Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Obamaa tulee vielä ikävä monesta hyvästä syystä

Alussa Euroopan eliitti on haltioissaan presidentti Barack Obamasta. Nyt se taputtaa luetteloille Obaman epäonnistumisista. Häntä tulee kuitenkin ikävä, vaikka tarjolla olisi parempiakin seuraajia.

Pääkirjoitus
 
Kari Huhta Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.

Yhdysvaltalainen senaattori John McCain kertoi Münchenin turvallisuuskonferenssissa tänä vuonna, miten täydellisesti presidentti Barack Obama on epäonnistunut ulkopolitiikassaan.

Mainitsematta Obamaa puheessaan nimeltä McCain esitti Yhdysvaltain viime vuosien toiminnan Syyrian sodassa, Venäjän-suhteissa ja Iranin ydinohjelman valvontaa koskevissa neuvotteluissa sarjaksi perääntymisiä pahantahtoisten vastustajien edessä.

Näkemykset eivät olleet kovin yllättäviä. McCain on konservatiivinen republikaani, ja hän hävisi Obamalle presidentinvaaleissa vuonna 2008. Aiemmin Yhdysvaltain poliitikot pyrkivät kuitenkin ylläpitämään edes jonkinlaista yhtenäisyyttä ulkopolitiikassa ulkomailla. Siitä ei ole mitään jäljellä.

Syy palata kaksi kuukautta vanhaan puheenvuoroon ei ole puheen sisältö vaan kuulijoiden reaktio.

McCain lopetti julistamalla, että ”suunnanmuutos ei voi tulla liian aikaisin”. Pääosin Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan eliitistä koostuva yleisö antoi hänelle konferenssin ehkä raikuvimmat aplodit.

Muutos on tulossa Yhdysvaltain marraskuussa pidettävien presidentinvaalien jälkeen. Kun katsoo tarjolla olevia seuraavia vaihtoehtoja voi kysyä, onko Euroopan ulkopolitiikan eliitti täysin järjissään?

Mitä ihmettä on tapahtunut kahdeksassa vuodessa?

Ensimmäisen presidentinvaalikampanjansa aikana kesällä 2008 Obama keräsi Berliinissä käydessään valtavan ja haltioituneen yleisön.

Huhtikuussa 2009 Euroopan johtajat tungeksivat huippukokouksissa kuviin Obaman kanssa siinä toivossa, että heidänkin kannatuksensa hieman kohenisi.

Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon jo ensimmäisenä presidenttivuotenaan. Siinä vaiheessa odotukset olivat epärealistisia.

Radikaaleja muutoksia Obamalta toivoneet ihmiset pettyivät Yhdysvalloissa ja maailmalla. Münchenissä McCainille taputti kuitenkin valtavirtaa edustava Euroopan eliitti.

Avainsana on Syyria. Myös McCain keskittyi erityisesti Syyriaan kommenteissaan Münchenissä.

Syksyllä 2013 Obama perääntyi aiemmasta ilmoituksestaan, jonka mukaan Syyrian hallitus ylittäisi ”punaisen linjan” turvautumalla kemiallisiin aseisiin sodassaan kapinallisvoimia vastaan. Yhdysvalloissa valmisteilla olleet sotatoimet Syyriaa vastaan keskeytettiin viime hetkillä ja korvattiin sopimuksella Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta.

Arvostelijoiden mukaan Obama vei Yhdysvaltain uskottavuuden. Hän esitti suurvallan nimissä uhkauksen, joka ei toteutunut.

Arvostelu sai vastakaikua muun muassa Israelista ja Saudi-Arabiasta, joiden johtajat pitävät Obamaa heikkona. Baltian maissa, Puolassa ja muuallakin Euroopassa mukaan lähtivät ne, jotka vaativat tiukempaa linjaa Venäjää vastaan Ukrainassa.

Jälkikäteen arvioituna Yhdysvallat todella jätti Syyriaan tyhjiön, jonka Venäjä täytti viime syyskuussa sotatoimillaan. Toisaalta arvostelijoiden ei tarvitse osoittaa, mihin Yhdysvaltain väliintulo olisi johtanut.

Vastustajien luettelo Obaman synneistä ei kuitenkaan lopu Syyriaan. McCain haukkui yhtä tiukasti myös Iranin ydinohjelman kansainvälistä valvontaa koskevan sopimuksen, joka ei olisi syntynyt ilman Obaman tukea.

Syntilistalla ovat lisäksi viime vuonna solmittu kansainvälinen ilmastosopimus, suhteiden normalisoiminen Kuubaan ja pankkivalvonnan parantaminen. Obaman osin torsoksi jäänyt terveydenhoitojärjestelmän uudistus on edelleen republikaanien vihan kohde.

Pääosa Yhdysvaltain republikaaneista on kahdeksan vuoden ajan vastustanut jokseenkin kaikkia päätöksiä, joita Obama on heistä huolimatta saanut aikaiseksi. He ovat lisäksi aktiivisesti kampittaneet kansainvälisiä sopimusneuvotteluja.

Republikaanien maalitauluina ovat jokseenkin kaikki asiat, joita tulevaisuudessa todennäköisesti pidetään Obaman saavutuksina.

On outoa, jos aiempaa kriittisempi arvio Obamasta saa eurooppalaisen kritiikittömästi hyväksymään republikaanien agendan.

Yksi seuraus republikaanien linjasta on maltillisten poliitikkojen karsiutuminen puolueen ehdokkaiden joukosta meneillään olevassa presidentinvaalikampanjassa.

Obamaa voi tulla ikävä, vaikka tarjolla olisi paljon parempia seuraajia. Jos seuraava presidentti on kumpi tahansa demokraattien ehdokkaista, heilläkin on kova työ yltää edeltäjänsä saavutuksiin.

Tämä aihe on tärkeä, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Klikkaamalla sulkaa kerrot toimitukselle, että juttu on tärkeä.

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat