”Olen pahoillani, että joudun häiritsemään, mutta olisiko sinulla hetki aikaa miettiä tätä projektia? Ajattelin vain kertoa, miten asiassa kannattaisi omasta mielestäni ehkä seuraavaksi edetä. En kylläkään ole alan asiantuntija, mutta…”

Kuulostaako työsähköpostin sävy tutulta? Haluat saada asioita eteenpäin, muttet halua jyrätä mielipiteitäsi väkisin läpi. Siksi pehmentelet viestiesi sanamuotoja – ja teet sen asiaa kummemmin miettimättä.

Tarkoitus on hyvä, mutta vaikutelma voi olla epävarma: et välttämättä vakuuta vastapuolta.

Jos näin teet, olet todennäköisemmin nainen kuin mies.

”Karkean yleistyksen mukaan miehet ilmaisevat varmemmin näkemyksiään ja perustelevat niitä vahvemmin kuin naiset. Jämäkkyys katsotaan enemmän miehille tyypilliseksi piirteeksi”, sanoo puheviestinnän lehtori Tarja Valkonen.

Naiset viljelevät miehiä useammin puheessaan esimerkiksi seuraavia ilmauksia: olen pahoillani, vain, en ole asiantuntija mutta, ehkä, mahdollisesti, mielestäni, itse asiassa, onko tässä järkeä ja yritän. Lisäksi naiset käyttävät miehiä herkemmin ilmaisussaan konditionaalia eli ehdollista teonsanaa.

”Nämä ovat epävarmuuden ilmauksia”, Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Valkonen sanoo. Kyse ei välttämättä ole siitä, että naiset olisivat miehiä epävarmempia näkökannoissaan, mutta ilmaisutapa ei ainakaan ole yhtä vahva.

Aihepiiristä ei ole juuri tehty akateemista suomalaistutkimusta. Kokemusperäistä näyttöä asiasta kyllä löytyy, Valkonen sanoo.

Naisten pehmentelevä ilmaisutapa ei rajoitu pelkästään kielelliseen viestintään. Se näkyy ja kuuluu myös äänteissä ja eleissä.

”Naisille näyttäisi olevan tyypillistä kaikenlainen sellainen käyttäytyminen, joka pyrkii ottamaan toisen huomioon ja miellyttämään toista. Naiset näyttävät hymyilevän enemmän. Tämä kuuluu myös nauramisessa: se pyrkii miellyttämään toista”, esiintymistaitoja tutkiva ja myös käytännön esiintymiskoulutusta antava Valkonen sanoo.

Miellyttäminen liittyy hänen mukaansa valta- ja statuskysymyksiin.

”Se, jolla ei ole valtaa, pyrkii miellyttämään ja ilmaisee asioita epävarmemmin kuin se, jolla on lähtökohtaisesti korkeampi status tai enemmän valtaa.”

Vähättelevästä puhetavasta voi olla konkreettista haittaa esimerkiksi työnhaussa. Epäsuorat ja lieventävät ilmaukset sekä vastapuolen miellyttämiseen pyrkivä hymyily ja nauraminen saattavat synnyttää hyvin erilaisen vaikutelman kuin suora ja vakavanaamainen viestintä. Paikan saaminen voi pahimmassa tapauksessa tyssätä epävarman oloiseen käytökseen.

”Ehkä suhtauduttaisiin vakavammin, jos nainen ei samalla tavalla kiittäisi tai hymyilisi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa”, Valkonen sanoo.

Silti yksilölliset erot ovat aina suuremmat kuin sukupuoleen liittyvät stereotypiat, hän korostaa.

Pehmentelevät ilmaisut eivät ole mikään suomalaisnaisten erityispiirre. Naisten vähättelevään puheeseen ovat kiinnittäneet huomiota monet naisjohtajien kouluttajat, ja nyt lieventävien ilmausten bongaamiseen on olemassa jopa oma sovellus.

Googlen Gmail-sähköpostiin sekä Google Chromeen on saanut alkuvuodesta lähtien liittää Just Not Sorry -nimisen palvelun. Se alleviivaa esimerkiksi sähköpostista lieventäviä ilmauksia kuten pahoillani, vain, en ole asiantuntija mutta sekä mielestäni. Englanninkielisen sovelluksen on kehittänyt amerikkalaisyhtiö Cyrus Innovation.

Tämän kirjoituksen aloitus ei siis englanniksi käännettynä menisi ohjelmasta ilman punakynää läpi.

Mutta miksi naiset sitten käyttävät tällaisia ilmauksia?

Jokon tavan vuoksi, epävarmuuden ja pelon takia – tai strategisista syistä. Näin analysoi aiheesta kirjan kirjoittanut amerikkalaispuhuja Tara Mohr hiljattain kirjoituksessaan verkostointipalvelu LinkedInissä.

Osa Mohrin valmennuksissa käyneistä naisista oli kertonut olleensa aiemmin paljon suorempia viestijöitä, mutta heille oli sanottu, että he olivat jopa liian aggressiivisia. Siksi pehmentäminen on heille strateginen valinta.

Valkonenkin on sitä mieltä, että miehille sallitaan ilmaisussa enemmän variaatiota kuin naisille.

Mutta toisin kuin Mohr, Valkonen ei halua neuvoa naisia välttämään tiettyjä sanoja puheessaan. Se tarkoittaisi sitä, että naiset joutuisivat muuttamaan heille ominaisempaa käytöstä miesten mallin mukaiseksi. Ahtautumaan miesten määrittämään muottiin.

”Minusta on kovin vaarallista, jos työelämässä tai yhteiskunnassa ylipäätään otetaan ainoaksi normiksi vain joku tietynlainen puhetapa. Meidän pitäisi ymmärtää, hyväksyä ja suvaita enemmän moninaisuutta.”

Naisia hän kannustaa joka tapauksessa ilmaisemaan näkökantansa varmasti, vahvasti ja jämäkästi. Siihen on naisellakin lupa.