Ei ole mitään syytä tyytyä siihen mitä on. Olen toiveissani ja tavoitteissani kohtuuton: haluan enemmän, parempaa, nopeammin ja korkeammalle. Olen myös valmis ponnistelemaan tavoitteideni eteen.
Haluan, että ruoka on orgastisen hyvää. Haluan mennä juhliin, joissa jaksetaan hillua aamuun asti. Työelämässä haluan mainetta ja kunniaa. Haluan on olla paras.
Haluan, että seksi on niin täräyttävää, että minuus häviää. Haluan nukkua pitkälle seuraavaan päivään. Haluan treenata niin, että lihakseni vapisevat. Haluan mennä konserttiin, joka hieroo aivojani sisältäpäin ja itken holtittomasti tyrskien.
Tyytymisen aikakausi on onneksi ohi. Onhan niitä kaikuja menneisyydestä, kuten ravitsemusterapeutti Hanna Partasen trollihenkinen esitys siitä, ettei ruuan pitäisi olla aina hyvää, vaan ihan tavallinen riittäisi. Jos ei pidä ruuasta, voi tietysti vetää mitä mössöä tahansa.
Mutta miksi ihmeessä pitäisi vähentää elämästään nautintoja, kun niitä voi lisätä! Ihmisessä on hämmästyttävä kapasiteetti nautintoon ja minusta siitä kyllä kannattaa ottaa kaikki ilo irti.
Voi toki olla, että välillä itsekin käväisen surupussissa siksi, että tavoittelen niin paljon. Mutta on se sentään parempi vaihtoehto kuin kuulua sukupolveen, joka on hakkaamalla nujerrettu olemaan siivosti ja hiljaa, odottamaan kuuliaisesti mitä tuleman pitää.
Vapaudessa on omat hullut puolensa, mutta alistuminen vähään ei enää ole aito vaihtoehto. Nautintojen kautta voi kukoistaa niin ihminen, taide kuin bisneskin.
Mikko-Olavi Seppälä siteeraa hurmaavassa kirjassaan Suruton kaupunki – 1920-luvun Helsinki kirjailija Kersti Bergrothia, jonka mukaan henkinen elämä kärsii turpeanveltosta ruumiista: ”Ainoastaan hyvintreenattu, kurissa pidetty ruumis pysyy erillään omistajansa sielunelämästä”.
Minusta urheileminen ja liikkuminen on ruumiillinen nautinto. Hikoileminen tuntuu hyvältä ja punttisalitreenin jälkeen oikein kuulee verenkiertonsa lihaksissa. Urheileminen, niin kuin muutkin kehon nautinnot – seksi, syöminen, tanssi, nukkuminen, saunominen – pikemminkin muistuttavat meille siitä, miten olemme kokonaisuus, emme mitään irtopäitä.
Ruumista ei ole tarvis pitää irti sielunelämästä, eikä siinä onnistuisikaan ilman valhetta. Me olemme väistämättä kokonaisia. Ruumiinnautinnot ovat elämässämme läsnä.
Se, että ihminen tunnetusti ajattelee seksiä vähän väliä ei vähennä kykyämme keskittyä työhön ja luoda keksintöjä. Ehkä se on pikemminkin toisin päin: estoton ja altis mieli on luova.
Nykyään suurin osa ihmisistä tekee tavalla tai toisella luovaa työtä. Pelkkä iloton suorittaminen riittää harvassa paikassa. Riemukas elämä on siis myös hyödyllistä. Se vapauttaa meistä voimia ja ideoita, joita tarvitaan.
Mutta ennen kaikkea nautiskelu on tärkeää siksi, että elämä olisi ihanaa. Minun periaatteeni on pitää kiellettyjen asioiden lista mahdollisimman lyhyenä ja sen sijaan keskittyä positiiviseen vapauteen: mahdollisuuksien ja yhä uusien nautinnonaiheiden lisääntymiseen.
Kirjoita kommentti