Vappu
Kristian
Kirjailija Kristian Blomberg
Laji Kaunokirjat, runot
Kristian Blombergin kolmas runokirja Valokaaria on hallittu kokonaisuus. Siinä on jälkiä edellisestä, lyyrisiä katkelmia, esseetä ja dokumenttikappaleita yhdistelleestä teoksesta Itsekseen muuttuva (2011), mutta kirjoittajan taito ja näkemisen herkkyys ovat kasvaneet
Kirjailija Ville Hytönen
Ei kahta sanaa. Ville Hytönen on kirjoittanut tähänastisen runoutensa parhaan kirjan. Helvetinjumalankone trilogian, jonka aloitti esikoinen Kuolema Euroopassa (2006). Sitä seurasi kolme vuotta myöhemmin samalta kustantajalta Idän musta joutsen. Matkarunoutta kaikki, ja paikkojen runoutta
Kirjailija Katja Seutu
Laji Kaunokirjat, Esikoiskirjat, runot
Helsinkiläisen Katja Seudun esikoisrunokokoelma Minä olen hänen asuinsijansa on tiivis, tarkasti rajattu teos, jonka aiheena on ihmisen minuuden kokemuksen ja maailmasuhteen monimutkaisuus. Muun muassa Mirkka Rekola -tutkijana tunnettu Seutu muistuttaa runokieleltään erehdyttävästi esikuvaansa, mutta malli on mainio ja hyvin sisäistetty, ja siksi runotkin kasvavat joksikin muuksi kuin jäljitelmiksi
Kirjailija Raisa Marjamäki
Raisa Marjamäen (s. 1987) toinen teos Ei kenenkään laituri on yhtä aikaa minimalistinen ja täyteläinen. Se koostuu lyhyistä katkelmista, jotka näyttävät aluksi kytkeytyvän toisiinsa vain siksi, että ovat samassa teoksessa. Arkiset, yksityiset ja paikalliset merkinnät vuorottelevat lainausten ja isojen teemojen, kuten kestävän kehityksen ja sodankäynnin, kanssa
Kirjailija Gunnar Björling
"Ihminen / kuin näky nousee, ja hiljaisuuteni / on valoa ja ilma, auringonvihreä", aloittaa suomenruotsalaisen modernismin kärkinimi Gunnar Björling (1887–1960) teoksensa Solgrönt, joka on juuri suomennettu nimellä Auringonvihreä. Omakustanteena 1933 ilmestynyt kokoelma on noussut kulttimaineeseen
Kirjailija Rantakari, Kaija
Laji Esikoiskirjat, runot
Kustannusosuuskunta Poesialta on totuttu odottamaan epätyypillisiä runokirjoja, jotka kaikkein tyypillisimmillään ovat edustaneet tietynlaista fragmentaarisuuden poetiikkaa. Tässä suhteessa Kaija Rantakarin Mikado on täysverinen Poesian julkaisu. Kustantaja luonnehtii Rantakarin Mikadoa runoelmaksi, mutta yhtä hyvin voitaisiin puhua kokoelmallisesta fragmentteja tai vaikkapa vähän epämuotoisesta aforistiikasta
Kirjailija Katariina Vuorinen
Katariina Vuorisen neljäs runoteos on äidin ja tyttären kohtauspaikka
Kirjailija Martin Glaz Serup
Vain ensimmäinen sivu on hankala, muuten tanskalaisen Martin Glaz Serupin runot etenevät sujuvasti – vai ovatko nämä arkipäiväiset mietelmät ja mielteet runoja? Täytynee jälleen tyytyä ainoaan pätevään runouden määritelmään: runo on se, mikä runoksi ilmoitetaan
Kirjailija Veesa Antsalo
On jälleen syytä ottaa ensin parhaat palat. Veera Antsalon toisen proosarunokokoelman Pölyn historian samanniminen runosarja on väkevää tekstiä. Antsalo yksikertaisesti kertoo, missä kaikkialla pölyä esiintyy, eli tietenkin vähän kaikkialla. Samalla tulee kerrotuksi jotain siitä, missä sitä milloinkin esiintyy, vaikkapa teatterissa
Kirjailija Lars Huldén
"Jos tietäisin kenelle puhun / olisi helpompi löytää sanat " – "minun täytyy osoittaa sanat itselleni, / joka ymmärtää äänettömätkin sanat ja osaa / sekä lukea että kirjoittaa." Kun vaivihkaa lyöttäytyy puhujan kannoille ja lähtee hänen runonsa matkaan, saa huomata, että itselleen hiljainen mies todella puhelee
Yhteensä 312 hakutulosta.
Eivätkö naiset olleet ennen hauskoja? Olivat, mutta vasta meidän aikamme on tehnyt heistä arvostettuja hauskuuttajia
Hallitsetko suomen kielen vivahteet? Kokeile, puhutko agricolaa, dumaria tai rottaa
Näkökulma: Toomas Hendrik Ilveksen rockpresidenttiys ei onnistu kaikilta
Ruotsalaisnäyttelijä Alicia Vikander kiinnitettiin esittämään Lara Croftia
Rakkauden voitto diplomatiasta – Stefan Moster kirjoittaa elämännälästä