Muovi tappaa massoittain merieläimiä ja lintuja. Muovijäte sisältää vaarallisia ympäristömyrkkyjä. Arktisista jäistä on mitattu jopa merivesiä korkeampia pitoisuuksia mikrokoon muovia.
Ravintoketju tuo muovin takaisin omaan elimistöömme: sitä löytyy jopa hunajasta.
Miten tähän vastaa elintarviketeollisuus? Pakkaamalla valmisteensa koko ajan järeämpiin muoviastioihin. Muoviin kääritään tuotteita, joissa sitä ei ole ennen tarvittu.
Tutun paperipötkön sijasta kotimaisen purukumin tyynyt ovat nyt muovisessa läpipainettavassa pakkauksessa. Tuoremehujen hyllyyn on ilmestynyt muovipulloja. Jäätelön tai perunasalaatin pakkaus on niin tukeva muoviastia, että siitä olisi perintökaluksi.
Toki rasian voisi säästää vaikka leikkeleiden säilytykseen, mutta kun niitäkin myydään tanakoissa, uudelleen suljettavissa kaukaloissa. Kolme broilerinkoipea tai neljä jauhelihapihviä pakataan neutronipommin kestävään Barbien kahluualtaaseen.
Muovisen virvoitusjuomapullon voi palauttaa kauppaan ja saada siitä pantin. Einespakkausta, jossa on vähintään yhtä paljon muoviraaka-ainetta, ei voi.
Suomessa 60 prosenttia muovijätteestä on erilaisia pakkauksia. Vain harvalla paikkakunnalla niitä voi kierrättää energianlähteeksi tai raaka-aineeksi.
Ehkä tähän muovin pakkosyöttöön tulee muutos ensi vuonna, jolloin voimaan astuvan lain mukaan pakkausten tuottajien tulee järjestää muovin keräys ja kierrätys.
Vaikka kierrätys ja keräys on hieno asia, fiksuinta olisi alun alkaen olla tuottamatta jätettä.
Maailmassa tuotetaan kilo muovia kuukaudessa per maapallon asukas. Hyvin suuri osa siitä valmistetaan suoraan pois heitettäväksi.
Kuskaamme kaatopaikoille esimerkiksi miljardeittain fossiilisesta luonnonvarasta tehtyjä kahden desilitran muovisia jogurttipikareita. Metsähallitus teetti vuonna 2009 kuluttajatutkimuksen, jonka mukaan kaksi kolmesta valitsisi kartonkiin pakatun jogurtin. Kahvia, jäätelöä ja virvoitusjuomia myydään sujuvasti kartonkipikareissa. Suomesta luulisi löytyvän osaamista niin paperinjalostuksessa kuin teollisessa muotoilussa. Mutta ei, muovia olla pitää.
Muovin puoltajat jaksavat mainita, että esimerkiksi kaupan ohuen hedelmäpussin valmistuksen hiilijalanjälki on pienempi kuin paperipussin. Paperi on kuitenkin biohajoavaa. Se on tehty uusiutuvasta raaka-aineesta.
On myös varmasti totta, että joillekin tuotteille muovi on ainoa järkevä pakkausmateriaali. Säästäkäämme siis se niille tuotteille, joille ei ole vaihtoehtoja.
Johanna Sinisalo
Kirjoittaja on kirjailija.
Kirjoita kommentti