Muhammad Ali

Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Elämän kehätuomari laski lauantain vastaisena yönä lukua viimeistä kertaa kaikkien aikojen suurimmalle nyrkkeilijälle, Muhammad Alille. ”The Greatest”, yksi 1900-luvun kulttuurisista ikoneista, menehtyi sairastettuaan vuosikymmeniä Parkinsonin tautia.

Ali, ristimänimeltään Cassius Marcellus Clay Junior, syntyi vuonna 1942 Kentuckyn Louisvilleen. Hänen isänsä maalasi työkseen kadunvarren mainoskylttejä, äiti toimi piikana.

Se, miten nuori Cassius päätyi nyrkkeilyn pariin, tuntuu sopivalta symbolilta sille, millaiseksi hänen loppuelämänsä muodostui. Hän oli 12-vuotias, kun hänen polkupyöränsä varastettiin. Aluksi Clay halusi kostaa kokemansa vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden väkivallalla, mutta päätyi tekemään asiasta ilmoituksen Joe E. Martin-nimiselle poliisille. Martin kehotti Claytä purkamaan turhautumisensa nyrkkeilyyn ja opetti tälle lajin alkeet.

Alkeista kehkeytyi lopulta menestyksekäs amatööriura. Clay voitti ensimmäisen ottelunsa 1954 ja päätyi nappaamaan paita päällä 100 voittoa ja kärsimään vain viisi tappiota. Amatööriura huipentui vuoden 1960 Rooman olympialaisiin, joissa vasta 18-vuotias Clay voitti keskiraskaan sarjan kultaa lyömällä finaalissa Puolan Zbigniew Pietrzykowskin.

Olympialaisten jälkeen Clay siirtyi ammattilaiskehiin, joissa saavutti ensimmäisen raskaan sarjan maailmanmestaruutensa vuonna 1964 yllätettyään Sonny Listonin. Paria viikkoa myöhemmin Clay julisti kääntyneensä muslimiksi ja ottaneensa uudeksi nimekseen Muhammad Alin.

”Cassius Clay on orjan nimi. En valinnut sitä enkä halunnut sitä. Olen Muhammad Ali. Se on vapaan miehen nimi, joka tarkoittaa jumalan rakastamaa”, hän kertoi lehdistölle.

Uransa aikana Ali voitti raskaansarjan maailmanmestaruuden kolmeen eri otteeseen. Monet hänen otteluistaan kuuluvat lajin kirkkaimpaan kaanoniin ja ovat kulttuurisia virstanpylväitä koko maailmassa.

Legendaarisimpia ovat ”vuosisadan ottelu” vuonna 1971, jossa Ali koki ammattilaisuransa ensimmäisen tappion Joe Frazierille, ja ”Rumble in the Jungle”, 1974 Zairen Kinshasassa järjestetty MM-matsi, jossa Ali löi George Foremanin. Alin voittamat mestarit olivat häntä painavampia ja kovalyöntisempiä, mutta hän hallitsi raskasta sarjaa tanssahtelevalla liikkeellään ja teknisellä osaamisellaan.

Kuten nyrkkeilyssä, nousi peloton Ali kehään itseään isompia ja voimakkaampia vastaan myös siviilissä.

”Se, että pidän häntä kaikkien aikojen merkittävimpänä urheilijana, johtuu kehityskaaresta, jonka hän kävi läpi elämänsä aikana ja siitä kokonaisvaikutuksesta, joka hänellä eri aloilla oli,” Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminenluonnehtii HS:lle.

Alista kasvoi kansalaisoikeuksien puolestapuhuja, hyväntekijä, sodanvastustaja, kansallinen ikoni ja mustan väestön henkinen johtaja. Hän tavoitti esimerkillään nyrkkeilymaailmaa suurempia yleisöjä.

Käännekohta oli vuosi 1967, jolloin Ali kieltäytyi listautumasta Yhdysvaltojen armeijaan, joka kävi Vietnamin sotaa. Hänelle langetettiin oikeudessa tuomio, ja hän menetti kolmeksi vuodeksi nyrkkeilylisenssinsä.

Esquire-miestenlehti otti hänestä kansikuvan Pyhä Sebastianus -marttyyrinä. Kuva osoitti, ettei aseistakieltäytyjä ollut pelkuri tai maanpetturi, ja löi alkutahteja laajemmalle Vietnamin vastaiselle liikehdinnälle.

Ali oli innostava, lämmin ja älykäs puhuja. Hän oli kysytty luennoitsija kauan aktiiviuransa jälkeenkin.

Uransa alussa häntä tosin pidettiin vielä rääväsuisena vitsinikkarina, jolle oli tyypillistä voimakas itsekorostus. Kuuluisimpiin sitaatteihin kuuluvat heitot ”lennä kuin perhonen, pistä kuin ampiainen” ja ”on vaikea olla nöyrä, kun on niin hyvä kuin minä”.

Nieminen näkee myös itsekorostuksessa syvemmän yhteiskunnallisen merkityksen.

”Itsestään käyttämillä ylisanoilla hän kertoi muille mustille, että heidän ei pidä olla harmaata massaa ja piiloutua, vaan että mustakin voi olla kaunis. Tällä oli suuri itsetuntoa kohottava vaikutus kokonaiselle sukupolvelle.”

Nyrkkeily vaati kuitenkin veronsa. 1980 Alin aivojen todettiin vaurioituneen.

Vuonna 1984 diagnosoidusta Parkinsonin taudista muodostui vastustaja, jota edes Ali ei voinut tyrmätä. Kun hänet nähtiin sytyttämässä vuoden 1996 olympiatulta Atlantassa, kosketti hetki jokaista. Alista oli tullut tärisevä vanhus, joka oli suurin ja kaunein enää kuorensa alla.

Mestarin suurta sydäntä ja persoonaa kuvastaa parhaiten tarina vuodelta 1974. Valmistautuessaan otteluun Foremania vastaan hän tapasi leukemiaan sairastuneen pikkupojan nimeltä Jimmy. Ali oli Jimmyn suurin esikuva. Kaksikosta otettiin yhteisvalokuva, johon Ali kirjoitti: ”Sinä voitat syövän. Minä voitan Georgen. Rakkaudella, ystäväsi Muhammad Ali.”

Pian Jimmyn kunto kuitenkin huononi rajusti. Ali matkusti tapaamaan poikaa sairaalaan ja muistutti sanoista, jotka oli kirjoittanut valokuvaan. Jimmy vastasi: ”Ei Muhammad. Minä tapaan jumalan ja kerron hänelle, että sinä olet ystäväni.”

Yhteiskuva päätyi lopulta Jimmyn hautajaisarkun päälle.

Vaikka Ali ja Jimmy uskoivat eri jumaliin, tapasivat he toivottavasti eilen pitkästä aikaa tuolla jossain – kumpikin voittajina.

Joonas Kuisma