25.2.2015

Vesa Vuoti

Tulevina vuosina jyvät erotellaan akanoista digitalisaation hyödyntämistaidon mukaan. Yritykset, jotka osaavat ottaa täyden hyödyn irti mobiiliteknologiasta, sosiaalisista verkoista, pilvipalveluista ja tiedon murskauksesta, kykenevät palvelemaan asiakkaitaan paremmin ja haastamaan markkinat aivan uusilla tavoilla. Uudenlainen tapa tehdä töitä on myös yksi digitalisaation hyödyntämismuotoja. Mutta onko kyseessä sittenkään mikään uusi työskentelytapa?

Viestintäministeri Krista Kiuru kiteytti asian hyvin 4.2.2015 pidetyssä seminaarissa toteamalla, että suomalainen elinkeinoelämä nukkuu ruususen unta, kun digitalisaatio samalla mullistaa maailman; viimeistään nyt on aika ryhtyä toimeen ja hyödyntää murros.

Digitalisaatio ei kuitenkaan yksin ole tie onneen. Tarvitaan myös näkemystä siitä, mitä uusilla välineillä ja tiedolla voidaan saavuttaa. Väitän, että usein meidän oma rajallinen ajattelumme ja rakkaus vanhoihin tapoihin ovat merkittävimpiä syitä ruususen uneen. Pelkillä välineillä kun ei vielä saa mitään aikaiseksi – on oltava rohkeutta käyttää niitä.

Yksi esimerkki digitalisaation käyttöönotosta ovat joustavat etätyökäytännöt. Tekninen puoli on jo yleensä kunnossa ja 81 % yrityksistä kokee, että teknologia mahdollistaa olemaan osa työyhteisöä paikasta riippumatta. Muutosta epäröivien esimiesten kanssa keskusteltaessa esille nousee kuitenkin usein pelko liikkuvan työn tehottomuudesta sekä hankaluudet suorituksen mittaamisessa.

Mitä käytännön hyötyjä uusista työn tekemisen tavoista sitten on? Emmekö voisi nukkua tämän muutostrendin yli?

Keskeisin hyöty tulee muutosten vaikutuksesta henkilöstön työtyytyväisyyteen; kykyyn hallita entistä paremmin omaa työpäiväänsä ja tehtäväkenttäänsä. Työntekijöistä peräti 78 % kokee etätyön parantavan työhyvinvointia. Eli: Haluatko motivoida henkilöstöä antamalla lisää liksaa vai enemmän vapautta päättää, miten työtehtävät on järkevintä hoitaa? Suosittelen jälkimmäistä, sillä se on sekä kustannustehokkaampaa että saa aikaan pysyvämpiä tuloksia.

Ovatko uuden työn tekemisen teesit jotakin aivan uutta?

Emmeköhän me kaikki tutustuneet näihin "uutuuksiin" jo koulussa? Itse kävin peruskoulun 80-luvulla ja jo silloin lähes kaikki nämä nyt työelämässä uusiksi ja peräti käänteentekeviksi leimatut asiat olivat jokapäiväistä arkea, aikapäiviä ennen kännyköitä ja nettiä:

• Kotiläksyt olivat päivittäistä arkea ja ne sai tehdä silloin kun parhaaksi näki, missä halusi. Itse asiassa kotiläksyjen tekemiselle ei edes tarjottu ”työnantajan” tiloja käyttöön. Etätöihin totuttelin siis jo ala-asteella.
• Suorituksia mitattiin, vieläpä varsin läpinäkyvästi, erilaisin kokein. Tulokset olivat myös ”kollegoiden” nähtävillä: Luokassa kyllä tiedettiin huippusuorittajat ja takapenkin hampuusit. Pelkkä läsnäolo tunneilla ei riittänyt pitkälle. Työyhteisötaitoja arvostettiin ja mitattiin erikseen käytösnumeroiden avulla.

Keskittymistä vaativien tehtävien – kokeiden ja oppituntien – työaika rajattiin 45 minuuttiin kerralla ja tämän jälkeen oli pakollinen 15 minuutin tauko, jonka aikana oli mahdollista vetreyttää jäseniään koulun pihamaalla. Tämänsuuntainen käytäntö alkaa jälleen nostaa päätään esimerkiksi Applessa.

Uudet työn tekemisen tavat ovat siis meille kaikille tavalla tai toisella jo tuttuja. Tarvitsemme vain rohkeutta tarttua digitalisaatioon ja siihen, mitä kaikkea uudet viestintäratkaisut ja teknologiat voivat meille tarjota. Käynnissä on valtava murros – tartu siis hetkeen ja ota täysi hyöty irti uusista mahdollisuuksista.

Vesa Vuoti on DNA:n hallintojohtaja.