Johanna Ervastin 3-vuotias esikoispoika Eino sai täysin yllättäen yöllä nukkuessaan aivoverenvuodon. Yhdeksän viikkoa myöhemmin Eino kuoli Lastenklinikalla.
Psykoterapeutti ja pappi Johanna Ervast kertoo Maaret Kallion keskusteluohjelmassa, miten oman lapsen kuolemasta voi toipua.
”Olin ennustanut itse itselleni, että lapsen kuolemasta ei voi selvitä. Mutta ihmisellä on taito selvitä kaikesta, vaikkei sitä tiedä siinä hetkessä.”
Ervast päätti, että joko hän puhuu Einon kuolemasta avoimesti tai vaikenee kokonaan. Hän valitsi ensimmäisen ja kirjoitti kirjan Jäähyväiset Einolle.
”Kuolema ei ollut millään tavalla kaunis. Se oli hiipuva kuolema sen jälkeen, kun mitään toivoa ei enää ollut.”
Maaret Kallio ja Johanna Ervast pohtivat ohjelmassa myös, miten muiden ihmisten tulisi suhtautua toisen äärimmäiseen suruun. Sellaiset kliseiset sanonnat, kuten ”Tällä on jokin tarkoitus”, voivat olla pahimpia tapoja reagoida.
”Se, että surevalle koettaa antaa liian pian tapahtuneen jälkeen jonkin selityksen, tuntuu surun vähättelyltä.”
Sen sijaan Ervast kehottaa kysymään surevalta, mitä hänelle kuuluu ja kuunnella vastaus hyvin.
”Myös surevalla on vastuunsa. Olemme jokainen vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Kukaan ei voi saada lohdutusta, jos ei kerro asiaansa toiselle.”
Ervast käy ohjelmassa läpi surun vaiheita ensimmäisten aikojen rajusta itkemisestä nykyhetkeen, jossa äiti miettii, muistuttaisiko poika nyt isäänsä, jos vielä eläisi.
”Yksi vaihe surussa oli valtava tarve saada lisää lapsia. Me onneksi saimme. Olen saanut jokaisessa lapsessa palan Einoa takaisin.”
Kirjoita kommentti