Paavi tunnetaan nöyryydestä ja laupeudesta – mutta hänen menneisyydessään on tahra

Heidät löydettiin syyskuussa 1976 alastomina ja huumattuina.

Kaksi jesuiittapappia, Orlando Yorio ja Franz Jalics, oli pudotettu helikopterista. Heitä oli kidutettu raa’asti. Mutta he olivat elossa, ja se oli sotilasjuntan hallitsemassa Argentiinassa vuonna 1976 ihme.

Papit oli siepattu viisi kuukautta aiemmin ja viety Buenos Airesin laivaston koulutuskeskukseen. Se tarkoitti yleensä varmaa kuolemaa. Koulutuskeskus oli muutettu kidutuslaitokseksi, jossa tapettiin ainakin 5 000 ihmistä.

Miehet epäilivät, että heidän esimiehensä, isä Jorge Mario Bergoglio, oli päästänyt heidät juntan kiduttajien käsiin.

Orlando Yorio ei koskaan antanut isä Jorgelle anteeksi. Hän kuoli vuonna 2000 ja uskoi elämänsä loppuun asti joutuneensa kidutetuksi Bergoglion vuoksi.

Franz Jalics teki Bergoglion kanssa rauhan. ”Olen päässyt asian kanssa sopuun ja pidän tapausta loppuun käsiteltynä”, 85-vuotias Jalics kirjoitti tiedotteessaan maaliskuussa 2013.

Bergoglio oli tällä välin edennyt urallaan. Hänet oli kaksi päivää ennen Jalicsin tiedotetta valittu Jumalan 266. sijaiseksi maan päällä, ja hänet tunnetaan nyt paavi Franciscuksena.

Mitä Buenos Airesissa 40 vuotta sitten tapahtui? Ja minkälainen mies oli Jorge Mario Bergoglio ennen kuin hänestä tuli paavi Franciscus?

Maaliskuussa 2013 valittu uusi paavi oli tuntematon, niin kuin kaikki paavit tietenkin aluksi ovat.

Sitten kuultiin, että paavin elämäntavat olivat hyvin vaatimattomat. Paavinpalatsin sijaan hän aikoi asua Vatikaanin matkustajakodissa, ja matkustaessaan hän maksoi itse hotellilaskunsa. Köyhien asia oli hänelle tärkeä. Siitä kieli jo hänen valitsemansa nimi Franciscus, joka viittasi köyhien suojeluspyhimykseen Franciscus Assisilaiseen.

Kiirastorstaina pian valintansa jälkeen Franciscus vieraili nuorisovankilassa. Hän pesi nuorten rikollisten jalat – ja vangeista kaksi oli muslimeita, ja heistä toinen oli nainen.

Mitään tällaista yksikään paavi ei ollut tehnyt ikiaikoihin. Uusi paavi oli ilmestys.

Nyt paavi on ollut virassaan kolme vuotta, mutta tarinoita paavin teoista on jo loputtomasti. Paavi suuteli spitaalista, paavi sanoi, ettei hän voi tuomita homoseksuaaleja, paavi helpotti katolilaisten avioeroa.

Tämän vuoden huhtikuussa paavi vieraili Lesboksen saarella Kreikassa ja toi mukanaan Vatikaaniin syyrialaisen pakolaisperheen.

Franciscuksen lähipiiri on kertonut, että paavi toimii samaan tapaan myös silloin, kun kameroita ei ole lähellä.

Kuten helmikuussa 2013. Silloin hän oli vielä kardinaali ja hänet kutsuttiin Buenos Airesista Vatikaanin konklaaviin valitsemaan seuraajaa paavi Benedictus XVI:lle.

Hänellä oli vain yksi pari kenkiä, eikä hän suostunut ostamaan uusia. Niinpä Bergoglion ystävät löivät konklaavin alla rahansa yhteen ja ostivat tälle uudet kiiltävät kengät.

Bergoglio ilahtui huomaavaisuudesta ja kiitti ystäviään vuolaasti – ja pani sitten vanhat risat kengät jalkaansa. Mies, joka oli lähtenyt valitsemaan sijaista Jumalalle, ei myöskään suostunut käyttämään ykkösluokan lentolippuaan, vaan istahti turistiluokkaan riville 25.

Konklaavi päätyi yllätykseen. Kun valkoinen savu tuprahti sikstiiniläiskappelin savupiipusta kaksi päivää myöhemmin, valituksi ei ollutkaan tullut milanolaiskardinaali. Uusi paavi oli risoissa kengissä kävelevä vaatimaton ja lempeä argentiinalainen.

Franciscus on ensimmäinen eteläiseltä pallonpuoliskolta valittu paavi ja ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen paavi yli tuhanteen vuoteen.

Hän ei silti ole Vatikaanissa niin ulkopuolinen kuin voisi luulla. Hän on myös italialainen.

Vuonna 1929 hänen isänsä Mario Bergoglio lähti Portacomaron kylästä Italian pohjoisosista kohti Argentiinaa. Ainakin osasyynä oli se, että fasisti Benito Mussolini kiristi otettaan Italiasta.

Argentiina oli italialaiselle helppo kohde. Sinne muutti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa niin paljon italialaisia, että jossain vaiheessa heitä oli jopa puolet väestöstä.

Buenos Airesissa Mario Bergoglio tapasi Regina Sivorin, jonka suku oli myös Pohjois-Italiasta. Esikoispoika Jorge Mario syntyi viikkoa ennen joulua, 17. joulukuuta 1936. Hän oli viidestä lapsesta ensimmäinen.

Kotona puhuttiin yleensä espanjaa. ”Iltaisin, kun sedät ja enot tulivat kylään, isä vaihtoi italiaan, luultavasti Piemonten murteeseen”, Jorge Marion sisar on muistellut.

Miehet puhuivat vanhasta maasta ja sodasta (ensimmäisestä maailmansodasta) ja siitä, kuinka kauheaa fasismi oli.

Jorge Marion lapsuus ja nuoruus Buenos Airesissa sujui tavanomaisesti. Hän pelasi tietenkin jalkapalloa, ja nuorukaisena hän oppi rakastamaan tangoa ja Italian neorealistisia elokuvia.

Hän opiskeli teknisessä opistossa ja valmistui laborantiksi, mutta työskenteli nuorena myös yökerhon portsarina.

Kouluvuosinaan Bergoglioa kutsuttiin nimellä Gioconda, siis maailman kuuluisimman maalauksen Mona Lisan mallin mukaan. Nimi viittasi siihen, ettei kukaan oikein päässyt perille siitä, mitä nuori Jorge ajatteli.

Ehkei hän tiennyt itsekään. Mutta jotain tapahtui, kun Bergoglio oli 17-vuotias. Hän kävi ripittäytymässä argentiinalaisen syysjuhlan yhteydessä ja päätti omistautua pappisuralle.

Katolinen pappi elää ihmisten keskellä, mutta omaa perhettä hänellä ei saa olla. Bergoglio on kertonut, että pappisopintojen aikaan hän ihastui erääseen tyttöön. Kuten tiedämme, Bergoglion sydämen voitti Jumala.

Papillakin voi tietysti olla läheisiä ystäviä, mutta Bergogliolla ei ole. Paavi sopii tapaamisensa, soittaa puhelunsa ja kirjoittaa kirjeensä itse. Kun hän käy kirkossa, hän asettuu takariviin.

Hän herää ennen viittä aamulla ja nukkuu päiväunet ennen illan töitä.

Bergoglio valmistui jesuiittapapiksi vuonna 1969. Hänen uransa pääsi vauhtiin, kun hänet valittiin vuonna 1973 jesuiittajärjestön paikallisjohtoon.

Se oli sekasortoista aikaa Latinalaisessa Amerikassa. Argentiina oli kaaoksessa, käytännössä sisällissodassa.

Jokaisen oli valittava puolensa. Bergogliokin osallistui keskustaoikeistolaisen Rautakaartin toimintaan. Se oli eräänlainen katolilainen katupartioliike, joka uskoi kuriin ja järjestykseen, mutta arvosti myös älyä ja oppineisuutta.

Maaliskuussa 1976 kenraali Jorge Videla vyörytti panssarivaunut Buenos Airesiin ja kaappasi vallan. Videla aloitti järjestelmällisen terrorin, joka oli jopa tuon ajan Etelä-Amerikan asteikolla poikkeuksellisen hirvittävä.

Ihmisiä pudotettiin lentokoneista. Kuolemanpartiot veivät ihmisiä. ”He katosivat, he eivät ole eläviä eivätkä kuolleita, he vain katosivat”, Videla itse sanoi.

Franciscuksen vaatimattomuus ja julkiset laupeudenosoitukset antavat vaikutelman siitä, että hän olisi paavina liberaali. Sitä hän ei ole. Hänen näkemyksensä homoudesta, avioerosta, naispappeudesta ja ehkäisystä edustavat katolisen kirkon ikiaikaista kantaa. Franciscus myös uskoo, että Saatana on todellinen olento.

Isä Jorge oli vanhanaikainen jo nuorena.

1960-luvulta alkaen Latinalaisessa Amerikassa katolisen kirkon piirissä levisi niin sanottu vapautuksen teologia. Se pyrki parantamaan köyhien asemaa ja teki töitä slummeissa.

Vatikaani ei hyväksynyt vapautuksen teologiaa. Sen tulkittiin edistävän marxilaisia arvoja, jopa vallankumousta.

Nuori Bergoglio oli kuuliainen Vatikaanin mies, joka teki työtään innokkaasti.

Hän joutui kiistoihin kahden vapautuksen teologiaa kannattaneen jesuiittapapin kanssa. Papit olivat Orlando Yorio ja Franz Jalics, ja he työskentelivät Buenos Airesin slummeissa ahkerasti – liian ahkerasti. Slummeissa heidän työtovereinaan oli avoimia marxisteja.

Sitä Bergoglio ei hyväksynyt, mutta miehet kieltäytyivät lopettamasta työtään. Kumpikaan osapuoli ei antanut periksi. Lopulta keväällä 1976 Bergoglio kertoi miehille, että Vatikaanista asti vaadittiin slummityön loppumista.

Yksityiskohdista kiistellään yhä, mutta lopputulos oli, että miehet menettivät asemansa Argentiinan kirkossa. Papit olivat nyt tunnettuja vasemmistolaisia maassa, jossa oikeistojuntta nousi valtaan.

Toukokuussa miehet katosivat.

Oliko Bergoglio syyllinen pappien sieppaukseen? Vastaus on ei.

Vuoden 1976 tapahtumista nostettiin syytteet Bergoglioa vastaan vuonna 2005. Ne hylättiin. Mitään todisteita ei ole.

Toinen kysymys on vaikeampi: Olisiko Bergoglio voinut estää sieppauksen?

Yoriolla ja Jalicsilla oli eri vastaukset. Yorion mielestä Bergoglio saattoi heidät tietoisesti vaaraan, Jalicsin mielestä ei.

Bergoglio on sittemmin pyytänyt anteeksi, ettei kirkko suojellut kansalaisiaan juntalta paremmin. Mutta kysymyksiin omasta toiminnastaan hän on vastannut vältellen ja haparoiden. Hän on esimerkiksi sanonut, ettei kukaan tiennyt, millaiseksi diktatuuri muodostuisi.

Se ei ole totta. Asiakirjat paljastavat, että kirkko tiesi tarkasti, mitä oli tapahtumassa. Pappeja jopa osallistui kuolemanpartioihin, ja heitä työskenteli kidutuskeskuksissa.

Bergoglio on sanonut pyrkineensä kulissien takana miesten vapauttamiseen. Kiistatonta onkin, että hän myös teki valtavasti töitä pelastaakseen ihmisiä diktatuurin aikana.

Mutta päästikö hän tietoisesti juntan käsiin papit, joiden tiesi voivan joutuvan vaaraan?

Paavi on ehkä Kristuksen sijainen

maan päällä, mutta toisaalta katolinen kirkko on valtava poliittinen järjestö. Kukaan ei päädy sen johtajaksi vahingossa, ei edes Franciscuksen kaltainen laupeasti hymyilevä mies.

”Bergoglio on kiinnostunut vallasta, ja hän tietää, kuinka päästä lähelle niitä ihmisiä, joilla on valtaa”, sanoo eräs haastateltu pappi toimittaja Paul Vallelyn kirjassa Pope Francis.

Toinen pappi kuvasi, että Bergogliolla oli ”hyvin vahva vallan taju”.

Bergoglio on sanonut olleensa nuori ja kokematon. Hän oli kuitenkin jo johtavassa asemassa ollut 39-vuotias mies. Siinä asemassa ei oikein voi vedota tietämättömyyteen.

Oliko Bergoglio kuuliainen Vatikaanille silloin kun hänen olisi pitänyt olla uskollinen lähimmäiselle?

Kenties.

Mutta olisiko hän sittenkään voinut nousta junttaa vastaan? Ainakin yksi argentiinalaispiispa tapettiin sen jälkeen, kun hän oli syyttänyt junttaa kahden pappinsa sieppauksista.

Kun tuoretta paavia haastateltiin vuonna 2013, toimittaja kysyi lopuksi: Kuka sinä olet?

”Minä olen syntinen”, Franciscus vastasi.