Berliini
Kulmahuoneen seinällä on suuri taidevalokuva Saksan entisestä liittokanslerista Helmut Kohlista.
Huone sijaitsee Berliinissä Axel Springer -kustannustalon kuudennessatoista kerroksessa ja se kuuluu Kai Diekmannille, Saksan laajalevikkisimmän lehden, iltapäivälehti Bildin kustantajalle.
Siihen, miksi Kohl katselee hieman hymyillen Diekmannin työhuoneen seinältä, voidaan palata myöhemmin.
Kustantaja istuu parin metrin päässä Bildin printti- ja verkkolehden päätoimittajista. Lasiseinäisessä kokoushuoneessa on juuri käynnissä alkuillan toimituskokous, johon osallistuvat lehden eri osastojen esimiehet. Siellä pähkäillään, miten Istanbulin iskut ovat seuraavana aamuna etusivulla ja miten brittien EU-eropäätöksestä kaivetaan uusia puheenaiheita.
Bild tunnetaan siitä, että se on pienen ihmisen puolella, mutta brexit-äänestys saa Diekmannin pudistelemaan päätään.
”Brittimedia kirjoitti monesta asiasta valheellisesti, mutta lopulta vastuussa on pääministeri David Cameron. On käsittämätöntä, miten hän kuvitteli kuuden viikon kampanjassa kääntävänsä kuusi vuotta jauhamansa EU-kritiikin päälaelleen”, Kai Diekmann sanoo.
Kai Diekmann on Saksan mediamaailman näkyvimpiä vallankäyttäjiä ja ristiriitainen hahmo, joka ei pelkää provosoida. Vuoden alusta lähtien hän ei enää ole osallistunut jokaiseen toimituskokoukseen, sillä hän jätti vastaavan päätoimittajan paikkansa.
Työtehtävien vaihdosta edelsi suuri muutos. ”Paras asia, joka elämässäni on koskaan tapahtunut oli opintovuosi Piilaaksossa Kaliforniassa. Firmat siellä ovat tulevaisuuden laboratorio. Ne näyttävät, mitä median murroksessa on seuraavaksi tapahtumassa ja se täytyy tietää”, Diekmann sanoo.
Kuten lähes kaikki sanomalehdet, myös Bild on kamppaillut viime vuosina. Painetun lehden levikki on laskenut vuoden 2010 neljästä miljoonasta tämän hetken 2,57 miljoonaan. Iltapäivälehteä myydään vain irtonumeroina.
Diekmannin paluusta Berliiniin kaksi vuotta sitten tuli Saksassa mediatapaus. Aiemmin hiuksensa geelillä taakse vetänyt ja tummansinisiin klubitakkeihin pukeutunut mies palasi vuonna 2014 rehevän hipsteriparran kanssa, rennosti pukeutuneena.
”Virhe!” hän keskeyttää. ”En palannut pitkän parran kanssa, vain kolmen päivän sängen. Tehtäväni oli julkistaa Bildin toimituksessa useita digitaalisia muutoksia, joten päätin näyttää, etten enää ole sama Kai ja annoin parran kasvaa, ikään kuin muutosten symboliksi”, Diekmann selittää.
Hän ymmärsi Kaliforniassa, että nyt on kiire. Lehden digitaalinen kehitys oli aivan liian hidasta.
”Ainoa mahdollisuus oli kiihdyttää dramaattisesti koko Bild-tuotteen digitalisointia”, hän sanoo ja painottaa sanan dramaattisesti joka tavua.
Vaikka Bild-lehden suorapuheisella ja välillä sensaatiohakuisella linjalla on laaja kriitikkojoukkonsa, kukaan ei voi kiistää sen olevan lehdistön nettiajan edelläkävijä Saksassa.
Bild otti Saksassa ensimmäisenä suurista lehdistä maksumuurin käyttöön. Nyt Bildin ja päivälehti Weltin kustannustalolla oma Berliinissä oma start up -hautomonsa Axel Springer Plug and Play.
Mutta lehden linjaan.
Vuosi sitten Saksassa alkoi näyttää siltä, että Balkanin kautta on alkamassa vuosikymmeniin suurin pakolaisten virta. Kun oltiin päästy elokuun 2015 loppuun, aloitti Bild ”Wir helfen”-kampanjan pakolaisten auttamiseksi.
Kampanja yllätti bulevardilehden kriitikot ja sillä on arveltu olleen merkitystä saksalaisten viime syksynä syntyneeseen haluun auttaa tulijoita.
Yllättää sen ei olisi pitänyt, katsoo Kai Diekmann.
”Meidän täytyi reagoida, kun ihmiset olivat hädässä”, hän sanoo.
Bild tunnetaan myös Kreikka-kampanjastaan, joka vastusti vahvasti maan talouden pelastusoperaatiota ja ajoi grexitiä. Se vihastutti monet.
Jokaisen Springerin lehtiin töihin tulevan on allekirjoitettava talon periaatelinjat. Niistä kuuluisin – ja kritisoiduin– on Israelin kansan olemassaolon poikkeukseton tukeminen. Lehti käy myös jatkuvaa kiistelyä Saksan julkisen sanan neuvoston kanssa siitä, onko ulkomaalaistaustaisten rikoksentekijöiden etniset taustat perusteltua julkaista.
Kustantaja Diekmann kritisoi suurten saksalaisten päivälehtien linjaa, jonka mukaan ulkomaalaistaustaa ei kerrota, ellei sillä ole erityistä merkitystä. Tosin Kölnin uudenvuodenyön tapahtumat muuttivat saksalaislehtien raportointia.
”Meidän erikoisalaamme ei ole koskaan ollut vääränlainen poliittinen korrektius. Bild ei ole poliittisesti korrekti. Olemme kirjoittaneet maahanmuuton ongelmista jo aiemmin”, Diekmann sanoo.
”Lügenpresse” eli ”valehteleva lehdistö” -termiä ovat käyttäneet ne, joiden mielestä Saksan lehdistö ei ole uutisoinut rehellisesti maahanmuuton ongelmista.
Niin. Poliitikot. Bildillä tiedetään olevan hyvä viestintäyhteys Saksan liittokanslerinvirastoon. Jokainen poliitikko tietää, että lehdellä on vaikutusvaltaa saksalaisiin äänestäjiin.
Kustantaja Kai Diekmannille läheisin liittokansleri ei ole Angela Merkel vaan kulmahuoneen valokuvassa esiintyvä, nyt 86-vuotias ja halvaantumisen takia lähes puhekyvytön Helmut Kohl.
Miehet kohtasivat ensi kerran vuonna 1981. Myöhemmin Diekmann kirjoitti Kohlin haastatteluihin perustuneen kirjan Saksojen yhdistämishankkeesta.
”Ystäviä meistä tuli vasta sitten, kun hänen kanslerikautensa loppui”, Diekmann sanoo.
Nyt Diekmann myöntää olevansa ainoa toimittaja, jolla on pääsy Helmut Kohlin luo.
”Hänen ajatuksensa kulkevat kirkkaasti. Hän haluaa, että Euroopassa sovituista säännöistä pidetään kiinni. Hän kärsii valtavasti siitä, mitä Euroopassa juuri nyt tapahtuu, koska Euroopassa on hänelle kysymys sodasta ja rauhasta.”
Kirjoita kommentti