Suomen jalkapallon kansainvälinen taso ei nouse ennen kuin ryhdytään perusteellisempiin muutoksiin. Suomalaisen jalkapalloilun, kuten myös muun huippu-urheilun, esteenä on niin sanotun porvarillisen koulutuksen ihannointi. Lupaavilta junioreilta lajin kehitys jää kesken aktiivisimman kehityskauden aikana: ensin on suoritettava lukio tai ammattitutkinto.

Tuula Uurtio kyseli (HS Mielipide 18. 6.) Juha Sipilän johtajuuden perään. Uurtion mielestä "toivomusten" esittämisen sijaan Sipilän tulisi vain tehdä selvät päätökset ja toteuttaa ne. Uurtion kommentti on erikoinen, koska nyt alkukesällä olemme saaneet pitkästä aikaa nähdä johtajuutta valtioneuvostossa.

Pääkaupunkiseudulla on poltettu sekajätettä ja saatu siitä energiaa jo noin vuoden ajan. Osa jätteestä hyödynnetään lajittelemalla, esimerkiksi metalli kerätään erikseen. Metallijäte lajitellaan oman asunnon jätekatoksessa olevaan astiaan tai keskitetysti esimerkiksi isojen markettien yhteydessä oleviin astioihin.

Taito Taskinen toivoi (HS Mielipide 18. 6.) peruskouluihin enemmän matematiikantunteja Pisa-tulosten parantamisen ja innovaatioiden lisäämisen nimissä. Itse toivoisin kohtuullisempia matematiikantunteja. Aloitin keväällä vapaaehtoisena aikuisten maahanmuuttajien läksykerhossa ja suorastaan pöyristyin peruskoulun matematiikantehtävien vaikeutta ja teoreettisuutta.

Suomesta ei ole pakko lähteä merta edemmäs. Kotimaassa on kosolti nähtävää. Kesäloman suurimmat elämykset saattavatkin löytyä lähialueelta. Olen kiertänyt ja ikuistanut lyhyessä ajassa jo satoja kotimaisia piilossa olevia helmiä. Olen löytänyt intohimoista keräilyä, kotiseuturakkautta, kätkettyjä aarteita, pähkähulluja ideoita, upeita maisemia ja arvokasta kulttuuriperintömme tallentamista.

Helsingin Sanomat kertoi (18. 6.) Konstantinopolin patriarkan ottaneen kantaa Helsingin ortodoksisen metropoliitan Ambrosiuksen toimintaan. Ambrosius vei viime maaliskuussa Helsingin luterilaisen piispan Irja Askolan alttariin seuraamaan ortodoksista pappisvihkimystä.

Mitä tuo mieleen huuhkaja? Uneliaana oksallaan istuvan linnun, joka miettii lähtisikö lentoon. Viimein se lähtee, veltoin siiveniskuin. Tällaiseenko suomalainen jalkapalloilija haluaa samastua? Eikö jokainen Oulun Kärppien juniori halua olla vikkelä pikkukärppä, josta isona tulee yhtä vikkelä isokärppä? Mitähän tapahtuisi, jos Kärpät vaihtaisi nimensä Laiskiaisiksi? Täyttäisikö kansa edelleen Raksilan hallin? Yhdysvalloissa NHL:n mestaruudesta kamppailivat Blackhawks ja Lightning eli Mustahaukat ja Salamat, ei esimerkiksi Vyötiäiset ja Pesukarhut.

Käsitys siitä, että Helsinki tyhjenee asukkaista juhannuksena, on väärä. Tämän myytin takia kaupat, ravintolat, kioskit ja kahvilat pitävät ovensa kiinni. Puhutaan onnettomina vaeltelevista turisteista, jotka haluaisivat ostaa palveluja, mutta eivät niitä saa.

Professori Raimo Ylinen toi mielipidekirjoituksessaan (HS 16. 6.) esiin teollisuustuotannon ja palvelutuotannon eroja. Keskeisin ero on se, että palvelutuotannossa on vaikea saavuttaa niin sanottuja skaalaetuja. Terveydenhuollossa niitä voidaan saavuttaa jossain määrin tietotekniikassa, laboratoriopalveluissa ja tukipalveluissa.

Anna-Stina Nykänen kirjoitti (HS Merkintöjä 14. 6.), miten keveällä repulla putkiremontin "uhrit" muuttavat evakkoon. Kaupunki huolehtii omista vuokralaisistaan. Mutta huolehtiiko kotihoitopalvelu? Iäkäs tuttuni Espoossa joutui muuttamaan sukulaisten nurkkiin toiseen kuntaan.

Emme välitä, emme näe, emme huomaa, kuljemme ohi. Juttuja ihmisten välinpitämättömyydestä kuulee jatkuvasti. Onneksi on myös niitä tarinoita, jotka auttavat uskomaan ihmiseen, hyvään sydämeen ja lähimmäisenrakkauteen. Lämmin kiitos teille tuntemattomat lähimmäiset, jotka maanantai-iltana uskalsitte kohdata mieleltään särkyneen nuorukaisen Puistolassa.

Äskeiseen Suomen ja Venäjän presidenttien tapaamiseen viitaten mieleeni tulivat presidentti J. K. Paasikiven sanat. Yya-sopimuksen ja sotakorvausten yhteydessä hän varoitti Suomea ja suomalaisia sotkeutumasta liikaa kaupankäyntiin Neuvostoliiton kanssa.

Matti Apunen totesi kolumnissaan (HS 16. 6.), että "Suomessa keskustelu kulkee mielipidekäytävässä". Yksi käytävä kulkee köyhien rikkaiden välillä. Rikkailla tarkoitetaan yleensä suurempituloisia. Heidän roolinsa koetaan kapeasti lähinnä veronmaksajina, mutta heitä tarvitaan myös poliittisen keskustelun maalitauluina.

Opintotuki on niin pieni, ettei opiskelija saa maksettua sillä vuokraa ja laskuja. Tämän vuoksi suurin osa opiskelijoista käy töissä koulun ohella. Tämä voi hidastaa hiukan valmistumista: on otettava vain sen verran kursseja, että ehtii tehdä tarpeeksi töitä saadakseen ostettua ruokaa.

Mitä taitavammin torjumme ilmastonmuutosta ja tuemme luonnon monimuotoisuutta, sitä paremmat ovat hyvinvoinnin edellytykset tulevaisuudessa. Ympäristöriskejä koskeva tieto on viime vuosina kasvanut paljon. Monimutkaista kokonaisuutta taustoittaa esimerkiksi tutkimuskokonaisuus "planetary boundaries", johon ulkoministeri Timo Soini (ps) viittasi hiljan puheessaan EU:n ulkoministerikokouksessa (HS 11.

Sirpa Asko-Seljavaara esitti (HS Mielipide 12. 6.), että terveysyritysten tarjonta tulee säilyttää niitä varten, jotka haluavat maksaa nopeasta hoidostaan omasta pussistaan. Seljavaara kirjoitti myös, ettei koe itseään ollenkaan eriarvoiseksi käyttäessään sekä julkista terveysasemaa että yksityisten erikoislääkäreiden palveluja.

"Pistelee niin vihaksi", kuten anoppivainaa pruukasi sanoa. Helsingin Sanomien kirjoitus metallijätteen kierrättämättömyydestä (Kaupunki 16. 6.) oli paikallaan. Minulle kierrätys on pyhä asia. Nykyisin jokaisessa rautakaupassa on saatavilla erilaisia kierrätysroskiksia monilla eri lokerovaihtoehdoilla.

Ympäristöministeriössä pidetään myönteisenä kehityksenä sitä, että rakennusalalla kokeillaan uusia asumisen malleja. HS:n jutussa (15. 6.) Martinlaakson miniasunnoista puhuttiin kuitenkin pinta-alaa koskevien rakentamismääräysten noudattamisvelvollisuudesta tavalla, joka voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Jos hallitusohjelman kaavailut toteutuvat, peruskoulussa opetetaan liikuntaa tunti joka päivä. Se on varmasti hyvä koululaisten opiskelukunnon ja myös kansanterveyden kannalta. Puolitoista vuotta sitten julkaistut Pisa-tulokset kertoivat, että Suomi on pudonnut matematiikassa kymmenen sijaa yhdeksässä vuodessa.

EU:n ja Yhdysvaltojen välille neuvoteltava vapaakauppasopimus (TTIP) sisältää merkittäviä kansanterveydellisiä riskejä. Investointisuoja mahdollistaa sen, että kaupalliset yritykset voivat haastaa hallitukset korvauksiin, mikäli maa esimerkiksi lainsäädäntöä muuttamalla puuttuu yrityksen toimintaedellytyksiin sen voittoja haittaavasti.

Uuden hallitusohjelman mukaan Suomen ympäristökeskus (Syke) liitetään Luonnonvarakeskukseen (Luke). Tämä yllätti sekä Syken että Luken. Ohjaavia ministeriöitä – ympäristöministeriötä ja maa- ja metsätalousministeriötä – ei ole kuultu asiassa. Täysin valmistelematon hanke on ilmeisesti kirjoitettu jossain puoluetoimistossa asiaa tarkemmin tuntematta.

Juha Kastemaan mielestä (HS Mielipide 16. 6.) hallitus voisi leikata lapsiperheiltä enemmänkin. Suomen väestö ikääntyy. Poliitikkomme ovat huolissaan eläkemenoista ja työvoiman riittävyydestä. Tänne tuodaan työikäistä väestöä ulkomailta. Jotta Suomi voisi hyvin, lapsiperheiden taloudellisen kurjistamisen sijasta pitäisi miettiä perheiden tukemista.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on toivonut tai kehottanut, että hyväosaisetkin lähtisivät vapaaehtoisesti mukaan talkoisiin esimerkiksi lahjoituksin tai palkanalennuksin. Miksi esittää pelkkä toivomus? Johtajuus on sitä, että hallitus yksinkertaisesti päättää korottaa hyvätuloisten verotusta.

Psykologi Harri Kousa esitti (HS 15. 6.), että psykoanalyysi olisi tavallisten matti ja maija meikäläisten ulottumattomissa. Näkökulmaa on syytä korjata. Kousan mainitsemien korkeimpien koulutusasteiden edustajien lisäksi analyysissä käy tavallisia ihmisiä työntekijöistä opiskelijoihin.

Suomalaisten tuloista 25 prosenttia on tulonsiirtoja (HS Pääkirjoitus 14. 6.), jotka maksetaan työssä käyvien veroilla. Työssä käyvistä merkittävä osa on töissä kunnalla, valtiolla tai muissa julkisissa työpaikoissa. Heidänkin palkkansa maksetaan verovaroilla.

Veikko Tarvainen nosti mielipidekirjoituksessaan "Sairaalan kahvioista ei saa terveysruokaa" (HS 15. 6.) esille tärkeän asian. Terveellinen ruoka on tärkeää hyvinvoinnille. Asia on myös ajankohtainen, koska Helsingissä on alkamassa lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toimenpideohjelma "Sutjakka Stadi".

Kotimaansivujen jutussa toimittaja Marja Salmela kirjoitti (HS 10. 6.), että seniorikylät tuovat ikäihmiset yhteen ja säästävät kuntien rahoja. Jutussa kerrottiin uudenlaisesta kylästä, jonka idea on koota ikääntyviä yhteisölliseen asumiseen. Tilastokeskuksen väestöennusteessa 66–75-vuotiaita on vuonna 2030 kaikkiaan 671 178, ja 80 vuotta täyttäneitä on yli puoli miljoonaa, eli 505 549 henkeä.

Historia osoittaa, että vain järkevän työn avulla kansakunta menestyy. Suomessa ja Euroopan unionissa kuitenkin uskotaan, että säästöjen avulla talous saadaan nousuun, vaikka säästöt yleensä aiheuttavat työttömyyttä. Yleensä "periaatteen miestä" arvostetaan, mutta ikävä kyllä maailma muuttuu kaiken aikaa ja vanhat periaatteet vievät helposti perikatoon.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan on sisällytetty maamme tulevaisuudelle vahingollinen ohjelmakohta. Se on koulutusmenojen supistaminen, joka rapauttaa taloudellisesti ja alueellisesti tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme. Aiotut leikkaukset palauttivat mieleen valtiovarainministeri Juho Niukkasen laatiman talousarvioehdotuksen vuodelle 1954.

Työajan pidentäminen sadalla tunnilla ei ole hyvä ehdotus, ellei ensin poisteta tehottomuustekijöitä. Toimihenkilöliitto Pron tutkimuksen mukaan jopa 25 prosenttia työajasta tuhraantuu keskeytyksiin avokonttorissa (HS 14. 6.). Jos tässä ja muissa asioissa työntekijät otetaan mukaan suunnitteluun, työtyytyväisyys ja sen myötä tuottavuus lisääntyvät.

Matti Apunen teki kolumnissaan (HS 16. 6.) joukon teräviä huomioita yliopistojen ahtaasta henkisestä ilmapiiristä, jossa tiettyjen aihealueiden käsittely on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Valitettavasti tämä, lähinnä hänen omiin 1980-luvun kokemuksiinsa perustuva mielipide on kaukana nykyisen yliopistomaailman todellisuudesta.

Hallitus ja yritysjohtajat miettivät keinoja, joilla pienentää palkkoja ja lisätä työaikaa. Näillä keinoilla verotulot pienenevät. Tuottavuus kasvaa vain, jos myös suuri joukko pienituloisia osallistuu talkoisiin. Hyväosaisten ja suurituloisten esimerkki ja patistus eivät todennäköisesti motivoi pakkotalkoisiin.

Haluan tuoda esille vaihtoehdon puolipäiväiselle päivähoidolle. Työtä etsivä yksinhuoltaja (HS Mielipide 15. 6.) totesi ihan oikein, ettei kellon kanssa lukkoon lyötyyn hoitoon ole aina tarvetta ja tilausta. Kunkin perheen hoitotarpeet voivat vaihdella, ja sopiva hoitoaika voi olla ihan muuta kuin tuo joustamaton kello 8–12 välille ajoittuva hoitoaika.

Valmistuin vuonna 2008 Helsingin yliopistosta pääaineenani arkeologia. Diplomi-insinööri Juhani Korhonen (HS Mielipide 5. 6.) kyseenalaisti opiskelemani oppiaineen merkityksen maamme nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Olen itsekin monesti epäillyt valintani järkevyyttä.

Kuluttajapsykologi Samuel Piha kommentoi (HS Mielipide 12. 6.) humanististen tieteiden ja luonnontieteiden välisiä eroja. Karikatyyrinä humanistista, jonka tieteellinen ajattelu on vielä lapsenkengissään, Piha esitteli "folkloristin", jonka mukaan metsässä vipeltävät taruolennot "olivat totta, koska ne olivat alkuasukkaille totta".

Nimimerkki Pian valmistuva ehdotti (HS 13. 6.) opintotuen asumislisän sitomista vuokraan. Kirjoittajan mielestä ei ole mitään järkeä, että lähes kaikki opiskelijat saavat saman asumislisän. Vuokran suuruus vaikuttaa jo nyt asumislisän määrään. Asumislisä on 80 prosenttia vuokrasta.

Yhteiskuntasopimukseen tarvittaisiin vaihtoehtoja juupas–eipäs-väittelyn sijaan. Olen keskustellut aiheesta monen tavallisen palkansaajan kanssa. Moni luopuisi mieluummin saavutetuista eduista kuin pidentäisi työpäivää. Tärkeintä nyt on työpaikkojen lisääminen ja säilyminen Suomessa.

Tehdasteollisuuden tuottavuuden kehitys on ollut jo useiden vuosien ajan hidasta. Tätä ongelmaa korostaa se, että vientiteollisuuden kilpailukykyä ei voida enää parantaa devalvaatiolla. Tuottavuuden kehitys asettaa uusissa olosuhteissa pitkällä aikavälillä raamit reaalipalkkojen ja samalla aineellisen hyvinvointimme kehitykselle.

Hallitus aikoo lopettaa eläkkeensaajien asumistuen. Pahimmillaan päätös leikkaisi jopa 200 euroa pieneläkeläisen kuukausituloista. Eläkeläisten asumistukea saavat lähinnä yksin elävät kansaneläkettä tai takuueläkettä saavat ihmiset. Joukossa on paljon ikäihmisiä mutta myös nuoria, usein monisairaita ihmisiä.

Hallitus ja Elinkeinoelämän keskusliitto ajavat yhteiskuntasopimusta, jonka oleellinen osa on vuosityöajan lisääminen sadalla tunnilla palkkoja nostamatta – eli tuntipalkan alentaminen viidellä prosentilla. Perusteluna käytetään sitä, että kilpailukykymme on heikentynyt kilpailijamaihimme nähden.

Martti Haanin kirjoitus (HS Mielipide 14. 6.) liippasi ajan hengen ydintä. Hän kirjoitti, että "nyt valittajia tuntuu olevan kaikkialla". Haanin tavoin elin lapsuuteni ja nuoruuteni sodanjälkeisinä vuosina. Aineellinen elintaso oli niukka, jääkaappi ja pesukone olivat ylellisyyttä eikä ulkomailla juuri matkusteltu, mutta aikaa luonnehtivat optimismi ja ilo.

Hallituksen toimet ovat aiheuttaneet vilkasta ja kiihkeääkin keskustelua varsinkin sosiaalisessa mediassa. Monia kommentteja leimaavat varsin kriittinen sävy, vähäinen faktoihin perustuva argumentointi ja vaihtoehtoisen ratkaisun puute. Voisiko kuitenkin olla niin, että ikävissäkin toimenpiteissä on kaksi puolta? Meille kaikille voisi olla hyödyllistä yrittää kääntää haasteet mahdollisuuksiksi uudistua aina, kun se on mahdollista.