Egyptiläis-amerikkalainen kirjailija: ”Nimeä yksi arabimaa, niin luettelen, miten naisia siellä sorretaan”

Lontoo

Älkää menkö länsimaiset feministit neuvoskelemaan musliminaisia. Antakaa heidän puhua omasta puolestaan.

Ja sen egyptiläissyntyinen kirjailija-toimittaja Mona Eltahawy totisesti tekeekin.

”Nimeä yksi arabimaa, niin minä luettelen listan siitä, miten naisia siellä sorretaan. Naisten sortoa ruokkii kulttuurin ja uskonnon myrkyllinen seos, jota harva on valmis selvittämään loukkaamisen ja jumalanpilkan pelossa”, Eltahawy kirjoittaa 2015 ilmestyneessä kirjassaan.

Eltahawy tietää, mistä hän kirjoittaa.

Hän on joutunut miesten kourimaksi teinityttönä Saudi-Arabiassa ja kokenut maan naisvihamielisen järjestelmän. Hänen niskaansa on satanut kirouksia Kairon kaduilla, koska hän ei verhoudu huiviin.

Hän on kokenut Egyptin kansannousun, jossa turvallisuusjoukot mursivat hänen kätensä ja käsivartensa sekä ahdistelivat häntä seksuaalisesti.

Vuonna 2012 häneltä ilmestyi Why Do They Hate Us -artikkeli (Miksi he vihaavat meitä?) Foreign Policy -lehdessä. Artikkeli ruoti arabimaailman naisvihaa ja nostatti niin raivoa kuin suosionosoituksiakin.

Viime vuonna ilmestynyt kirja Headscarves and Hymens – Why the Middle East Needs a Sexual Revolution (Huiveja ja immenkalvoja – miksi Lähi-itä tarvitsee seksuaalisen vallankumouksen) jatkaa samasta aiheesta.

Eltahawy esittää, että Lähi-idän naisilla on kaksi taistelua voitettavanaan: maiden sortohallinnot sekä kaikkialle yhteiskuntaan ulottuva naisten sorto ja halveksunta.

Nämä kaksi taistelua yhdistyivät konkreettisella tavalla Kairossa Tahririn aukiolla kansannousun aikaan.

Mieltään osoittaneet egyptiläisnaiset kokivat väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua niin poliisin kuin ”omienkin” eli miespuolisten mielenosoittajien taholta.

Naisten sorrosta kirjoittaminen on kuitenkin kuin ”kulkisi miinakentällä”. Vastassa eivät ole vain muslimimaiden miehet, jotka pelkäävät menettävänsä kontrollin naisista. Viestiä vierastavat muutkin.

Eltahawy kirjoittaa olevansa hyvin tietoinen myös siitä, että Lähi-idän ja muslimimaiden naisvihasta muistuttaminen antaa aseita länsimaiden äärioikeiston ja rasistien käsiin. Hän ei kuitenkaan suostu olemaan hiljaa.

”Me emme saa uhrata naisia poliittisen korrektiuden alttarille.”

Eltahawy on pettynyt muun muassa eurooppalaiseen vasemmistoon, joka on laiska puolustamaan musliminaisen oikeuksia. Jopa täyspeittävää niqab-huivia voidaan pitää lännessä ”omana valintana”, vaikka useille musliminaisille huivi on kaikkea muuta kuin valinta-asia.

Monet koulutetut ja avarakatseiset länsimaalaiset haluavat ymmärtää ja kunnioittaa vieraita kulttuureja. Siksi ongelmistakaan ei aina haluta puhua loukkaamisen pelossa.

Tästä kärsivät Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan naiset, joiden ihmisoikeudet unohdetaan, Eltahawy esittää.

”Kulttuurirelativismi on vihollinen aivan samalla tavalla kuin sorto, jota vastaan taistelen kulttuurissani ja uskonnossani.”

Naisten oikeudet eri yhteisöissä ovat nyt entistä ajankohtaisempi aihe myös Suomessa ja muualla EU:ssa, kun Eurooppaan on saapunut iso joukko pakolaisia ja muita siirtolaisia.

Eltahawyn viesti on selvä: naisten oikeudet eivät saa riippua kulttuurista tai uskonnosta.

YK:n vuoden 2013 raportin mukaan egyptiläisistä naisista ja tytöistä 99,3 prosenttia on häiritty seksuaalisesti.

Eltahawyn ystävillä on tapana viljellä mustaa huumoria ja vitsailla, että oikeasti prosenttiluku on sata – puuttuvalla 0,7 prosentilla sattui vain olemaan kännykkä kiinni, kun kysely tehtiin.

”Lähes jokaista ruumiinosaani on kourittu tai kosketeltu ilman lupaani”, Eltahawy kirjoittaa elämästään Saudi-Arabiassa ja Egyptissä.

Sukuelimet on silvottu noin 90 prosentilla egyptiläisistä tytöistä ja naisista.

Egyptin entisen presidentin Mohamed Mursin neuvonantaja naisasioissa kutsui silpomista ”kaunistukseksi”. Mutta naisten alistaminen ei ollut vain Egyptin muslimiveljeskunnan linja.

”Naisviha kukoistaa Egyptissä, hallitseepa kuka tahansa.”

Hijab-huivia Eltahawy rupesi käyttämään teini-ikäisenä, koska halusi päästä rauhaan miesten tunkeilulta. Huivista ei kuitenkaan ollut pelastajaksi. Eltahawy halusi silti todistaa, että huivipäinen muslimikin voi olla ”ekstrovertti ja feministi”.

Huivin pitäminen alkoi tuntua pian tukahduttavalta. Hijabin riisuminen kesti silti kahdeksan vuotta, sillä vanhemmat painostivat pysymään huivipäisenä. Huivista luopumista seurasi vuosia kestänyt syyllisyydentunto.

Eltahawyn mukaan huivi on yksi tapa kontrolloida naisten vapautta. Toinen on neitsyyskultti. ”Kunnon tyttö” säilyttää neitsyytensä eli immenkalvonsa hääyöhön asti.

Jotkut teettävät immenkalvon korjausleikkauksia, jotta miellyttäisivät tulevaa aviomiestään.

Eltahawykin halusi olla kunnon tyttö. ”Vartioin immenkalvoani kunnon neitsyen tavoin 29-vuotiaaksi asti.”

Neitsyyskultti ei kukoista vain muslimimaissa. Samalla tavalla naisten ”puhtautta” korostavat esimerkiksi Yhdysvaltain uskonnolliset konservatiivit.

Neitsyys on arvossaan, ja naisia ja tyttöjä kehotetaan suojelemaan itseään miesten katseilta. Samalla vastuu seksuaalisesta ahdistelusta vyörytetään naisille, jotka ”houkuttelevat” poikia ja miehiä.

Ahdistelun hyväksyntä ajaa naiset kotiin, pois julkisilta paikoilta. Ja mitä enemmän naiset joutuvat väistämään, sitä piittaamattomammiksi miehet käyvät naisten oikeuksista.