10.6.2014

Vilhelmiina Wahlbeck

Yritin kerran jutella lentokoneessa vieruskaverini kanssa niitä näitä, kun lentomme lähtö oli viivästynyt. Hän murahteli joitain lyhyitä vastauksia takaisin. Kliimaksi keskustelullemme saatiin, kun hän kommentoi: "Ne luulee, että ”se” ei maistu niin pahalta kun sitä syöttää pienemmissä erissä", lentoemäntien tarjoillessa virvoitusjuomia ilmaiseksi. Edes tällainen ikuinen optimisti ei enää keksinyt mitään sanottavaa.

Kriittisyys on monesti perusteltua, mutta myönteisyys sitäkin perustellumpaa. Itse olen krooninen hymyveikko ja olenkin lukenut hyvillä mielin tutkimuksia, joissa kerrotaan positiivisten ihmisten elävän pidempään. Hymyilemisen ja nauramisen on myös todettu vähentävän stressiä tehokkaasti.

Alkuvuonna Sunnuntaisuomalaisessa haastateltu psykologi Ilona Rauhala antaisi potkut kaikille valittajille. Hänen mukaansa valittajat luovat kielteistä ilmapiiriä työympäristöön ja myrkyttävät siten työpaikkaa. Rauhalan mukaan negatiivisuus on suomalaisen työelämän suurimpia pulmia samaan aikaan, kun kehut ovat monesti vähissä.

Olen Rauhalan kanssa osittain samaa mieltä. Uskon, että maailman pätevinkään työntekijä ei ole yritykselle elintärkeä, jos motivaatio ei ole kunnossa. Usein kun on se vaara, että epämotivoitunut ja tyytymätön henkilö levittää negatiivisuutta ympärilleen. Tilanteesta kärsivät lopulta kaikki.

Rauhalan ratkaisu: potkujen antaminen, ei kuitenkaan ole mielestäni se paras. Kyse on pikemminkin siitä, miten työyhteisö voi luoda aidosti viihtymiseen ja toisten auttamiseen kannustavaa ilmapiiriä. Vastuu työyhteisön hyvästä ilmapiiristä on kaikilla. Kukaan ei luo sitä yksinään. Hyvät alais-/työyhteisötaidot ovat tässä suhteessa yhtä tärkeitä kuin johtajan osaaminen.

Työyhteisötaidoista puhutaankin tänä päivänä yhä enemmän. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkimusjohtaja Kirsi Heikkilä-Tammi listaa viisi asiaa, joista jokainen on työyhteisössään vastuussa. Nämä ovat perustehtävän tekeminen, ilmapiiri, aktiivinen auttaminen, palaute sekä työpaikan ja oman työn aktiivinen kehittäminen. Kaikkien iloksi hän myös sanoo, että työyhteisötaitoja voi oppia.

Minulla on juuri ollut ilo kiertää ympäri Suomea osana työnantajakiertuettamme. Yksi toimipisteemme teki minuun erityisen vaikutuksen. Siellä oli sisäistetty ajatus, että olemme juuri niin hyviä kuin miten itse toimimme. Jäin pohtimaan tätä työyhteisötaitojen ja positiivisen ilmapiirin näkökulmasta. Voiko odottaa mukavaa ilmapiiriä ja hyvinvoivaa yhteisöä, jos itse ei tee mitään positiivisen hengen luomiseksi? Onko tällöin edes oikeus valittaa?

Arvostan aitoja ja persoonallisia ihmisiä ja kannustankin jokaista tuomaan omaa persoonaansa rohkeasti esiin. Erilaiset ihmiset tuovat rikkautta ja ovat niin kohtaamisten kuin yrityskulttuurinkin suola. Negatiivisuutta lisäävät mölyt pitäisin kuitenkin mahassa. Seuraavalla kerralla, kun mielesi tekee valittaa, niin pysähdy ja mieti ensin. Millaista ilmapiiriä haluat olla osaltasi vahvistamassa? On eri asia antaa rakentavaa palautetta kuin valittaa. Etkö mieluummin tuo työkaverisi päivään iloa kuin negatiivisuutta?

Luin aikanaan maailman vanhimpana kuolleen miehen, Walter Breuningin, ajatuksia hänen pitkän ikänsä salaisuudesta. Hän kertoi aina suhtautuneensa muutoksiin positiivisesti, syöneensä kaksi ateriaa päivässä, pyrkineensä tekemään töitä niin pitkään kuin kykeni ja aina tilaisuuden tullen auttaneensa muita.

Näitä noudattaen hän eli 114-vuotiaaksi.

Hyvä ohjenuora meille muillekin, vai mitä?

Vilhelmiina Wahlbeck on DNA:n viestintäjohtaja ja Procom – Viestinnän ammattilaiset ry:n johtajajaoksen puheenjohtaja. Tässä blogissa hän käsittelee uuden ajan viestinnän ilmiöitä.