Linda
Kansallisteatterin Willensaunassa esitettävä Michael Baranin käsikirjoittama ja ohjaama Aamu on erittäin tyylikkään näköinen esitys, jonka kunnianhimoinen maailma pyrkii koskettelemaan taiteen perimmäistä merkitystä ja perhesuhteita taiteilijaperheessä
Red on taiteilijanäytelmä. Siinä todellinen historiallinen taiteilija Mark Rothko (1903-1970) puhuu työstään sekä suhteestaan toisiin olemassa olleisiin taiteilijoihin ja näiden tunnettuihin töihin. John Loganin kirjoittaman näytelmän teemat ovat kuitenkin niin yleisiä, että kuka tahansa kykenee soveltamaan niitä mihin tahansa
Upea, uhmakas Slava! venyy venäläisäitien viiltävästä murheesta läkähdyttävään Putin-karnevaaliin, historian hirmuteoista Kim Jong Uniin ja Conchita Wurstiin, kirjoittaa kriitikko Suna Vuori
Puluboin ja Ponin teatteri -esityksen ensi-illassa sai asiaan vihkiytymätön aikuinenkin aavistuksen Veera Salmen Puluboi-kirjojen ympärille syntyneestä kultista. Yleisön joukossa oli ainakin yksi pulupojaksi pukeutunut sekä monta pientä fania omatekoisissa t-paidoissa
Puluboin ja Ponin teatteri toimii erinomaisesti Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä, kirjoittaa Suna Vuori arviossaan
Harold Pinterin Petos (1978) on erikoislaatuisen tiivis näytelmä, johon on kuitenkin mahdutettu kolmen ihmisen elämä yhdeksän vuoden ajalta. Arto af Hällström on onnistunut puristamaan tämän kaiken tuntiin ja varttiin, ja silti Kansallisteatterin Willensaunan esityksestä huokuu merkillinen rauha
"Sivistys on pötyä, tärkeintä on lahjakkuus." "Ja lahjakkuus. . . Se on uskoa omaan itseen, omiin voimiin." Kirpeät lauseet ovat Maksim Gorkin kynästä 112 vuotta sitten, vaikka Pohjalla-näytelmän tuoreessa tulkinnassa Kansallisteatterissa niitä hädin tuskin kuuleekaan
Vaalean pitsihuvilan sijasta Vanja-enon näyttämön täyttää synkeäksi rapistunut rakennus. Kahdessa kerroksessa lahoavan kartanon seiniä peittävät vielä kirjahyllyt, mutta katto on revennyt, ikkunoissa lepattavat muovit ja kuluneissa ovissa ravaa väkeä kuumeisesti jotakin etsien, toisiaan seuraten, levottomassa liikkeessä, mitään lopullista löytämättä
Michael Baranin Kansallisteatterin Omapohjaan ohjaamassa Bergman-tulkinnassa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä, mikä on ihan hyvä asia. Bergmanin nerokkaan Persona – naisen naamio -elokuvan ohjaaminen vaatii kahden naisnäyttelijän toimivaa kemiaa. Näyttelijätär Elisabeth (Marja Salo) on lakannut puhumasta ja makoilee lepotuolissa
Katri Renton lavastus on steriili, mutta yksinkertaisuudessaan toimiva. Kirjansivuista ja kauluspaidoista koottu, toiselta sivultaan avoin ellipsi rajaa Willensaunan panoramanäyttämön tilaksi, jossa näyttelijä ja hänen monet roolinsa voisivat käydä intiimiä vuoropuhelua yleisön kanssa
Yhteensä 70 hakutulosta.
Game of Thronesissa puhuttujen fantasiakielten keksijä rakastaa suomea
Pohjoiskorealainen ohjekirja kertoo, miten oikeaoppinen elokuva tehdään – vaikka Pohjois-Koreaa vastaan
"Seisoo Goethen rinnalla": Näin Grassia muistellaan maailmalla
Yleisöstä Kansallisbaletin lavalle hälytetty ballerina: "Olin šokissa eikä adrenaliini ole vieläkään laskeutunut"
Suomen Pankki sai kaksi taulua – Hannu Väisäsen maalauksen alta löytyi toinen