Britannian EU-äänestyksessä nähtiin eräänlainen demokratian mysteeri. Kävi niin, että osa äänestäjistä kanavoi turhautumisensa poliittisiin päättäjiin EU-jäsenyyden vastustamiseen. He perustelivat kantojaan myös sellaisilla ongelmilla, joita ei ratkota eroamalla EU:sta. Äänestystulos pääsi yllättämään kaikki – vaikka itse asiassa mielipidemittaukset ennakoivat hyvin tasaista tilannetta.

Kaikki se protestointi, jonka Britannian vaalijärjestelmä on tähän asti padonnut, purkautui EU-äänestyksen kautta. Hyvin erilaiset poliittiset toimijat löysivät tilaisuuden hyötyä asetelmasta, jossa kansalaiset eivät luota poliittiseen johtoon. Seurauksena oli pettymystä monella kierteellä. Britannian EU-äänestys onkin muistutus siitä, miten suuri houkutus poliitikoilla on käyttää kansalaisten turhautuneisuutta hyväksi ja maustaa kampanjoita valheilla.

Turhautuneiden hyväksikäyttö on tietenkin vastuutonta, ja vastuuttomuuden hinta on kova. Silti yhtä lailla vastuutonta on myös väistellä kansalaisten pitkään kytenyttä pettymystä poliittiseen järjestelmään. On selvää, että globaalissa keskinäisriippuvuuksien maailmassa kaikki eivät voita, ja talouskriisi on vain synkentänyt uskoa tulevaan. Turvaverkot eivät pidä, ja politiikoilla on niin kotimaissaan kuin EU:ssa vain rajallisesti valtaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, mihin työpaikat siirtyvät ja miten globaali muuttoliike etenee. Silti juuri EU tuo turvallisuutta niin talouteen kuin ulkosuhteisiin.

Eliitti vastaan kansa -asetelman kärjistyminen hiertää demokratiaan helposti tulehtuvaa rakkoa. Kun kansalaisten tyytymättömyyttä väheksytään, populismi ja radikalisoituminen löytävät kaikupohjaa. Myös Suomessa keskustelu on kärjistynyt. Yhteiskunnallinen voimattomuus ja heikko tulevaisuudenusko yhdistyvät maahanmuuttovastaisuuteen ja arvojen koventumiseen kuten muuallakin Euroopassa. Osa kokee Suomen olevan uhattuna, mikä voi lisätä EU-vastaisuutta. EU on monen muun ulottuvuuden lisäksi myös tunneprojekti.

Ajatuspaja e2:n Kenen mitta on täysi? -raportin mukaan Suomen henkisessä ilmapiirissä on paljon huolestuttavia piirteitä. Suomesta on tulossa levoton yhteiskunta. Erityisen tyytymättömiä ovat pienituloiset, äänestämättä jättävät ja vasemmistolaiset. Tyytymättömyys on yhteydessä turvattomuuteen. Erityisesti äänestämättä jättävät, erittäin konservatiiviset, eniten oikealla olevat ja perussuomalaiset näkevät uhkia. Viidenneksen mitta on jo täysi. Kysymys kuuluu, ymmärtävätkö eri väestöryhmät toistensa pelot ja osaavatko myös suhteuttaa ne todellisuuteen. Ratkaisuja pitäisi löytää myös silloin, kun talous ei kasva. Nyt erot vain kärjistyvät, ja se myös näkyy.

Turhautuminen perinteisiin puolueisiin on pitkin 2010-lukua etsinyt purkautumisreittejä. Yksi osa ilmiötä on perussuomalaisten nousu. Nyt myös perussuomalaiset ovat saaneet huomata, miten vaikeaa tyytymättömyyden kanavoiminen omaan kannatukseen on hallitusvastuussa. Edes populisteilla ei ole helppoja ratkaisuja.

Tyytymättömyys tuo uudenlaista arvaamattomuutta. Moni kyseenalaistaa demokratian toimivuuden. Äänestäjissä on enemmän kannastaan epävarmoja, kannatusliikahdukset ovat suuria, ja hallituksia on vaikea muodostaa.

Puolueiden on alettava elää uutta aikaa. Edessä on monia konflikteja, mutta niin kauan kuin tyytymättömyys kanavoituu poliittiseen aktiivisuuteen ja äänestämiseen, demokratia toimii. Ne, jotka eivät äänestä lainkaan, muodostavat myös Ajatuspaja e2:n raportin mukaan kaikkein hälyttävimmän ryhmän. Heissä on eniten niitä, jotka ovat valmiita myös oman käden oikeuteen ja laittomuuksiin.

Liikoja heille ei voi luvata, mutta ei myöskään päästää radikalisoitumaan.