Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Blogi

Päätalon aikaan harrastettiin vain työntekoa, sillä vapaa-aikaa oli vähän

Päätalolta Päätalolle
 

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo

Kirjoittaja on englanninopiskelija, joka lukee vaarinsa Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa.

Iijoki-sarjaa lukiessa ihmisten hurja työtahti kiinnittää huomion. Kun maata jälleenrakennettiin, ei ollut aikaa lorvailla tai nauttia elämästä.

Kun minä tarvitsen apua koulutehtäviini motivoitumiseen, käyn salilla tai lenkkipolulla. Jos taas haluan rentoutua, luen mieluusti hyvää kirjaa. Nämä ovat minun harrastuksiani – ja olen onnekas, kun voin sellaisia touhuta.

Vapaa-ajan käsite oli ennen melko toisenlainen. Iijoki-sarjassa kuvataan, kuinka vielä 1950-luvulle tultaessa tavallisen kansan työpäivät olivat todella pitkiä. Tämän lisäksi viikonloppu kesti tasan yhden päivän, kun lauantainakin tehtiin töitä aamupäivä. Illat tehtiin kotitöitä tai esimerkiksi touhuttiin rintamamiestontilla, kuten vaarini Kalle Päätalon tapauksessa. Tylsyyttä ei tunnettu.

Vasta rakennusmestariksi valmistunut ja ensimmäistä työmaataan johtamaan pääsevä vaarini on kovassa fyysisessä kunnossa Reissutyössä-kirjassa. Tämä tulee selväksi jatkuvasti, kun muut henkilöt ylistävät vaarini voimakasta olemusta. Lihaksia ei kuitenkaan ole hankittu penkkipunnerruksella tai maastavedolla kuntosalilla, vaan rehellisellä työnteolla.

Niin rankalta kuin kuntoilemaan lähteminen joskus minulle tuntuu, on etuoikeus, että moiseen on aikaa ja rahaa. Nykypäivän fitnessbuumi olisi varmasti ollut tuon ajan ihmisille melko käsittämätön ilmiö!

Jopa merkittävämpää Iijoki-sarjan suhteen on kuitenkin se, että henkisen puolen harrastuksille ei juuri jäänyt aikaa. Niitä myös pidettiin alhaisessa arvossa, ja esimerkiksi vaarini isä Hermanni suorastaan vihasi kirjoja ja vielä enemmän poikansa kirjoitusharrastuksia.

Kaunokirjallisuutta rakastanut vaarini uhrasikin pitkäksi aikaa intohimonsa kohteen saadakseen elämänsä maallisen puolen alkuun. Hän ei ollut lukenut ennen kesää 1949 omien sanojensa mukaan ainuttakaan kaunokirjallista teosta, sillä teknillinen koulu vei kaikki voimat. Kirjoitusharrastukset olivat – luonnollisesti – pois kuvioista saman ajan.

Tämä on sääli, sillä voisi kuvitella, että hyvän kirjan lukeminen olisi auttanut henkisesti stressaavia vuosia elänyttä vaariani. Hyvät harrastukset tuovat kaivattua vastapainoa aherrukselle – ja erityisesti sellaiselle työhullulle yksilölle kuin vaarini.

Aiheet

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.

Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.

Uusimmat postaukset