Tässä Korkkarissa
Turvallisuuspoliittisen keskustelun aika on nyt, ei selvitysten teon jälkeen
Sota ja vaikeudet Ukrainassa jatkuvat
Suomestakin värvätään julkisesti sotilaita kapinallisten puolelle
Vanhasen Ulkopolitiikka-kirja on mietitty puheenvuoro
Presidentin puheen ulottuvuuksia tulkitaan ja arvaillaan kovasti
Merkelin asema yhä hankalampi
Vain rauha pitää ihmiset kotiseudullaan kestävästi
Suomi on jatkuvan informaatiovaikuttamisen kohteena
YLEn supistukset tässä kohtaa vastuuttomia ja kansallista turvallisuutta vaarantavia
Fennovoima kitkuttaa tyylilleen uskollisena nitisten eteenpäin
***
Majuri James Mashiri on ollut näkyvä osa uudenlaista turvallisuuspoliittista keskustelukulttuuria. Turpobloggarina hän kirjoittaa asioista suorempaan kuin on totuttu. Viime viikolla Mashiri otti kantaa viime aikoina käytyyn keskusteluun Venäjän sotilaallisesta uhasta tai sen olemattomuudesta. Facebook-päivityksestä laajentui blogimerkintä, jossa Mashiri käy läpi sotilaallista uhkaa ilmiönä eri näkökulmista.
Tämä ulostulo oli liikaa puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leinolle, joka varsin suorin sanoin ilmoitti, että majurin ei sovi tuollaisia puhua. Sinällään huvittavaa oli, että Leino vetosi nimenomaan siihen, että alempiarvoisen ei ole syytä kyseenalaistaa korkea-arvoisemman sanomisia julkisesti. Jota Mashiri ei tosin tehnyt, mutta jota Leino itse teki urakalla ja isosti toimiessaan Aliupseeriliiton puheenjohtajana. Hänen räväkät kuvailunsa ”everstin latvaräjähdyksestä” tai ”pääesikunnan totaalisesta epäonnistumisesta” olivat osa hänen profiiliaan änkyränä ay-johtajana. Edelleenkään Leinon ja ylemmän upseeriston välejä ei voi lämpimiksi kuvailla.
Puolustusministeri itsekin toppuutteli ja toivoi keskustelua käytävän sen jälkeen, kun nyt aloitetut turvallisuuteen liittyvät selvitystyöt olisi saatu tehtyä. Näiden selvitysten pohjalta tehdään sitten poliittiset päätökset. Vaikka tavallaan ymmärrän puolustusministerin kannan herkkien asioiden käsittelystä mahdollisimman tietopohjaisesti, on selvitysten valmistumisen odottaminen suorastaan järjetöntä. Mitä vilkkaampi ja perusteellisempi keskustelu nyt käydään, sitä enemmän voivat selvitystentekijät siitä ammentaa. Kun selvitykset ovat valmiita, on käytävä keskustelu enää vain merkityksettömäksi jäävää jälkiviisautta, sillä noiden paperien pohjalta kansakunnan linjat vedetään. Siksi keskustelun aika on juuri nyt ja toivon siihen osallistuttavan mahdollisimman laajalla rintamalla.
***
Ukrainan tilanne on aina ja edelleen hankala, kun Venäjä pyrkii väsyttämään maan romahtamaan syliinsä. Tosin näiden veljeskansojen väleille on sota tehnyt jo sellaista vahinkoa, että ukrainalaiset eivät ihan muutamaan sukupolveen pysty Venäjään kovinkaan luontevasti suhtautumaan. Tilanne suurin toivein Venäjään liittyneessä Krimissäkin on vähintäänkin ankea.
Putinilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä hyviä vaihtoehtoja. Kovasanaisimmat arviot asettavat hänet valintatilanteeseen, jossa vaihtoehtoina ovat maan vieminen sotaan tai tyytymättömyyden kasvu Venäjän omaksi värivallankumoukseksi. Venäjän talouden lyhyen ja pitkän jänteen huolia ei kumpikaan tietysti ratkaise. Jäljelle jää siis pitää kansa yhä tiukemmin kurissa eri keinoin ja se historiasta ikävän tuttu tilanne, jossa ulkoiselle uhalla, jopa sodalla suoristetaan kansan rivit johtajansa taakse.
***
Suomestakin värvätään edelleen aktiivisesti ihmisiä taistelemaan Venäjän tukemissa kapinallisjoukoissa. Sekavista ideologisista perusteluista huolimatta huolimatta kyseessä lienee joukko eksyneitä, jotka etsivät merkityksiä ja seikkailuja elämäänsä.
Näistä vierastaistelijoista Venäjän ulkoministeriö ei ole nähnyt tarpeelliseksi nostaa melua, vaikka aiemmin pelkät epäilykset toisella puolella olevista ulkomaalaisista herättivät ärtymystä.
***
Matti Vanhanen julkaisi vapaasti luettavan kirjan Ulkopolitiikkaa. Kun olen kerkeästi moittinut poliitikkojen haluttomuutta ja kyvyttömyyttä käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, niin tässä kohtaa on kumarrettava syvään tälle pitkälle ja perusteelliselle puheenvuorolle. Läsnä ovat niin omakohtaiset kokemukset kuin historiaan vedetyt pitkät linjat.
Vanhanen itse sanoo kirjansa olevan puheenvuoro tähän hetkeen, jossa yritämme määritellä paikkaamme maailmassa. Erityisen pitkään ja hartaasti Vanhanen pohdiskelee Venäjää ja sen aikeita. Hän kirkastaa kirjassaan sen yksinkertaisen perusajatuksen, että ainakin nykyisellään lähes kaikki ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on osa Venäjä-politiikkaamme. Vanhanen ei vedä suoria johtopäätöksiä ja jättää lukijan harteille arvioitavaksi sen, että onko hänen linjansa harkitseva vai suomettunut.
Suosittelen lukemaan tämän pituudestaan huolimatta nopealukuisen kirjan.
***
Presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa on ollut viime päivät suurten tunteiden lähde. Aikojen muuttumista kuvaa se, että aiemmin nämä puheet kiinnostivat lähinnä politiikan ammattilaisia. Nyt puhe on ollut lähes kaikkien huulilla.
Niinistön puheesta on luettu niin suuria toiveita kuin pahimpia pelkojakin. Itseäni puheessa on muutaman päivän sulattelun jälkeen askarruttanut eniten motiivi pitää tällainen puhe, jonka riehaannuttava vaikutus nykyisessä ilmapiirissä on ollut pakko ymmärtää etukäteen. Oma veikkaukseni on, että puhe oli suunnattu merkittävältä osaltaan maamme itärajan yli.
Niinistölle aiemmin tyypillinen moniselitteisyys oli puheessa läsnä, mutta ehkä se oli tällä kertaa tarkoituksellista. Venäjä on käyttänyt häikäilemättä hyväkseen painostuskeinoissaan länsimaisista arvoista johdettuja asioita journalismin tasapuolisuuden vaatimuksesta virkakoneistojen lainkuuliaisuuteen. Liekö presidentin viesti Kremlille ollut, että älkää kuvitelkokaan käyttävänne hyväksi turvaa hakevien ihmisten suojaksi luotuja säännöksiä meitä vastaan, sillä se ei tule onnistumaan. Se, miten tämä hyväksikäyttö vältetään, onkin sitten hankalampi juttu, sillä Suomi ei kuitenkaan aio kansainvälisistä sopimuksista tinkiä, vaikka yritystä tähän onkin.
Jos tätä idän ulottuvuutta ei puheessa tavoiteltu, niin silloin presidentin näkemys tilanteesta paljastuisi perin alarmistiseksi. Tilanteen vakavuus ja haastavuus nykyiselläänkin on kuitenkin ihan varmasti kaikkien tiedossa. Puhe, tai pikemminkin oma tulkinta siitä oli tietysti välittömästi rasistipiirien ja Kremlin propagandan käytössä. Sinällään kuvio on selkeä, sillä Venäjä lietsoo järjestelmällisesti pelkoa ja vihaa maahanmuuttajia kohtaan samaan aikaan kuin tukee populististia ja rasistisia liikkeitä. Tässä ahtaassa raossa pitää säilyttää maltti ja lainkuuliaisuus. Niillä pärjätään jo pitkälle.
***
Saksassa liittokansleri Angela Merkelin asema horjuu pakolaiskriisin takia ja osittain tämä horjutus on venäläisperäistä. Ei mikään ihme, jos Merkelin ja Putinin ennenkin hankalat välit ovat entistä hankalampia.
Saksa on Venäjän kannalta se voima, joka pitää Euroopan unionia kasassa. Jos Saksa päättää antaa periksi, kuten osa sen poliitikoista haluaa, tarkoittaa se Putinille mahdollisuutta toimia kahdenvälisesti. Joka taas antaa häikäilemättömälle toimijalle runsaasti mahdollisuuksia. Itse toivon todella, että Merkel pystyisi jatkamaan kanslerina ja saisi myös vakautettua asemansa. Eurooppa tarvitsee nyt häntä.
***
Pakolaistilanne ei rauhoitu ennen kuin Syyriaan, Irakiin, Afganistaniin ja Libyaan saadaan rauha ja järjestäytynyt, turvallinen yhteiskunta. Se ei tietenkään ole nopea ratkaisu, mutta rauhanrakentaminen on hidasta puuhaa.
Saa nähdä lisääntyykö pakolaistilanteen pahentuessa länsimaiden alttius lähettää maajoukkoja lopettamaan sodat, jotka ajavat ihmisiä liikkeelle. Tai luvataanko kurdeille vihdoin oma maa ja valtio, jos he tekevät likaisen työn lännen puolesta. Ilman rauhaa ei ihmisten tulo lopu.
***
Informaatiovaikuttamisesta olemme saaneet nauttia tälläkin viikolla. Venäjän valtion propagandakanava Sputnik kuvitti juttuaan rasistisesta mielenosoituksesta kuvalla pikkuleijonien voitonjuhlasta. Lapsikiistat ajktuvat ja Venäjällä levitetään taas valheita suomalaisesta lastensuojelujärjestelmästä.
Herra Johan Bäckman, joka jaksaa lämpimästi kannustaa muun muassa MV-lehteä ja Odinin sotureita heidän pyrkimyksissään, on myös vilpittömän ilahtunut Paavo Väyrysen päätöksestä perustaa oma puolue. Tämä Venäjän asialla oleva ja sikäläisistä lähteistä informoitu propagandisti oli tosin ilahtunut puolueen perustamisesta jostain syystä jo reilu viikko sitten.
***
Kaikille lienee jo selvää, että elämme epävakaita aikoja. Käytännössä se tarkoittaa, että ikäviä asioita voi tapahtua paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin ennen. Siksi erilaiset yhteiskunnan turvallisuutta takaavat instituutiot ovat nyt avainasemassa. Poliisin, Puolustusvoimien, Rajavartioston ja pelastuslaitosten ohella yksi tämän maan turvallisuudesta huolehtivista instituutioista on Yleisradio. Jos hieman suorempaan sanotaan, niin käynnissä on informaatiosota ja YLE on suuri osa meidän raskasta (puolustus)aseistustamme. Siksi hallituspuolueiden kaavailema YLEn supistaminen olisi Suomen turvallisuuden kannalta huono uutinen.
YLE on tärkeä sen vuoksi, että meihin yritetään jatkuvasti vaikuttaa vihalla, pelolla ja valheilla. Luotettu uutisorganisaatio, joka pystyy monella tasolla käsittelemään usein hyvin kiistanalaisia tapahtumia ja kehityskulkuja, on siksi niin tärkeä. Tärkeää ei ole vain sisältö, vaan myös YLEn valtakunnallinen toimitusverkosto ja sen tarjoama tekninen infra ovat tärkeitä pienemmissä ja isommissa kriiseissä. YLEn riippumattomuus ja resurssit ovat juuri tässä ajassa ja paikassa suorastaan kansallisen turvallisuuden kysymys. Tämä ei tarkoita, etteikö YLEssä olisi kritisoitavaa ja kehittämistä, mutta suunnitelmat romuttaa tai heikentää sitä ovat omaan jalkaan ampumista. Jo nyt toteutetut leikkaukset ovat saaneet YLEn supistamaan resursseja venäjänkieliseltä uutistoimitukselta. Niin kovin väärä aika tehdä sellaista. Kaupalliset venäjänkieliset mediat ovat vähintään yhtä lujilla kuin muutkin kaupalliset mediat ja houkutus ottaa rahaa sieltä mistä suinkin saa, on erittäin suuri.
YLE ei kuitenkaan yksin tasokasta suomalaista mediaa muodosta. On isänmaallinen teko ostaa rahalla ja kuluttaa hyvää suomalaista journalismia eri muodoissaan. Lukekaa, katselkaa, kuunnelkaa ja näin oman sivistymisenne ohella pitäkää suomalaisia laatumedioita voimissaan.
***
Kansanedustaja Hjallis Harkimo teki kollegoilleen ikävän tempun, kun yllättäen yhytti heidät Yhdysvaltain pakotelistalla olevaan liikemies Kai Paanaseen. Paanasen bisnekset liikkuvat Venäjän korkeimman johdon lähimaastossa ja siksi hän pakotelistalla. Laitonta ei hänen tapaamisensa ole, mutta osoittaa minusta erittäin huonoa tilannetajua Harkimolta. Suomen ja Venäjän välit ovat osana isoa kriisiä mutkikkaimmassa tilanteessa vuosikymmeniin ja silloin harkinnassa on syytä käyttää varovaisuutta. Toivottavasti kansanedustajana myös polittista valtaa käyttävän Harkimon harkintakyky omassa yhteistyössään Venäjän suuntaan on parempi.
***
Venäjän talouden tila on saanut jo jotkut kysymään, että ovatko Fennovoiman työmaan maksuvaikeudet kytkoksissä kovaa vauhtia tyhjenevään Venäjän valtion kassakirstuun. Ruplan heikko kurssi on myös pienentänyt rajusti Venäjän valtiolta saadun lainan arvoa.
Erilaiset epäselvyydet ovat joka tapauksessa toistaiseksi viimeisiä uutisia Fennovoimasta. Hanke näyttää siirtyneen myös rakennustyön osalta vaiheeseen, jossa asioiden normaali eteneminen on muuttunut oletusarvosta uutisaiheeksi.
***
Lukuvinkkejä
Peter Zwack on kirjoittanut omakohtaisen ja monia tasoja suurvaltasuhteista avaavan muisteluksen äskettäin äkillisesti kuolleesta Venäjän sotilastiedustelun johtajasta Igor Sergunista.
Henri Vanhasen kattava tilannekatsaus Ukrainaan.
Vielä muutaman päivän YLE Areenassa on katsottavissa elokuva Hannah Arendtista. Hän oli filosofi, joka loi käsitteen pahuuden banaalisuus eli kuinka meistä tavallisista ihmisistä on ikävän paljoon.
***
Ensi viikkoon.
***
Korjattu: Oikea linkki Donbassissa taistelevien suomalaisten sekaviin ideologioihin.
Kirjoita kommentti