Oljavidivon vanha kolhoositila sata kilometriä Moskovasta pohjoiseen on saanut uuden elämän. Navetta numero yksi on moderni pihattonavetta, jossa märehtii 350 lehmää. Friisiläisiä, kotoisin Unkarista, Hollannista ja Saksasta.

Pihalla tyhjennetään viimeistä edellissyksyn tuorerehuaumaa ja täytetään uusia.

Yhteensä tilalla on 650 lypsävää, vasikat ja ummessa olevat eläimet päälle. Kymmenen vuotta sitten täällä tehtiin suuri perusremontti, mutta eristeisiin tai lämmitykseen ei ole haaskattu. Alle puolen vuoden ikäisillä vasikoilla ei katoksessaan ole edes seinää – tosin tarjolla on jokaiselle mukavat lasikuitukopit.

"Ei kylmä näitä haittaa", tilan päällikkö Juri Nejasov sanoo, "Tai tietysti jos on 30 tai 35 astetta pakkasta, niin ovat jo turpa jäässä, mutta sellainen on sentään täällä harvinaista. Parinkymmenen asteen pakkasella vasikoillakaan ei ole mitään hätää, kunhan saavat lämmintä maitoa."

Vieressä muutaman päivän ikäinen vasikka lipoo vitamiinipitoista Kombikor-rehua.

"Neljäkymmentä ruplaa kilo", Nejasov mutisee itsekseen. Hänen mukaansa lehmät lypsävät keskimäärin 24 kiloa päivässä. Yksi litra maitoa painaa noin kilon.

"Ravinnosta se on kiinni."

Aamulypsy aloitetaan puoli viideltä, mutta aikansa kestää, ennen kuin koko karja on marssinut lypsynavetan lävitse ja tarjonnut utareensa koneen lutkutettaviksi. Lypsy on ohi yhdeltätoista, ja iltapäivällä maitoautot vievät lastinsa neljän kilometrin päähän.

Siellä on tilanomistajien, Tšeburaškinin veljesten, Vladislavin ja Stanislavin, oma meijeri.

Näitä Tšeburaškinin veljeksiä ei voi oikein nimittää pienviljelijöiksi. Peltoa on kahdella paikkakunnalla ja neljällä eri maatilalla Moskovan pohjoispuolella yhteensä yli 6 000 hehtaaria. Lehmiäkin on yli kaksituhatta.

Pienyrittäjiksi Tšeburaškineita sen sijaan voi hyvin nimittää. Veljekset ryhtyivät nimittäin pari vuotta sitten rakentamaan Oljavidivon tiluksilleen meijeriä, joka jalostaisi omien tilojen maitoa.

Ensimmäiset maitopullot täytettiin syyskuussa, parahiksi sen jälkeen, kun Venäjä oli julistanut EU-ruuan pannaan.

"Pakotteiden ansiosta tuotteemme pääsivät nopeammin kauppaketjujen hyllyille", Vladislav Tšeburaškin kertoo sähköpostihaastattelussa kesälomaltaan. "Mutta tuoretuotteissa, joiden myyntiaika on viikosta kahteen, on ollut erittäin vähän ulkomaalaisia tuottajia."

Tšeburaškinien meijeri on venäläisittäin melkoinen kummajainen. Keskikokoinen perheyritys, jonka liikeidean voi tiivistää lyhyesti: korkeaa laatua hirvittävään hintaan.

"Minä uskon, että tämä on tulevaisuuden malli", tuotantopäällikkö Marina Savina sanoo meijerisalissa, Italiasta hankittujen separaattorin ja homogenisaattorin välissä. "Siis että meillä on omat maatilat, jossa tuotamme maitoa omaan meijeriimme."

"Luotamme maidon laatuun ja voimme siksi vastata lopputuotteesta. Ja tuotantomme pienimuotoisuuden vuoksi meillä on joustava tuotevalikoima: teemme sitä, mitä kulloinkin markkinoilla tarvitaan."

Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä maitoa, kefiiriä, smetanaa, rahkaa ja jogurttia. Vladislav Tšeburaškinin mukaan tuorejuustot ovat tulossa valikoimaan mahdollisesti vielä tänä vuonna.

Savina on selvästi työstään ylpeä. Hänet värvättiin tänne vanhasta meijerijätistä Penzasta, yli 700 kilometrin päästä. Työsuhdeasunnolla ja hyvällä palkalla houkutellen, kuten suurin osa muustakin väestä.

Tšeburaškinien lehmät lypsävät yhteensä päivittäin 50 000–55 000 litraa maitoa. Meijerin kapasiteetti on 100 000 litraa, mutta tällä hetkellä se jalostaa vain 20 000 litraa päivässä – sen verran kauppaketjut tuotteita tilaavat. Loput maidostaan veljekset myyvät muualle.

Mikä kysyntää rajoittaa, se selviää, kun pistäytyy naapuripaikkakunnan kyläkaupassa.

Litran pussi valkovenäläistä, iskukuumennettua maitoa on tarjolla 36 ruplalla. Tšeburaškinien design-palkittuja purkkeja ei näy missään. Moskovalaiskaupassa sellainen maksaa 152 ruplaa eli melkein kaksi ja puoli euroa.

Tšeburaškinien liikeidea on oikeastaan kotoisin Italiasta. Veljekset näkivät siellä maitoautomaatteja ja ostivat 30 tällaista irtomaitolaitetta. He levittivät koneita Moskovan ympäristöön ja täyttivät nämä 200 litran kylmäkoneet pastöroimattomalla ja homogenisoimattomalla lehmänmaidolla. Maito on 2–4 asteessa, koneet tyhjennetään ja puhdistetaan joka yö.

Jonot laitteiden eteen kasvoivat tuossa tuokiossa. Ehkä terveystietoista nuorisoa. Ehkä enemmän mummoja, jotka juoksettavat kefiirinsä itse.

"Silloin tajusimme, millaisia tuotteita kuluttajat haluavat ja millaiseen hintaan", Tšeburaškin sanoo.

Pekka Hakala HS
Oljavidivo