Henri Sarametsä

Kanttori Henri Sarametsä kuoli 29. toukokuuta 2016 Uudessakaupungissa pyhäaamun koittaessa. Viime syksynä uusiutunutta syöpäsairautta ei voitu parantaa. Sarametsä oli 38-vuotias, syntynyt Turussa 6. helmikuuta 1978.

Sarametsä valmistui kirkkomuusikoksi Turun konservatoriosta vuonna 2003. Ensimmäisen virkapaikkansa tehtäviin Lokalahden seurakunnassa hän tarttui määrätietoisesti, nuoren miehen tarmolla.

Lokalahdella Sarametsä kohtasi tulevan vaimonsa Sonjan. Perheeseen syntyi neljä tytärtä niin, että pinnasänkyä kuljetettiin kanttoriperheidemme välillä aina sinne missä sitä tarvittiin.

Työn ohessa ja perheen kasvaessa Sarametsä jaksoi pitää ammattitaitoaan yllä. Kouluttautumisen ja opiskelun hän mainitsi harrastuksikseen. Myös yhdistystoiminnalle riitti aikaa. Hän toimi Varsinais-Suomen kirkkomusiikkipiirin sihteerinä 2005–2008 ja puheenjohtajana 2009–2012. Suomen kirkkomusiikkiliitto myönsi hänelle kanttorin erityisansiomerkin 2013.

Sarametsä valmistui muusikoksi Turun ammattikorkeakoulusta pääaineenaan urkujensoitto, mutta kehitti itseään myös muilla kanttorin työn osa-alueilla. Sinnikäs opiskelu palkittiin 2014, jolloin hän sai pätevyyden hakea ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävää kanttorin virkaa sekä uutena aluevaltauksena valmistui urkupedagogiksi.

Vakka-Suomen Musiikkiopistosta muotoutui Sarametsän toinen tärkeä työyhteisö, jossa hänen taitojaan ja urkujensoiton opetuksen näkyä arvostettiin.

Urkutuntien pitämistä hän jaksoi jatkaa syöpähoitojenkin aikana. Oppilaiden opintokirjoja täytettiin Sarametsän ohjeiden mukaan vielä pari päivää ennen hänen kuolemaansa.

Vuonna 2009 uudessa Uudenkaupungin seurakunnassa meistä tuli entistä läheisemmät työtoverit. Yhdessä lähdimme kehittämään musiikkityötä ja uudenlaista työkulttuuria, jossa toimitaan tiiminä. Itselleni mieleenpainuvimmiksi jäivät monet juhlavat joulu- ja pääsiäispäivien messut, jotka teimme työparina.

Työtoverina Sarametsä oli osaava ja luotettava muusikko, joka hoiti oman osuutensa varmuudella. Uudenkaupungin kirkon urkujen 150-vuotisjuhlavuoden koordinaattorin tehtävät saattoi huoletta antaa hänen hoidettavakseen. Sarametsä oli elementissään pitäessään urkutaidetta esillä. Työyhteisö muistaa hänet myös toimeliaana työsuojeluvaltuutettuna.

Vapaa-aikana Sarametsä seurasi ajankohtaisten tapahtumia, politiikkaa ja kulttuurielämää. Tärkeitä asioita olivat myös kesämökki Lokalahdella, liikkuminen luonnossa sekä marja- ja sieniretket tyttöjen kanssa.

Hän oli myös tuttu näky lasten kanssa uimahallissa, lumisina talvina hiihtoladuilla tai säestämässä ylpeänä isänä viulistityttö Hannea.

Viimeisen yön Henrin vierellä valvoneet kertoivat hänen olleen koko ajan hereillä ja käytännössä laulaneen läpi yön. Hän oli kanttori loppuun asti.

Auringon noustessa hän vielä lauloi voimallisesti mukana Pyhäaamun rauha -laulua. Lokalahden kirkko ja jumalanpalvelus siellä olivat myös mielessä.

Henri siirtyi ajasta iäisyyteen Sonja-vaimon laulaessa hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta.

Ari Hirvonen
Kirjoittaja on Henri Sarametsän työtoveri.