Tässä korkkarissa
Ilmastonmuutoksen hillintä on parasta mahdollista pitkän tähtäimen turvallisuuspolitiikkaa.
Pääministeri Sipilä aikoo vierailla Venäjällä ensi vuonna.
Venäjä täyttää turhankin tarkkaan meidän turvallisuusmaisemamme tällä hetkellä.
Putin puhui monituntisessa lehdistötilaisuudessaan taas monista Venäjän kannalta tärkeistä asioista.
Rosatomin Turkkiin rakenteilla olevan ydinvoimalan rakennustöiden tila on epämääräinen edelleen.
Putin kehui suomalaisia kansanedustajia, jotka painostuksesta huolimatta uskalsivat äänestää Fennovoiman puolesta.
***
Pariisissa tehtiin myös isosti turvallisuuspolitiikka, kun siellä saatiin aikaiseksi ilmastosopimus, joka hillitsee ilmastonmuutosta ja sen seurauksia. Ne seuraukset ovat jo tänä päivänä merkittävä osa maailmaamme. Ilmastonmuutos ei vain tule suorana syynä esiin, vaikka esimerkiksi kuivuuden tai liiallisten sateiden aiheuttamat tuhot maanviljelylle kaikkine kerrannaisvaikutuksineen voivat olla kriisin, sodan tai kapinan käynnistävä voima.
Mitä voimakkaammin pystymme käymään ilmastonmuutosta vastaan, sitä voimakkaammin käymme myös niitä uhkia vastaan, joita se synnyttää myös meille. Globalisaatio kun ei koske vain rahaa, ihmisiä, palveluja ja tuotteita, vaan se koskee myös sotaa ja väkivaltaa. Sodat ja levottomuudet eivät enää pysy siellä, missä ne syttyvät, vaan ne levittäytyvät eri tavoin laajalle. Turvallisuutta voi luoda kestävästi vain silloin, kun sen tekee riittävän pitkäjänteisesti ja tarpeen tullen myös etäällä paikankin suhteen.
***
Kun Jaakko Laakso kysyy UKK-seuran tapahtumassa Tamminiemessä Suomen pääministeriltä suhteista Venäjään, on asetelmassa kovin paljon erilaisia historiallisia ulottuvuuksia. Joka tapauksessa pääministeri Juha Sipilä vastasi vierailun olevan valmisteilla ja tapahtuvan ensi vuonna.
Osana EU:n pakotteita jäädytettiin kahdenväliset huippukokoukset Venäjän kanssa. Toki esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on ollut runsaasti yhteyksissä suoraan Putiniin, mutta sen hän lienee tehnyt jonkinlaisen unionin yhteisen mandaatin turvin. Elinkeinoministeri Olli Rehnin Moskovan vierailun taustalla taas lienee piilossa pidetty ulkopoliittinen kriisi eli Venäjän raju painostus. Pääministeri Sipilän vierailu on ehdottomasti uusi askel, joka kertoo pyrkimyksestä normalisoida maidemme välejä. Toki hän ei suinkaan ole ensimmäinen tai ainoa Moskovaan matkustanut eurooppalainen isokenkäinen.
Näyttää siis siltä, että osana pakotteita tapahtunut tapaamisten jäädyttäminen on pikkuhiljaa vähintäänkin loiventunut. Mutta silti Sipilän vierailu vaikuttaa näiden muiden, yleensä Ukrainan tai Syyrian takia tehtyjen vierailujen takia, perinteiseltä ja normaalilta valtiovierailulta. Varsinkin, kun Sipilä on ollut ainakin julkisuudessa lähes kokonaan syrjässä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
***
Suomen, kuten muidenkin Venäjän vaikutuspiiriinsä jollain tavalla laskevien maiden, turvallisuuspoliittinen maisema sisältää paljolti vain sisäiseen ja ulkoiseen kriisitilaan itsensä asettaneen nyky-Venäjän ja sen toimet. Nykytilanteessa Venäjä ei ole Suomelle sotilaallinen uhka, mutta se on jo jonkun aikaa aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan kyseenalaisinkin keinoin Suomeen. Resurssejahan Venäjällä on hyvin erilaisiin toimintatapoihin aina pyrkimyksestä mielialojen muokkaamiseen, päätyen paljon järeämpiinkin keinoihin.
Jos Turkissa on nyt nähtävissä niitä keinoja, joilla Venäjä painostaa isompaa maata, voidaan Montenegrossa tilannetta tarkkailla siitä kulmasta, mitä pienempi maa kohtaa. Tottakai kaikki maat ovat erilaisia ja eri tilanteissa, mutta veikkaisin silti, että ulkoministeriössä ja ehkä joissakin muissakin valtion virastoissa löytyvät tällä hetkellä ainakin kuvaannollisesti kansiot, joissa päädyssä lukee nyt ”Venäjä/Turkki” ja ”Venäjä/Montenegro”.
***
Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin piti torstaina perinteisen lehdistötilaisuutensa, johon oli tuotu paikalle toistatuhatta median edustajaa. Venäjällä panostetaan voimakkaasti muotoihin, jotka esittävät maan yhteiskuntajärjestelmän demokraattisena ja vapaana. Kuitenkin maasta puuttuvat oikeasti toimivat demokraattiset instituutiot lähtien aidosta oppositiosta päätyen lehdistönvapauteen. Tyytymättömiä kansalaisia tyynnytellään keinoilla, jotka eivät perustu niinkään systeemiin toimivuuteen, vaan sen paikkailuun. Perinteen mukaisesti hyvä tsaari korjaa sen, minkä pahat pajarit ovat aiheuttaneet.
Putin nostettiin aikoinaan johtajaksi tehtävänään saada maa järjestykseen. Tässä turvallisuuspalvelussa koko aiemman uransa tehnyt presidentti-pääministeri-presidentti onkin onnistunut. Toisaalta Venäjän yhteiskunnan tilaa kuvaa hyvin se, että kysymys hänen seuraajastaan on monin tavoin avoin.
***
Tilaisuudessa Putin kävi läpi asioita, joista katsottiin olevan tarpeellista puhua kansalle. Aivan kuten aiemmin Krimin valtauksen yhteydessä, myönsi presidentti nytkin vasta viiveellä maansa asevoimien sotivan Ukrainassa. Toki hän sievisteli ilmaisua, mutta asia tuli nyt selväksi. Jää nähtäväksi, mitä se tarkoittaa Ukrainan suhteen. Asian julkinen myöntäminen helpottaa sekä tilanteesta pois vetäytymistä että siihen avoimemmin ja ankarammin sekaantumista.
Meidän näkökulmastamme jotkin Putinin esittämät ajatukset vaikuttivat suorastaan hullunkurisilta. Donald Trumpin kehuminen ja Nobelin rauhanpalkinnon ehdottaminen korruption takia eroavalle FIFAn puheenjohtajalle Sepp Blatterille ovat kumpikin ajatuksia, jotka kertovat eroista maailmankuvissa. Trump ja Putin pitävät toisistaan, koska heistä on hyötyä toisilleen. Blatter puolestaan on sen järjestelmän takuumies, joka myönsi Venäjälle jalkapallon MM-kisat 2018.
Myös protestoivia rekkakuskeja tyynnyteltiin vakuutuksilla, että tiemaksuista kerättävät rahat päätyvät kokonaisuudessaan teiden parantamiseen. Uskokoon ken haluaa. Kysymyksessä tiivistyvät itse asiassa kaksi Venäjän erittäin keskeistä hankaluutta: korruption laajuus ja infrastruktuurin heikkous. Ne ovat öljyn hinnan ohella perussyitä Venäjän talouden kehnoon tilaan.
***
Rosatomin ydinvoimalahankkeen tilanne Turkissa on edelleen epäselvä. Viime viikolla uutisoitiin, että Venäjä on laittanut hankkeen jäihin, mutta asia myös kiistettiin. Turkissa pääministerin esittämä kanta siitä, että ”Venäjällä ei ole syytä pysäyttää projektia”, kielii epätietoisuudesta. Luulisi olevan hyvin helppoa laittaa diplomaattiteitse viesti, että homma jatkuu, mutta sitä Venäjä syystä tai toisesta ei ole tehnyt. Ei ihme, että Turkissa ei oikeasti tiedetä, missä tilanteessa Akkuyun voimalahanke tällä hetkellä on.
Toisaalta se lienee juuri se tilanne, jota Kreml haluaa. Epätietoinen ja painostava hiljaisuus onkin kertakaikkisen mainio tapa pitää painetta yllä. Siihen päälle vielä vähän epämääräisiä viestejä ja karkea loukkaus, niin saavat turkkilaiset tosiaan ihmetellä mitä on tapahtumassa vai onko mitään. Toisaalta myös Turkin liittolaiset tuntevat perusteltua epäilystä, jopa pelkoa, siitä mitä siltä on odotettavissa Turkin puolelta.
***
Suomessa Rosatomin pitkälti vain kunnallisia toimijoita mukaan saanut yhteishanke Fennovoima yrittää pitää kiinni osakkaistaan jopa oikeustoimin. Keskoon kuuluva Kestra irtautui hankkeesta, mutta nyt haetaan juridisella menettelyllä sitä, että se edelleen sijoittaisi rahaa hankkeeseen. Jos välimiesoikeus antaa Kestralle vapauttavan päätöksen, jää nähtäväksi, löytyykö muiden osakkaiden joukosta halukkaita lähtijöitä. Jää myös nähtäväksi, miten Keskon toiminnat Venäjällä kehittyvät.
Hankkeen puolesta vuosi sitten äänestäneet kansanedustajat saivat myös kiitosta presidentti Putinilta, kun pystyivät ”torjumaan painostuksen” ja hyväksyivät hankkeen. Vaikka juuri tällä hetkellä Venäjällä ei taideta juuri ystäviä Suomessa nähdä.
***
Lukuvinkkejä
Yhdysvallat tuhosi Lääkärit ilman rajoja -järjestön sairaalan Afganistanissa, surmaten samalla kymmeniä ihmisiä. The Ulkopolitist avaa karmean tapahtuman taustoja.
Vanhat ja kokeneet Erkki Tuomioja ja Seppo Kääriäinen keskustelevat Suomen ulkopoliittisesta tilanteesta.
Nuorten miesten radikalisoitumisesta puhutaan paljon. Tähtien sota on itse asiassa kertomus Luke Skywalkerin radikalisoitumisesta ja tarttumisesta aseisiin.
Audiotallenteet Ulkopoliittisen instituutin seminaarista EU:n ja Venäjän suhteista: From a “Strategic Partnership” to a Strategic Problem? Whither EU-Russian relations.
***
Turpokorkkari seuraavan kerran kahden viikon päästä eli ensi vuoden puolella. Kiitos tästä ensimmäisestä vuodesta lukijoille. Aiheista ei ole ollut pulaa, päinvastoin.
Jouluja ja uutta vuotta, kumpaakin kunkin mieltymysten mukaisesti!
Kirjoita kommentti