Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

He syntyivät, kun ajat olivat hyvät – nämä 17 oppilasta edustavat Suomen ysiluokkalaisia

Kuukausiliite
 
Jukka Pylväs
Kuva: Jukka Pylväs

Kun nykypäivän 16-vuotiaat syntyivät, kohkattiin vuosituhannen vaihteesta ja elettiin Nokia-huumaa. Laman muistot olivat jo hälvenneet, ja Suomella meni hyvin.

Kun he tulivat yläasteelle, alkoivat huonot uutiset niin Suomesta kuin Euroopastakin. Heitä ei välttämättä odottaisikaan loistava tulevaisuus – tai edes turvattu toimeentulo.

Nyt ovat edessä kovat säästöjen ja leikkausten ajat. Hallitusta muodostaessaan Juha Sipilä puhui raamatullisesti seitsemästä laihasta vuodesta. Siis vaikeasta ajasta, joka jatkuu vuoteen 2022. He ovat silloin 23-vuotiaita.

Myöhemmin Sipilä arvioi julkisen talouden tasapainoon päästävän kuudessa vuodessa, siis vuonna 2021.

Niinä vuosina nämä nuoret ihmiset käyvät vielä lisää koulua, opiskelevat tai lähtevät työelämään.

Noin puolet heistä lähtee vielä kolmeksi vuodeksi lukioon, 40 prosenttia ammattikouluun ja 10 prosenttia tekee jotain muuta.

Jotkut alkavat perustaa perhettä.

Seitsemän vuoden kuluttua keskimääräisen ysiluokan oppilaista arviolta kahdella on omia lapsia.

Laskelma keskimääräisestä ysiluokasta perustuu vuoden 2014 väestötilastoon. Siitä näkee, että vuonna 1999 syntyneitä on 59 299.

Keskimääräinen opetusryhmän koko on 16,5, mutta se on pyöristetty 17:ksi. Yhdeksän poikaa ja kahdeksan tyttöä, sillä poikia on hieman enemmän.

Yksi keskimääräisen ysiluokan oppilas vastaa silloin 3 488:aa oppilasta ja 5,88:aa prosenttia sen ikäisistä.

Nämä 17 saavat nyt edustaa tätä ikäluokkaa, joka tänä kesänä elää merkittävää vaihetta elämässään. Mutta nyt heillä alkaa kesäloma.

Mukava ajatella, että heidän elämässään on ollut monta hienoa kesää, sillä 2000-luvun kesät ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä. Niitä he myöhemmin muistelevat lapsuuden kesinä, jolloin aina paistoi aurinko.

Junioriurheilussa näitä nuoria kutsutaan ysiyseiksi. Heidän henkilötunnuksissaan on vielä miinusmerkki, sama kuin heidän isovanhemmillaan. Se on menneen vuosisadan merkki, jota he kantavat tämän vuosisadan lopulle asti. Moni vielä 2100-luvullekin.

Näiden ysiysien jäljellä olevaksi elinajaksi lasketaan keskimäärin 65,14 vuotta – tällä hetkellä –, mutta se on laskettu nykyisen kuolleisuuden mukaan. Tytöt eläisivät sen mukaan keskimäärin 84- ja pojat 78-vuotiaiksi. Todennäköisesti elinajanodote siitä vielä nousee, sillä niin se on tehnyt koko ajan, ja koska luku on keskiarvo, puolet ikäluokasta elää vielä pitempään. Moni heistä näkee näkee 2100-luvun.

Hyvin todennäköisesti ainakin yksi oppilaista on nimeltään Jenna ja ainakin yksi Aleksi.

Tytöistä todennäköisiä ovat myös Emilia, Emma, Julia, Laura, Jenni, Veera ja Anni.

Pojista Aleksin jälkeen todennäköisiä ovat Ville ja Eetu. Eiköhän siellä ole myös Juho, Jere, Niko, Teemu tai Jesse.

Kun nämä Jennat ja Aleksit syntyivät, EU levisi yhä laajemmalle ja pian otettiin käyttöön euro. Nämä nuoret eivät edes muista markkaa ja penniä eivätkä voi ymmärtää, että Euroopassa on ollut tulleja ja passitarkastuksia, kaiken maailman pesetoja, frangeja, guldeneita. Ja mikä olikaan Neuvostoliitto?

Terrorismi on heille tutumpaa, vaikka esimerkiksi WTC-isku vuonna 2001 on heille samalla lailla historiaa kuin Kuuban kriisi heidän vanhemmilleen. Mutta nyt käydään Ukrainassa sotaa ja Venäjän liikkeitä seurataan huolestuneina. Heille tällainen on uutta.

Ysiluokkalaiset eivät enää seuraa uutisia samoista välineistä kuin edelliset sukupolvet. Heidän elämäänsä on aina kuulunut kännykkä ja internet. Suuri osa on saanut jo alakoulussa oman puhelimen, jonkin Nokian 3000-sarjan mallin.

He ovat chatanneet ensin Ircissä, käyneet Instagramissa, katselleet Youtubea, pelanneet Playstationia, liittyneet alaikäisinä Facebookiin ja paenneet sitten perässä tulevia vanhempia Snapchatiin ja WhatsAppiin. He ovat ensin puhuneet puhelin korvalla ja sitten siirtyneet tekstaamaan. He ovat kirjoittaneet enemmän kuin edeltävä sukupolvi – omaa katkonaista lyhenteiden ja emojien värittämää kieltään.

Ja ottaneet itsestään satoja kasvotutkielmia.

Yhtäkkiä näistä ysiluokkalaisista tuli isoja. Ihan senteissäkin yli puolet (52,8 prosenttia) tytöistä ovat jo äitejään pitempiä. Tyttöjen keskipituus onnoin 166 senttiä ja poikien 176 senttiä. Pojat ovat vielä noin kaksi senttiä isiään lyhyempiä – vain 34,5 prosenttia oli jo ohittanut isänsä pituuden.

Ylipainoisiakin on peräti 22 prosenttia, vaikka tämän ikäiset ovat yleisesti honteloita. Ääripäät korostuvat.

Kun luokan koko on pyöristetty 17:ään, voimme sanoa, että noin neljä heistä on ylipainoisia. Se on aika paljon, kun kysymys on vain 16-vuotiaista. Ulkonäkö on tuossa iässä vakava juttu.

Kaksi tai kolme heistä potee alakuloisuutta ainakin kerran viikossa. Vähintään lieviä masennusoireita on kahdella.

Tuon ikäinen ihminen miettii suuria asioita. Ainakin uskonnolliset käsitteet ovat hallussa, sillä evankelisluterilaiseen opetukseen on osallistunut heistä 91,9 prosenttia eli kaikki paitsi se yksi, jolla on ollut elämänkatsomustietoa.

Muutenkin kirkolla on vahva ote. Vapaaehtoisen rippikoulun on käynyt15 oppilasta.

Ysiluokkalaisista suurin osa on aika kilttejä. Kymmenen heistä ei ole koskaan käyttänyt alkoholia, ja vain kolme heistä on ollut todella humalassa.

Seksi on tässä vaiheessa ajankohtainen asia. Ysiluokkalaisista 30 prosenttia, eli keskimääräisellä luokallamme viisi, oli ollut yhdynnässä.

Mutta on hieman tahditonta puuttua toisten yksityisasioihin. Todetaan, että 13 heistä osaa uida. Se on tärkeä taito näin kesän tullen.

Suomi on muuttunut: oppilaista jo yksi on vieraskielinen, luultavasti maahanmuuttajataustainen. Todennäköisesti hänen kotonaan puhutaan venäjää.

Kolmellatoista on sisaruksia.

Neljä on yksinhuoltajaperheestä.

Yksi oppilas on perheestä eli asuntokunnasta, jonka käyttötulot ovat yli 100 000 euroa vuodessa. Nipin napin yksi taas tulee perheestä, jossa käyttötuloja on siitä vain viidesosa, alle 20 000 euroa.

Perheen, tai oikeammin asuntokunnan, käyttötuloilla tarkoitetaan tuloa, josta on vähennetty verot ja johon on lisätty tärkeimmät sosiaalietuudet ja tulonsiirrot.

Tulotaso tuntuu periytyvän. Tilastokeskuksen yliaktuaari Topias Pyykkönen jakoi viiteen ryhmään ikäluokan, joka täytti vuonna 1998 viisitoista vuotta. Jakoperusteena oli perheitten käyttötulot. Sen jälkeen hän vertasi tulosta tilanteeseen 2013, kun tutkittavat olivat 30-vuotiaita. Selvisi, että 35 prosenttia suurituloisimpaan viidennekseen kuuluneista kuului siihen edelleen, vaikka tuonikäiset ovat enimmäkseen muuttaneet pois lapsuuskodistaan.

Neljäsosa eli 25 prosenttia alimpaan tuloviidennekseen kuuluneista kuului siihen yhä.

Suomalaiset alkavat olla koulutettuja: 12 lapsen molemmilla vanhemmilla on vähintään keskiasteen tutkinto. Enää vain yhden molemmat vanhemmat ovat vailla tutkintoja, pelkän peruskoulutuksen varassa. Se on todella harvinaista: heitä on vain 5,4 prosenttia. Neljän oppilaan molemmilla vanhemmilla on akateeminen tutkinto.

Koulutus periytyy hyvin vahvasti.

Tilastokeskuksen Pyykkönen laski myös, että nykyisistä 30-vuotiaista korkeasti koulutettujen lapsista yli puolet (53 prosenttia) oli suorittanut korkeamman asteen tutkinnon. Sen sijaan niistä, jotka tulivat kodista, jossa kummallakaan vanhemmalla ei ole tutkintoja, vain viisi prosenttia oli korkeasti koulutettuja.

Sama ilmiö näkyy myös toisinpäin: niissä tapauksissa, joissa molemmat vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja, vain kaksi prosenttia lapsista jäi pelkän peruskoulun varaan.

Ja Suomi kehäteiden takana on suurempi kuin muistetaan: pääkaupunkiseudulta näistä ysiyseistä on kolme, ja helsinkiläisiä on 8,4 prosenttia eli vain yksi.

Kaupunkilaisia heistä kyllä on 11, mutta tähän joukkoon kuuluvat muun muassa harjavaltalaiset ja hollolalaiset. Taajaan asutuissa kunnissa (esimerkiksi Kuhmo ja Kurikka) asuu kolme. Maaseutumaisessa kunnassa (kuten Kyyjärvi ja Kärsämäki) asuu kolme oppilasta.

Mutta varsin moni joutuu jättämään kotiseutunsa, halusi sitä tai ei. Pyykkönen selvitti, millaisia elämänmuutoksia on tähänastisten tietojen perusteella odotettavissa.

Jos katsomme seitsemän vuoden päähän vuoteen 2022, niin tähänastisen tiedon perusteella kolme oppilasta asuisi yhä kotonaan.

Maaseudulta on pakko lähteä. Vuonna 2014 maaseudulla syntyneistä 16-vuotiaista maalla asui yhä 80 prosenttia, mutta maalla syntyneistä 30-vuotiaista enää 37 prosenttia.

Sen sijaan kaupunkimaisissa kunnissa syntyneistä asui 30-vuotiaana edelleen kaupungissa lähes täsmälleen sama määrä.

Toisaalta kaupungeista muutetaan pois. Eli kun opiskelut ovat ohi ja perhe kasvaa, jätetään kaupunki ja palataan taajaan asuttuihin kuntiin kuten vaikka Huittisiin tai Hämeenkyröön.

Ulkomaille oli kolmikymppisistä päätynyt vain kolme prosenttia, mutta heidän osuutensa on arvattavasti kasvamassa. Ainakin yksi oppilaista olisi ulkomailla.

Jos kaikki jatkuisi niin kuin tähän asti, tuosta 17 oppilaan joukosta olisi 23-vuotiaana vuonna 2022 työelämässä kymmenen, neljä opiskelisi ja kaksi olisi työttömänä.

Kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä oppilaista olisi päässyt työelämään 13.

Tällaiset pohdiskelut ovat ominaisia meille aikuisille, jotka aina kannamme huolta tulevaisuudesta. Ysiluokkalaisen näkökulma on toinen.

Aikuisuuteen on kaksi käytävää, toteavat Tommi Hoikkala ja Petri Paju kirjassaan Apina pulpetissa. Nämä kaksi tutkijaa viettivät vuoden ysiluokalla päästäkseen selville siitä, millainen 16-vuotiaiden koulumaailma nykyisin on.

Yksi huomioista oli, että toiset panostivat tähän hetkeen: kavereihin, sosiaalisuuteen, vapaa-aikaan. Toiset taas tulevaisuuteen. Jälkimmäiset osasivat lykätä tarpeittensa tyydytystä.

Hoikkalan ja Pajun mukaan saattoi selvästi erottaa "viihdelinjan" ja "opiskelulinjan".

Varsinkin ensin mainitussa ryhmässä sosiaalinen peli oli tärkeää, ja sitä myös opittiin pelaamaan. Se on tärkeää identiteetin rakentamisen kannalta. Ryhmässä oli paljon ulossulkemista ja mukaan lukemista.

Jälkimmäisen ryhmän, jonka tavoitteet vastasivat "virallisen koulun" tavoitteita, ongelmaksi saattoi tulla yksinäisyys. Eli hikarina saatoit olla opettajien suosiossa mutta jäädä ulos asioista, jotka kuuluvat nuoren kasvuun.

Viihdelinjalaiset taas aloittivat usein yhdeksännen luokan loppukirin, jolla yrittivät täyttää koulun vaatimuksia. Siitä huolimatta viihdelinjalaisten joukossa vallitsi vakaa periaate, että lukioon ei ainakaan mennä. Varsinkin poikien keskuudessa oli paljon asennetta, joka muistutti vanhaa duunarikulttuuria: kaivattiin oikeaa, kouriintuntuvaa työtä, ei lukuhommia.

Samaan aikaan ryhmässä vallitsi huoleton luottamus siihen, että pärjätään.

Niin kävikin. Hoikkala ja Paju ovat seurailleet samojen, vuonna 2010 ysiluokkaa käyneitten oppilaitten vaiheita ja huomanneet heidän löytäneen paikkansa yllättävän hyvin.

"Ainakin siihen nähden, miten kaoottista varsinkin yhdeksännen luokan alussa oli", Hoikkala sanoo.

Joka tapauksessa ne Sipilän povaamat seitsemän laihaa vuotta kuluvat nopeasti, vaikka 16-vuotiaasta se kuulostaa melkein ikuisuudelta.

Maailma muuttuu todennäköisesti vähemmän kuin odotamme – meillä on edelleen samat ongelmat –, mutta tapahtuu myös uusia, yllättäviä asioita, joita ei voi mitenkään ennakoida.

Mutta niin etäiset asiat tuskin jaksavat kiinnostaa näitä 16-vuotiaita. Vai pohditko itse saman ikäisenä tulevaisuutta ensi viikonloppua pitemmälle? Ja väitätkö muistavasi, kuka oli silloin pääministerinä?

Lähteet: Tilastokeskus, yliopiston nimipäiväalmanakka, Duodecim, Kirkon tiedotuskeskus, THL: Late-tutkimus, kouluterveystutkimus professori Leo Dunkel, professori Seppo Koskinen.