoniaperinnettä Ludwig van Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta omaan suuntaansa ja teki sitten huolellisesti työstäen neljä sinfoniaa. Segerstam puolestaan laskettaa jopa kymmeniä sinfonioita kynästään kesälomilla.

Segerstamin kaava on aina sama: ei perinteisiä tahtiviivoja, kuusi partituuri- tai Segerstamin kielellä sävelkatalogisivua ja kuusi osaa niin, että seuraava osa alkaa aina partituurisivun vaihtuessa, ja kokonaiskesto on runsas 20 minuuttia.

Kapellimestaria ei käytetä, ja myös sattuma ja orkesterisoittajien reaktiot saavat määrittää, mitkä äänet täsmällisesti ottaen soivat samaan aikaan. Esimerkiksi kahdella flyygelillä voi olla sama stemma, mutta niitä pyydetään soittamaan eri tahtiin.

Näin Segerstam lähenee jopa free jazz -säveltäjiä.

Sinfonia nro 288 alkaa toden totta muistumilla Johannes Brahmsin ensimmäisestä sinfoniasta ja jatkuu laavapurkauksena, joka sisältää melskeen ohessa korviahiveleviä suvantoja.

Brahmsin sinfonian jälkimaku menee pilalle, jos sinfonian nro 288 kuuntelee sen jälkeen heti putkeen. Mutta jos pitää kunnon tauon ja antaa sitten elämästään taas yhden parikymmenminuuttisen Segerstamin sävellaavalle, ei leikki ole vailla viehätystä.