Kivihiilikielto lässähtänee visioksi

Suomi luopuu ensi vuosikymmenellä hiilen käytöstä energiantuotannossa, sanotaan uudessa hallitusohjelmassa. Onko se mahdollista, ja onko se järkevää?

Sähkön tuotannosta kymmenesosa ja kaukolämmöstä neljännes perustuu kivihiilleen. Fossiiliset liikennepolttoaineet eli öljyt eivät ole mukana tässä tarkastelussa.

Suomeen tuodaan vuosittain noin neljä miljoonaa tonnia kivihiiltä, ja suurin tuontimaa on Venäjä.

Hiilivoimalat sijaitsevat rannikolla hyvien laivayhteyksien päässä.

Millä kivihiili korvataan?

Hallitusohjelmassa puhutaan puun käytön lisäämisestä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Toinen lähde on turve, joka myös mainitaan hallitusohjelmassa.

Turvetta on paljon, ja se on kotimaista polttoainetta, mutta se on luokiteltu yhtä saastuttavaksi polttoaineeksi kuin kivihiili. Suot toki uudistuvat, mutta se kestää tuhansia vuosia.

Turpeella on paljon vastustajia, mutta se on laillinen polttoaine. Se kuuluu päästökauppajärjestelmään samalla tavalla kuin hiili.

Hiilestä luopuminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Hiili on hyvä polttoaine siksi, että se on halpaa, sitä on helppo varastoida ja sitä on tarjolla paljon.

Suomi on EU:n jäsen, joten eduskunta ei voi kieltää hiilen polttoa. Todennäköisesti hiilelle määrätään niin korkea rangaistusvero, että sen käyttö tulee mahdottomaksi.

Rangaistusvero tarkoittaa sitä, että muiden polttoaineiden, esimerkiksi turpeen, käyttö tulee entistä kannattavammaksi.

Jos näin menetellään, Suomi saattaa joutua käräjille. EU:ssa on paljon hiiltä puolustavia lobbareita, jotka tulevat syyttämään Suomea kilpailun vääristämisestä kotimaisen energian hyväksi.

Turve ja puu ovat vaikeita polttoaineita siksi, että luonto oikuttelee. Jos kesä on sateinen, turpeen nostaminen on mahdotonta. Jos kesä on liian helteinen, turpeen nostaminen on hankalaa tulipalovaaran takia.

Jos talvet ovat leutoja, metsään ei pääse raskailla koneilla.

Puuvoiman korjuussa avainasemassa ovat isot metsäyhtiöt, mutta niiden päällimmäinen intressi on hankkia raaka-ainetta sellu- ja paperitehtaille. Energiapuuta kertyy, jos on kertyäkseen.

Äänekosken uuden sellutehtaan takia metsäteollisuus kolkuttelee jo nyt kestävien hakkuumahdollisuuksien äärirajaa. Jos Kuopioon tulee toinen uusi suursellutehdas, raaka-aineen saanti kiristyy entisestään.

Sähköä ja lämpöä tarvitaan aina, joten raaka-aineen tarjonnan pitäisi olla tasaista. Suomen metsät ovat yksityisessä omistuksessa eikä metsänomistajia voi pakottaa tasaiseen kaupankäyntiin.

Kivihiilestä luopuminen aiheuttaa kaupallisia ongelmia energiayhtiöille. Jos hiili käytännössä kielletään, turpeen tuottajien hinnoitteluvoima vahvistuu. Ostajilla ei ole vaihtoehtoja.

Kun Suomi ja muut pohjoismaat vähentävät kivihiilen kysyntää, sen hinta laskee. Se tarkoittaa, että köyhemmät EU-maat polttavat halpaa kivihiiltä entistä hanakammin.

Nykyisten hiilivoimaloiden muuntaminen turpeelle ja metsähakkeelle on vaikeaa, sillä kattilat on viritetty kivihiilelle. Se tarkoittaa, että hiilivoimalat – satojen miljoonien arvoinen omaisuus – ajetaan alas.

Pahan päivän varalle olisi järkevää säilyttää koipussissa ainakin osa nykyisistä hiilivoimaloista, mutta se on kallista puuhaa. Tekniikka on pidettävä kunnossa, ja osaavaa henkilöstöä on saatava paikalle lyhyellä varoitusajalla.

Voimalat ovat yksityisessä omistuksessa, joten kuluttajien olisi maksettava reservivoimaloiden ylläpitokustannukset.

Aikaa hiilestä luopumiseen on 15 vuotta. Siinä ajassa hallitukset ja mielipiteet ehtivät muuttua moneen kertaan. Siksi hallituksen hiilikirjauksen voi tulkita ajan henkeen sopivaksi poliittiseksi visioksi.