Tieto ei tullut yllätyksenä: Real Madridin mahtavan Santiago Bernabeu -stadionin nimi muuttuu maksetuksi mainokseksi.
Uuden nimen maksajakaan ei ole suuri uutinen. Stadionin tahtonsa mukaan nimeää Yhdistyneista arabiemiirikunnista käsin operoiva öljyjätti International Petroleum Investment Company (IPIC). BBC:n saamien tietojen mukaan vahvimmat nimiehdokkaat ovat jämäkkä Abu Dhabi tai Cepsa, jälkimmäinen on IPIC:in espanjalainen tytäryhtiö. Vanhaa nimeä kuljetettaisiin uuden perässä häntänä.
Real Madrid on paljon enemmän kuin jalkapalloseura, se on espanjalainen kansallinen, uskonnollinen ja monarkistinen monoliitti, jolla on valtava symboliarvo. Santiago Bernabeu de Yeste (1895 - 1978) oli Real Madridin mahdin suurin yksittäinen luoja ensin kentällä tappavan tehokkaana keskushyökkääjänä ja myöhemmin seuran puheenjohtajana.
Hän oli itse johtavana sieluna sittemmin mukaansa nimetyn stadionin rakentamisessa. Real Madrid samoin kuin espanjalainen yhteiskunta ylipäätään oli raunioina katkeran sisällissodan jäljiltä, mutta falangistien riveissä taistellut Santiago Bernabeu nosti rakkaan seuransa Euroopan hallitsijaksi.
Nyt 2010-luvulla tullaan tilanteeseen, jossa Persianlahden arabien omistama Cepsa (tai joku muu maksajan valitsema sana tai sanat) menee Santiago Bernabeun edelle hänen ”oman” stadioninsa nimessä. Falangisteille tärkeästä kristillisestä rististä Real on logossaan jo luopunut ainakin kaikissa niissä yhteyksissä, joissa seuran logo näkyy arabimaissa. Ja sehän näkyy, suunnitteilla on Real Madrid -teemaista huvipuistoa sun muuta brändihanketta.
Näkökulmani näihinkin asioihin on varsin englantilainen, asuinhan maassa kahdeksan ja puoli vuotta ollen päivittäin tavalla tai toisella tekemisissä jalkapalloilun kanssa. Englannissa ollaan jo pitkin hampain totuttu stadioneiden tai ainakin katsomonosien sponsorinimiin. Emirates Stadium kauhistutti nimensä puolesta aluksi, mutta on jo uponnut arkikieleen siinä määrin, että harva edes tulee ajatelleeksi nimen alkuperää ja merkitystä.
Skotlannin puolella sen sijaan olisi mahdotonta kuvitella, että pyhä Ibrox tai Celtic Park saisi eteensä jonkun öljyjätin tytäryhtiön nimen, joka kuulostaa puudelilta tai kultakalalta. Rangers ja Celtic kun ovat myös poliittisia ja uskonnollisia entiteettejä siinä kuin Real Madrid.
Silti Real Madrid myy stadioninsa nimen. Miksi?
Vastaus on yhtä yksinkertainen kuin kysymys lapsellinen: rahasta eikä mistään muusta. Real ei tietääkseni ole edes yrittänyt suoltaa mainostoimisto- ja konsulttipropagandaa siitä, kuinka se jakaa yhteisiä yleviä arvoja aavikolta ja merenpohjasta raakaöljyä pumppaavan ja usein orjuutta lähentelevissä oloissa raatavaa siirtotyövoimaa käyttävän toimialan kanssa. Ei, stadionin nimi oli vapaasti kaupan korkeimman tarjouksen tekijälle. Viimeisellä tarjouskierroksella oli mukana kymmenkunta kiinnostunutta.
Mihin vakavarainen Real rahaa tarvitsee? Edustusjoukkueeseensa seura kykenee muutenkin palkkaamaan kenet haluaa ja niin se on usein tehnytkin. Vastaus piilee stadionissa itsessään.
Stadion peruskorjataan, huippumodernisoidaan ja katsomokapasiteetti nousee noin kymmenellätuhannella yhdeksänkymmenentuhannen tienoille. Remontin budjetti on puolisen miljardia euroa, jonka IPIC kuittaa maksuna sponsorinimestä.
Mitähän Santiago Bernabeu ajattelisi? Tiedän miehestä harmillisen vähän, koska en osaa espanjaa. Ehkä hän olisi iloinen, että liikkeelle panemansa stadion uudistuu ja nousee maailman moderneinmpien futisareenoiden joukkoon?
Vastauksella (jos leikimme, että voisimme sellaisen vaikka meedion avulla saada) olisi lopulta aika vähän väliä. Santiago Bernabeu eli omassa ajassaan, nykyisen itsevaltaisen puheenjohtajan Florentino Perezin on elettävä tässä ajassa ja katsottava samalla vuosikymmeniä eteenpäin. Nykyään ratkaisee raha, jonka mahdin edessä taipuvat nimet ja symbolit ja samalla itse historia.
---
Yllä yhden esimerkin kautta kuvattua kehitystä tietysti vastustetaan aktiivisestikin. Against Modern Football alkaa olla fanien keskuudessa tunnettu slogan, joka esiintyy esimerkiksi paidoissa ja huppareissa.
Oma suhtautumiseni on jakomielinen. Paljas ja piilottelematon rahan valta surettaa, koska tuon tien päässä on puleerattu ja kliininen viihdetuote, josta on kaikki särmä ja roso hiottu pois.
Vein yhdysvaltalaisen tuttavani kerran Englannin kolmannen sarjatason otteluun Swindon Townin County Groundille. Hän oli todella innostunut tuikitavallisesta talvi-iltapäivän väännöstä, yleisön huudoista, Townin ahtaasta, vanhasta ja kulahtaneesta kannattajapubista, siitä kokonaisvaltaisesta paketista josta muodostuu englantilainen jalkapalloelämys.
Aitoa asiaa ja siksi hyvin kaukana mistään, mitä voi viihdetuotteena myydä keskiluokille mantereesta riippumatta. Mutta kuka kaipaa 1980-luvun mutakenttiä ja ala-arvoista katsomokäytöstä ainakaan Englannin pääsarjaan?
Kirjoita kommentti