Maapallon fysikaalinen Pohjoisnapa muutti suuntaansa vuoden 2000 jälkeen.
Sen kulku muuttui itään. Piste vaeltaa nyt suunnilleen nollameridiaanilla kohti Greenwichiä eli itäistä Lontoota.
Muutos voi johtua siitä, että pohjoinen napajäätikkö on sulanut tavallista voimakkaammin viime vuosina.
Maan pyörimisakselin napa eli fysikaalinen pohjoisnapa liikkui noin kymmenen senttiä vuodessa koko viime vuosisadan. Se liikkui kohti Kanadan Hudsoninlahtea sen pituuspiirin lähellä, joka kulkee läpi Toronton ja Panama Cityn.
Tämä pohjoisnapa on eri asia kuin maapallon kartan pohjoisnapa tai magneettinen pohjoisnapa.
Fysikaalinen pohjoisnapa on Maan akselin pohjoisin piste. Se liikkuu sen mukaan, miten maapallon kuoren ja vaipan maamassat muuttuvat.
Maapallon napa-akselin pieni vaeltelu johtuu myös Auringon, Kuun ja muiden planeettojen vaikutuksesta.
Maan fysikaalisen pohjoisnavan hidas liike johtuu siitä, että Maan kuoren painojakauma muuttuu hitaasti viime jääkauden jäljiltä. Maankuori palautuu yhä jäämassojen paineesta.
Kuitenkin vuoden 2000 jälkeen pohjoisnapa teki käännöksen itään. Se on nyt lähellä Greenwichin nollapituuspiiriä, joka kulkee itäisen Lontoon halki.
On jonkin verran näyttöä siitä, että Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden kutistuminen olisi muuttanut navan kulun suuntaa. Maankuoren painopistettä muuttaa myös se, miten vesi jakautuu maa-alueilla.
Intian niemimaa ja Kaspianmeri ovat menettäneet valtavia määriä vettä viime vuosina. Ja se muuttaa hieman maapallon pyörimisakselia, kertoo tiedelehti Science Advances.
”Tämä on ensi kerta, kun meillä on varmoja todisteita siitä, että maa-alueiden vedenjakelun muutokset vaikuttavat myös siihen, mihin suuntaan akseli siirtyy”, sanoo Nasan Jet propulsion laboratorion johtava tutkija Surendra Adhikari.
Tutkimus käytti Nasan Grace-satelliitin antamia tietoja, kun se selvitti maapallon akselin muutosta vuosina 2002–2015. Grace mittaa maapallon painovoimakenttää hyvin tarkasti.
Arvoitus on myös, miksi akseli ikään kuin värähtelee muutaman vuoden välein. Tämä värähtely voi myös johtua vesimassojen muutoksesta ympäri planeettaa, sanoo Adhikari.
”Tieto navan paikan muutoksista ja Maan akselin kierrosta on tärkeä monille sovelluksille”, sanoo Florian Seitz Saksan Geodeettisesta tutkimuslaitokselta Münchenissä.
Gps-navigointi esimerkiksi perustuu siihen, että satelliittien paikat tiedetään tarkasti maapallon koordinaatistossa.
Havainnoilla voisi ehkä tutkia myös ilmastonmuutosta, sanoo Seitz New Scientist -lehdelle. Tutkijoilla on tarkat muistiinpanot akselin liikkeistä jo vuodesta 1899. Tämä aikasarja voi ehkä auttaa kartoittamaan, miten vesi on jakautunut maankuoressa aiemmin. Tiedon avulla voisi ehkä tarkentaa ilmastomalleja.
Kirjoita kommentti